Anna pusu! Sisaruuteen kuuluu riitoja ja rakkautta, mutta myös omia yhteisiä juttuja. Kuva: iStockphoto
Anna pusu! Sisaruuteen kuuluu riitoja ja rakkautta, mutta myös omia yhteisiä juttuja. Kuva: iStockphoto

Pienellä ikäerolla syntyneiden lasten kanssa jaksaminen voi olla koetuksella, mutta melkein samanikäiset sisarukset ovat tutkitusti keskenään läheisimpiä.

Jos haaveissa on useampi kuin yksi lapsi, se käy väistämättä mielessä: mikä ikäero olisi paras? 

Puolet Vauva.fin kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että 3–5 vuotta. Tällöin isompi sisarus on jo vähän itsenäisempi, ja hänelle voi keskustelemalla selittää, miten vauvaa kohdellaan oikein. Ikäero ei ole kuitenkaan niin iso, etteikö yhteisiä juttuja olisi.

Toisaalta sisarukset, joilla on ikäeroa vain vuosi tai kaksi, saattavat olla läheisempiä, sillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita yleensä löytyy helpommin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Entä voiko vanhempi itse vaikuttaa siihen, että sisaruksista tulisi toisilleen läheisiä, oli ikäero sitten pieni tai suuri?

– Kaikki lähtee mahdollisimman tasapuolisesta vanhemmuudesta. Vanhemman haaste on kohdata jokainen lapsensa yksilönä ja hyväksyä lasten erilaisuus mutta kuitenkin kohdella lapsia ehdottoman tasapuolisesti, sanoo sisaruudesta kirjan kirjoittanut psykologi Silja Salmi Meidän Perhe -lehden haastattelussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimusten mukaan erityisen läheisiä ovat pienellä ikäerolla syntyneet, samaa sukupuolta olevat sisarukset.

Toisaalta tiedetään, että esikoinen sopeutuu sisaruksen syntymään parhaiten alle kaksivuotiaana tai yli viisivuotiaana. Tämä auttaa osaltaan sisarussuhteen kehittymistä. 

Sekä pienessä että isossa ikäerossa on siis puolensa.

Ikäero 1–2 vuotta – paljon yhteisiä juttuja

Jos sisaruksilla on parin vuoden ikäero, samanlaiset leikit kiinnostavat ja yhteisiä juttuja on enemmän.

Vaikka alku tuntuisikin raskaalta kahden pienen kanssa, arki helpottuu lasten kasvaessa. Lapsilla on seuraa toisistaan, ja he todennäköisesti ovat  läheisiä. 

”Lasten kannalta loistava ikäero. Yhteiset leikit ja pelit sujuvat, ja toisaalta taidoissa on tasoeroa sen verran, että isompi saa nauttia roolistaan opettajana.”

”Lasteni ikäero on vuosi ja kymmenen kuukautta, tyttö ja poika. He ovat aina tulleet hyvin toimeen ja olen kasvatuksessa painottanut yhdessä tekemisen iloa ja sisaruksen tuomaa tukea ja apua tarvittaessa. Leikit sujuivat hyvin taaperoaikana, ja jakamisen taito opittiin jo pienenä.”

”Pienempi on oppinut kaiken lähes yhtä aikaa isoveljen kanssa, kun ikäero on niin pieni, esim. laskettelemaan, luistelemaan, lukemaan.”

Toisaalta pieni ikäero saattaa tuoda vanhemmalle myös vaikeita hetkiä. Kahden pienen kanssa oma riittämättömyys on usein läsnä, sillä arjessa pitäisi osata toimia niin, että molemmat lapset kokevat olevansa yhtä rakkaita ja tärkeitä. 

”Toisen lapsen vauva-aika oli raskas, kun esikoinenkin heräili öisin, oli vaipoissa, vierottautui tutista ja opetteli potalle. Imetys oli  erityisen haastavaa, kun isompi ei antanut vauvalle rauhaa olla rinnalla ja vauva otti rintaraivareita.”

”Haastavaa oli kun lapset olivat ihan pieniä ja molemmilla vielä ruoka-aineallergioita. Väsymys ja ajan antaminen molemmille oli hankalaa. Liikkuminen kahden pienen kanssa vaati paljon aikaa ja suunnittelua.”

Ikäero 3–5 vuotta – isompi osaa jo paljon

Vauva.fin kyselyn mukaan ihanteellinen ikäero sisaruksille olisi 3–5 vuotta.

”Tytöillä ikäeroa tasan 4 vuotta. Meille täydellinen ikäero, aikaisemmin en olisi jaksanut. Vanhempi tyttö oli jo kovin omatoiminen; osasi syödä, pukea ja käydä vessassa itse, mikä oli suuri helpotus. Tykkäsi kovasti myös "hoitaa" vauvaa ja olla isosisko. Ihanaa nähdä miten tärkeitä he ovat toisilleen, vaikka kahnauksia onkin joka päivä. Mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä.”

”Lasten ikäerot 4 vuotta ja parasta on, että olen saanut keskittyä jokaiseen lapseen yksilönä nopeimman kehityksen vaiheessa. On myös aikaa tukea ja kannustaa lasta ensiaskelissa, puheen harjoittelussa jne. Isompien kanssa taas on ollut aikaa touhuilla pienimmän nukkuessa, kun isommat eivät ole enää päiväunia nukkuneet.”

”Esikoisen ja keskimmäisen ikäero hieman yli 5 vuotta. Nyt kun keskimmäinenkin on jo kohta 3 vuotias ovat löytäneet riehumisleikit yhdessä.”

Kolmevuotias isosisarus voi olla myös uhmakas kaveri, kun tahtoikä koettelee. 

”Vauvan syntyessä 3-vuotias oli mustasukkainen ja arvaamaton vauvaa kohtaan. Halusi kovasti hoivata, mutta mustasukkaisuuksissaan käsitteli kovakouraisesti. Uhmaikä vaivasi ja etenkin illat olivat raskaita, kun isompi oli jättänyt päiväunet pois.”

Ikäero 6 vuotta tai enemmän – ei mustasukkaisuutta

Perheessä ei ole samaan aikaan kahta pientä, vaan edellisen lapsen vauvavuodesta on jo reippaasti aikaa. Isompi lapsi osaa myös jo itsenäisesti tehdä vaikka voileivän itselleen, ja onpahan hänestä myös juttuseuraa. Ja kun isompi lapsi on koulussa, vanhempi voi keskittyä pelkästään vauvaan.

”Kun lapsilla on iso ikäero, olen saanut nauttia molempien vauva-ajasta kiireettä.”

”Lapset ovat hyvin eri ikäisiä ja kaipaavat kukin erilaista huomiota vanhemmilta, mikä helpottaa huomion jakamista. Myös äidin arki on helpompaa, kun on apulaisia enemmän tarjolla.”

”Vanhempana olen nyt paljon rennompi kokemuksen myötä.”

Reippaasti vanhempi isosisarus saattaa olla myös iso apu vauvan hoidossa.

”Ikäeroa lapsilla on 16 vuotta. Hyvää siinä on se, ettei ole mustasukkaisuutta mitä pienillä ikäeroilla saattaa ilmetä. Isosiskosta on myös hoitoapua, teiniin voi jo luottaa vauvankin kanssa.”

”10-vuotias hoivaa vauva siskoaan nyt onnellisena. Oli kovasti mukana jo odotuksessa ja nyt vauvan hoivaamisessa. Pieni vauvasisko oli hieno juttu ja tosi tärkeää.”

”Ikäerojen myötä lapset ovat voineet jo oikeasti auttaa ja ottaa vastuuta pienemmän hoitamisesta, mikä on vahvistanut sisarusten välisiä suhteita. Vastuuta on voinut antaa lapsille ja ovat ottaneet sitä innolla vastaan. Koen että tämä on kehittänyt lasten itseluottamusta ja toisaalta vahvistanut perheen välisiä suhteita.”

Toisaalta lasten iso ikäero voi olla myös haaste, niin vanhemmille kuin läheisen sisarussuhteen kehitykselle. 

”Haastavaa on tarpeiden erilaisuus, teini haluaisi reissata, shoppailla, käydä elokuvissa ja ulkona syömässä, vauvan kanssa taas pitäisi enemmänkin pesiä kotona.”

”On selvää, että poikien elämään tulee jossain vaiheessa väliin ikäkuilu. Toinen kun on seuraavan kymmenen vuoden sisällä aikuinen ja toinen vasta koulutien alussa.”

”Vanhempana koen välillä riittämättömyyttä kun teinillä olisi asiaa ja vauva vaatii huomion. Kun ehtisin keskittyä teinin kanssa keskusteluun niin hetki on voinut mennä jo ohi.”

On hyvä muistaa, että lapsena esimerkiksi kymmenen vuoden ikäero tuntuu suurelta, mutta nuoremmankin kasvaessa teini-ikään ikäero tasoittuu pikku hiljaa. 26- ja 36-vuotiaana ikäero ei tunnu enää missään. 

Lähde: Vauva.fin kysely

Vierailija

Meillä on ikäero 5 vuotta ja se on liikaa. Lapsena ei oikein mitään iloa toisesta. Ihan eri leikit ja intressit. Ja tästä johtuen on jääty aikuisenakin vähän etäisiksi.

Vierailija

Meillä ikäero kahdeksan vuotta, ja isoveli huomioi pikkuveljeä upeasti ja lempeästi. Oma ikäero pikkusiskon kymmenen vuotta, ja olemme myös hyvin läheisiä, osin olosuhteiden pakosta. Liekö näihin yksiselitteisiä vastauksia tai syitä, omalla kohdalla aktiivinen sisarussuhteen luominen molemmissa tapauksissa on toiminut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla