Vammainen ei ole haukkumasana, Heini Saraste muistuttaa. Kuva: Ninna Lindström
Vammainen ei ole haukkumasana, Heini Saraste muistuttaa. Kuva: Ninna Lindström

Ethän anna lapsesi nimitellä ketään vammaiseksi edes huumorin nimissä, äläkä tee niin itsekään.

Senkin separi. Kääpiö. Autisti, asperger, ADHD.

Ethän anna lapsesi nimitellä ketään näin edes huumorin nimissä, äläkä tee niin itsekään. Vitsikkääksi tarkoitettu kielenkäyttö loukkaa noin 15:tä prosenttia maailman väestöstä.

Vammainen ei ole haukkumasana. Esimerkiksi kehitysvamma tarkoittaa vammaa, joka vaikuttaa ihmisen kykyyn oppia. CP-vamma on pysyvä vaurio aivoissa. Se voi vaikeuttaa puhumista ja liikkumista ja aiheuttaa pakkoliikkeitä. Kääpiöitä taas on vain saduissa. Poikkeuksellisen lyhyttä aikuista sanotaan lyhytkasvuiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokaisesta ihmisestä tulisi käyttää sitä sanaa, mitä hän itse itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mieti, millaista mallia näytät erilaisuuden kohtaamisessa. Lapsen eteen voidaan tuoda vihreä mies, jonka lapsi hyväksyy varauksetta. Samalla tapaa lapsi suhtautuu vammaiseen ihmiseen, ellei vanhempi näytä hänelle toisenlaista mallia.

Lapsi on luonnostaan utelias ja haluaa tietää, miksi kadulla vastaan tulevalla ihmisellä on vaikkapa hengityskone tai miksi hän on niin lyhyt. Jos vanhempi hyssyttelee ja vaientaa lapsen kysymykset, hän osoittaa käytöksellään, että vammaisessa ihmisessä on jotain outoa ja pelottavaa.

Lapselle voi kertoa, että ilman hengityskonetta tämä ihminen ei voi hengittää. Tai ihminen on lyhyt, koska hänellä on ehkä vamma. Vaikka hän on pienikokoinen, hän on aikuinen. Ihan samalla lailla kuin jollakin on punainen tukka ja toisella musta, yksi on lyhyt ja toinen pitkä. Ihmiset ovat erilaisia.

Jos vanhempi ei tiedä, mistä on kyse, hän voi luvata ottaa asiasta selvää. Joskus voi olla luontevaa kysyä vammaiselta suoraan. Monet vastaavat mielellään lapselle, mutta ketään ei voi velvoittaa vammansa tiedottajaksi.

Sääli on alentavaa, eikä kukaan halua sitä osakseen.

Puhu mieluummin yhtäläisyyksistä kuin eroista. Kovin helposti tulemme korostaneeksi erilaisuutta: vammainen lapsi tarvitsee avustajaa syömiseen, ja näkövammainen kuuntelee kirjaa lukemisen sijaan.

Lapset ovat kuitenkin ennen kaikkea lapsia, ja vammaiset lapset ovat paljon muutakin kuin vammansa. He leikkivät, käyvät koulua ja oppivat. He harrastavat, fanittavat ja ihastuvat.

Monella aikuisella on ikävä tapa kohdella esimerkiksi kehitysvammaisia ylhäältä alaspäin. Sanojen lisäksi aikuisen puheen sävy välittyy lapselle. Sääli on alentavaa, eikä kukaan halua sitä osakseen.

Ennakkoluulot hälvenevät, kun vamman takaa paljastuu tavallinen tyttö tai poika. Yhteisiä leikkejä löytyy aina. Kun esimerkiksi CP-vammainen Konsta ei osannut vielä kävellä, muut lapset alkoivat matkia häntä ja hippaa mentiin käteen nojaten ja peffaa vetämällä. Siinä hipassa Konsta oli nopein.

Heini Saraste on tehnyt Kynnys ry:n kanssa lapsille tarkoitetun Voihan vammainen -kuvasanakirjan vammaisuudesta.

Meidän Perhe 4/2018

Sisältö jatkuu mainoksen alla