Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Lasten täytyy saada viettää päivänsä sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät uuvu työnsä alle. 

Pätevistä varhaiskasvattajista on iso pula, uutisoi MTV perjantaina. Selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla on töissä 800 varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka eivät ole päteviä tehtävässään. Päiväkodin aikuisten määrä on jo valmiiksi vedetty äärimmäisen tiukalle, ja lastentarhanopettajan puute näkyy arjessa vahvasti.

– Osaaminen on parempaa silloin, kun ryhmässä on päteviä lastentarhanopettajia. Toiminta on monipuolisempaa. Toimintaa suunnitellaan paremmin, toteutetaan ja arvioidaan paremmin. Se osaaminen tuo lisää resursseja eli silloin pärjätään vaikka joku puuttuisi, koska meillä on osaamista lisää, kertoo  Martinlaakson varhaiskasvatusyksikön johtaja Ritva Salonen MTV uutisten jutussa.

Valtaosa päiväkodin aikuisista tittelistä riippumatta tekee työtään suurella sydämellä, lapsen parasta ajatellen. Tilanne ei ole heidän syytään. Perheiden arkea se kuitenkin kuormittaa. Kun työssäkäyvä vanhempi joutuu miettimään, onko lapsella hyvä olla päivisin, stressaava tilanne voi heijastua omaan työntekoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja sitten ovat itse lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Ei ole ketään, joka kävisi vasukeskustelut vanhempien kanssa.”

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, jolla on parhaassa tapauksessa mahtavat myönteiset seuraukset pitkälle elämään. Käytännössä päiväkodeissa on kuitenkin valtavia eroja, joten suomalaislapset elävät päivittäin hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Ammattilaisten puute johtaa sijaisrumbaan ja monesti lasten ja perheiden kannalta hulluihin tilanteisiin. Pääkaupunkiseudulla asuvat vanhemmat kertovat sen näkyvän esimerkiksi näin:

Lapsen ryhmässä ei ole ollenkaan lastentarhanopettajaa. Siksi vasukeskusteluja ei ole käyty, vaikka ne pitäisi käydä lain mukaan syyskuun loppuun mennessä. Ei ole ketään, joka ne kävisi vanhempien kanssa.

Juuri alalle tullut lähihoitaja jätettiin yksin suunnittelemaan toimintaa ja hoitamaan lastentarhanopettajan velvollisuudet ilman palkanlisää tai kiitosta. Lapsen ryhmästä on lähtenyt kaksi vakituista hoitajaa, kun työmäärä ja tapa organisoida töitä on ollut kohtuuton. Lisäksi yksi hoitaja lähti koeajalla niin, että meille vanhemmille kerrottiin asiasta kaksi viikkoa myöhemmin. Siinä seliteltiin ikävöivälle lapselle, että sori, ei se ollutkaan lomalla.

”Lapsi sanoo: aina ne äiti jättää meidät.”

Vanhempana harmittaa myös se, ettei aiempia vakituisia sijaisia enää käytetä, vaan heidät korvattiin ostopalvelulla. He kaikki olivat lapselle tuttuja, turvallisia aikuisia, vaikkeivät tietysti olekaan oman ryhmän hoitajia. Kun he lähtivät ilman heippoja, on viesti kolmivuotiaalle aika kamala.

Kolmessa vuodessa lapsiamme on hoitanut yhteensä 25 aikuista. Kiintymyssuhteesta ja pysyvyydestä on turha puhua, tai voi, mutta kuten lapsi sanoo: aina ne äiti jättää meidät.

Päiväkodin aikuiset ovat silmin nähden väsyneitä: tuijottavat aamiaispöydässä tyhjyyteen, eivät jaksa hymyillä, tilanteet tuntuvat karkaavan käsistä.

Keinot tilanteen helpottamiseksi ovat jo tiedossa: lastentarhanopettajia saadaan lisää, kun palkat nousevat kohdilleen. Työntekijät jaksavat, kun heitä on paikalla riittävästi ja heitä johdetaan pätevällä tavalla. Lapset saavat viettää päivänsä aikuisten kanssa, jotka eivät uuvu työnsä alle. Kaikki voittavat: lapset, perheet ja yhteiskunta. 

Lain mukaan kaikille lapsille tulee antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen. Vielä toistaiseksi laatu on kiinni tuurista.

Kohta ex-lastenhoitaja

Taaskaan ei mainita lastenhoitajia. Nyt kun lto hoitaa paperiasiat ja suunnittelun, eli on SAK:n mukaan pois ryhmästä 5h/vk lastenhoito on lastenhoitajan vastuulla. Lto loistaa poissaolollaan ryhmästä. Kaikki uupuvat: lto loputtoman paperityön alle ja lastenhoitaja siihen että joutuu olemaan jatkuvasti vajaalla miehityksellä lasten kanssa. Loukkaa se että puhutaan laadun kohottamisesta lastentarhanopettajien lisäämisellä. Itselläni on yli 20 vuoden kokemus lastenhoitajana, olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi, myös erityistä tukea tarvitaevan lapsen itsenäisesti pärjääväksi. Vasuja tehnyt vuosia. Nyt en enää kelpaa niitäkään tekemään. Nyt suurin pohdinnan aihe on lähdenkö muihin hommiin nyt vai kohta. Lapset on ihania, sen takia jarruttelen päätöstä.

Vierailija

Isompien lasteni päiväkodissa oli samanlaista. Jossain vaiheessa aloin itse miettiä, että hetkinen, ei tämä voi olla normaalia eikä oikein, että en aamuisin voi olla mitenkään varma, kuka hoitaja on lasta vastassa. Siis totta kai hoitaja voi olla pois koska on sairaana, ja tilalla on joku toinen, mutta lasteni päiväkodissa hoitajat kiersivät ryhmästä toiseen ilman mitään vanhemmalle suoraan avautuvaa logiikkaa. 

Myös ryhmät muuttuivat joka syksy. Jos keväällä lapseni oli ollut ryhmässä X, syksyllä pitkän kesäloman jälkeen hän olikin ryhmässä Y, eri tilassa kuin keväällä ja eri hoitajien kanssa. Myös osa kavereista taas oli ryhmässä Z. Kun kysyin tästä, sain aika tiukan vastauksen, että näin se nyt vain menee. Kysyin päiväkodin johtajalta, ja sain vähättelevän vastauksen juurikin sairaslomista ja äitiyslomien sijaisuuksista. Jännä vain, kun se lastani hyvin kohdellut hoitaja olikin syksyllä toisen ryhmän kanssa eikä millään vapaalla. 

Kyselykierron tuttujen parissa myös paljasti, että todellakaan tämä ei ole tapana kaikissa tämän keskisuuren kaupungin päiväkodeissa. Tämä, jossa lapseni olivat, sattui olemaan alueen ainoa, ja iso sellainen. Uusikin, mihin vedottiin kun valitin ryhmien koosta, hoitajien vaihtuvuudesta ja lasten kohtelusta korkeammalle taholle. Sielläkään ei välitetty, vaan sain kuulla samat liibalaabat vaihtuvuudesta. Siihen en saanut vastausta, että miksi juuri tässä päiväkodissa ne vaihtuu, kun toisessa ei? 

Pahinta oli kuitenkin välinpitämättömyys muiden vanhempien keskuudessa. Hoitajat nyt vähän vain huusi, ja repi kädestä, ja istutti taaperoa keinussa koko ulkoilun ajan. Ja se nyt vaan on sellaista, että joka ikinen iltapäivä minua oli vastassa toisen ryhmän hoitaja, ei lapseni oma, enkä koskaan saanut oikeaa tietoa päivän kulusta, kun mistäs se toisen ryhmän hoitaja sen tietäisi. 

Nyt kolmas lapseni on perhepäivähoitajalla. Tuuri kävi, ja hoitaja on ihana, mutta jatkamassa uusille urille, ja etsinnässä on päiväkoti, jossa lapsi otettaisiin vastaan lämmöllä ja häntä hoidettaisiin maalaisjärjellä suurin piirtein samojen hoitajien toimesta. Se todella on tuurista kiinni, millaista varhaiskasvatusta kukakin saa, ja on todella harmi, että jos saa huonoa, siitä ei välitä kukaan. Ihan hyvä ei kuitenkaan aina riitä, kyse on lapsistamme, tulevaisuudestamme. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla