Vinkit hauskimpiin puuhiin, joita voi helposti harrastaa kotona lasten kanssa.

Välillä tekee hyvää unohtaa tietokone ja televisio, ja innostaa lapsi mukaan johonkin yhteiseen leikkiin tai kisaan. Parasta on, jos keksii jotain sellaista tekemistä, josta sekä aikuiset että lapset nauttivat.
Tässä Meidän Perheen toimituksen vinkit hauskoihin puuhiin, joita voi harrastaa sisätiloissa yhdessä lasten kanssa.

Levy- tai videoraati
Jokainen saa valita oman kappaleen joka kuunnellaan tai katsotaan vaikka YouTubesta yhdessä. Annetaan pisteitä, joiden perusteella valitaan voittaja. Jos kappaleesta katsotaan myös video, voidaan antaa kahdet eri pisteet eli sekä videosta että kappaleesta. Tällöin voittaja voidaan valita joko yhteispisteiden perusteella tai sitten valitaan eri voittajat sekä kappale- että videosarjassa.

Lusikkaleikki
Sovitaan jokin tietty reitti, joka pitää kulkea kuljettaen samalla lusikassa esim. pingispalloa tai pääsiäismunan sisältä löytyvää muovikoteloa. Jos kuljetettava tippuu lusikasta, pitää palata lähtöpisteeseen. Lisähaastetta saadaan pitämällä lusikkaa esimerkiksi vasemmassa kädessä tai suussa tai vaikeuttamalla reittiä jollain tapaa. Leikissä voidaan halutessa kilpailla aikaa vastaan eli kulkea reitti vuorotellen ja laskea siihen käytetty aika tai suorittaa se yhteislähtönä.

Pillileikki
Hieman vastaava kuin edellinen, mutta kuljetusvälineenä on pilli ja kuljetettavana pumpulia tai höyheniä. Leikki voidaan tehdä reittitehtävän sijaan myös ns. siirtämistehtävänä, jolloin tavoitteena on siirtää tietty määrä pumpulipalloja/höyheniä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeassa ajassa.

Adjektiivileikki
Aikuinen kirjoittaa ensin tarinan, jossa on paljon adjektiiveja, mutta niiden paikat jätetään aluksi tyhjiksi. Lapset saavat tämän jälkeen luetella vuorotellen adjektiiveja tietämättä, mitä tarinassa tapahtuu. Lopulta tarina luetaan ääneen, jolloin hassunkurinen lopputulos saa lapset useimmiten ulvomaan naurusta.

Tanssikoulu
Hieman liikunnallisempi leikki on tanssikoulu, jossa lapset saavat toimia opettajina ja aikuiset oppilaina. Tämä on taatusti hauskaa ainakin lasten mielestä!

Piirustusleikki
Otetaan pitkä paperi, johon ensimmäinen piirtää ensin hahmon pään. Sen jälkeen paperi taitellaan niin ettei seuraava näe kuin sen kohdan, josta piirustusta pitää jatkaa. Näin jatketaan vuorotellen piirtäen ja taittaen, kunnes paperi avataan ja katsotaan, millainen hassu hahmo saatiin aikaiseksi.

Temppurata
Rakennetaan yhdessä tai lasten toimesta asuntoon rata esimerkiksi tuoleista, tyynyistä, pöydistä jne. Tietyissä kohdissa rataa voi olla jonkinlaisia tehtäviä (esimerkiksi pallon heitto radan vieressä olevaan roskakoriin). Rata pitää kulkea läpi virheettä ja tehtävät suorittaen.

Kokkauskisa
Kouluikäisten kanssa voi tehdä yhteisen kokkauskisan, jossa kukin tekee jonkin pienen ruoka-annoksen (vaikka alku- tai jälkiruuan), joille sitten annetaan pisteet sekä ulkonäön että maun perusteella.

Aarrerata
Tämä leikki vaatii aikuiselta jonkin verran valmisteluja, mutta on takuulla lasten mieleen. Aikuinen piilottaa asuntoon tai pihalle joukon lappuja, joissa on jokaisessa joko sanallinen tai kuvallinen vihje seuraavan lapun sijainnista. Radan päätepisteessä odottaa jokin yllätys.Leikki aloitetaan antamalla ensimmäinen lappu lapselle käteen tai antamalla sanallinen vinkki ensimmäisestä piilosta.

Sokkotestit
Yksi kerää joukon maisteltavia tuotteita pieniin kippoihin, ja muut yrittävät sokkoina tunnistaa mistä tuotteista on kyse. Toinen vaihtoehto on se, että yritetään sokkona tunnistaa erilaisia pikkuesineitä käsillä tunnustelemalla.

 

Vierailija

Hauskaa tekemistä lasten kanssa

Katsokaapa niitä erilaisten tavaroiden lokerikkoja. Kaikki kama on sikin sokin, mikä missäkin laatikossa, eikä mikään meinaa löytyä. Teimme pojan tyttären 4 vee kanssa siten, että tyhjensimme kaikki kamat keittiön pödälle ja siirsimme kaikki samaan ryhmään kuuluvat tavarat samaan lokerikkolaatikkoon. 4 veelle tämä oli rattoisaa ja opettavaista (eri esineiden nimet) ajankulua "Pappa mikä tämä on. Mihin laatikkoon se kuuluu?" - ja siinä opittiin nippelit ja nappelit. Saa vapaasti kokeilla, myös...
Lue kommentti
Vierailija

Hauskaa tekemistä lasten kanssa

Sekavien lauseiden naurua tuova leikki: "Setä Sakari istuu iltaisin hiljaa loiskutellen kylpyammeessa" on alkulause joka kirjoitetaan paperin yläosaan, sanat aika kauaksi toisistaan. Lappu taitetaan joka sanan jälkeen ja tämän mallilauseen alle muodostetaan uusia lauseita niin että kukin vuorollaan kirjoittaa sanan, taittaa sen näkymättömiin, ja ojentaa paperin seuraavalle. Saattaa tulla vaikka "Hiihtäjä Niiskuneiti puree hammasta välitunnilla hennosti kurvaillen pöydän alla" tai "...
Lue kommentti
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.
Ninnin blogi käsittelee oman lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta se on myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Kuva: Suvi Reijonen.

Vauva.fin uusi blogi Terkuin Ninni kertoo arjesta sen jälkeen, kun pahin on tapahtunut. Kirjoittaja avaa lapsen kuolemaan liittyviä tunteita.

Terkuin Ninni -blogia kirjoittavan Ninni Laakkosen tarina on surullinen, mutta toivoa täynnä. Joensuulainen Ninni itse on iloisen räiskyvä, naurava nainen. Hän kertoo haluavansa ammentaa omista kokemuksistaan muille voimaa ja toivoa. Terkuin Ninni -blogin pohjavire on sen teemoista huolimatta positiivinen.

– Elämme uusperhe-elämää, jossa mukana pyörii tyttärieni lisäksi puolisoni Ismo, jolla on hankala invaliditeetti sekä viime syksynä porukkaan hypännyt lainalapsi. Keväällä 2015 saimme Ismon kanssa kehitysvammaisen ja hyvin sairaan pojan, Lemmyn. Hän menehtyi viime syksynä, kahden ja puolen vuoden iässä.

Lemmy syntyi muuttamaan maailmaa

Kun Lemmy syntyi, eivät Ninni ja Ismo odottaneet vammaista tai muuten erityistä lasta. Toisin kuitenkin kävi. Ensin Lemmyllä diagnosoitiin rakennepoikkeavuuksia, kehitysvamma ja spastisuutta sekä käden epämuodostuma – pikkukäsi. Myöhemmin listaa jatkettiin muilla vaikeilla sairauksilla.

Ninni ja Ismo olivat ensin shokissa. Vaikka asenne olisi kuinka positiivinen, vammaisen lapsen syntymä ja sitä seuranneet diagnoosit eivät ole helppoja asioita.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat jäivät, ja Ninnistä tuli Lemmyn omaishoitaja. Arjessa oli paljon kysymyksiä vailla vastauksia: Miten hyväksyä oman lapsen vaikea vamma? Miten rutinoitua sairaala-arkeen, kuolemanpelkoon, jatkuviin huonoihin uutisiin ja vieraiden ihmisten suhtautumiseen? Miten selittää perheen isommille lapsille pikkuveljen vaikea, myöhemmin kuolemaan johtava sairaus?

Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti.

Anna äidille päivän palkka, Ninni tapasi sanoa Lemmylle. Ja Lemmy hymyili. Se oli paras palkka, jonka Ninni omaishoitajan työstään sai.

– Muutahan omaishoitajan työstä ei juuri maksetakaan, Ninni nauraa.

Mutta piti pysyä positiivisena. Raha ei aina ole merkityksellistä, asenne on. Sen Lemmy Ninnille opetti. 

Joten Ninnin asenne oli rock. Se oli pieruhuumoria silloinkin, kun oli kaikkein vaikeinta. Edelleen se on tulevaisuuteen katsomista niinäkin hetkinä, kun tulevaisuutta ei tunnu enää olevan.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi.

Lemmy oli puolitoistavuotias, kun lääkäri kertoi surullisen uutisen: kehitys oli taantunut, ja aivoissa todettiin rappeuttava sairaus. Pojan elämän pituudesta ei tiedetty mitään varmaa. Se saattoi olla mitä vain viikoista vuosiin.

Ninni ja Ismo haluavat kertoa Lemmystä kaikille, tuoda erityisyyttä näkyväksi. He halusivat sitä jo Lemmyn eläessä, ja haluavat edelleen. Siksi Ninni alkoi kirjoittaa blogia arjesta erityislapsen kanssa. Ninnille oli tärkeää saada sanoa ääneen, että erityisyys on rakasta, raskasta, jokaiselle omanlaistaan ja arkisen tavallista.

Nauran, vaikka suren

Joulukuussa Ninni siirtyi Lemmyn kuolemasta huolimatta kirjoittamaan blogiaan Vauva.fihin. Saako surusta kirjoittaa? Miten lasta saa tai pitää surra? Tuntevatko kaikki lapsensa menettäneet näin? Näitä Ninni pohtii blogissaan.

– Lemmy kosketti monia ihmisiä eläessään, muutti ajatuksia, mursi muureja, yhdisti ihmisiä. Lemmy muutti maailmaa paremmaksi. Olen luvannut jatkaa maailman muuttamista omalta osaltani.

– Kirjoitan jatkossakin avoimesti erilaisuudesta, tunteista, elämästä ja kuolemasta. Varsinkin oman lapsen kuolemasta. Se ei saa olla tabu. Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman, Ninni kirjoittaa blogissaan.

”Jos uskalsin kohdata lapseni kuoleman, uskallan myös kohdata maailman.”

Blogi saavutti Ninnin yllätykseksi heti suuren suosion. Ninni kertoo saavansa voimaa kirjoittamisesta ja vertaistukena toimimisesta. Vaikka hänen blogiaan on luettu jo nyt kymmeniä tuhansia kertoja, hän kokee kirjoittavansa ensisijaisesti itselleen. Ja sitten tietenkin sille toiselle äidille, jonka lapsi on ehkä syntynyt erityisenä. Ja hänellekin, jonka lapsi on menehtynyt, kuten Ninnin Lemmy. Ja vielä sille, joka ei tiedä erityislapsiarjesta tai lapsen kuolemasta mitään – hänen juuri tulisi tietää.

Blogi käsittelee lapsen menettämisen surua ja siitä selviytymistä, mutta myös uusperhe-elämää ja sijaisvanhemmuutta. Blogi on Ninnille paikka, jossa ajatukset ja tunteet saa kohdata ja kirjoittaa auki.

”Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti.”

Laakkosilla arki tuntuu kummallisen normaalilta, vaikka kaikki on muuttunut: Aamulla herätään ja tytöt lähtevät kouluun. Ninni on aloittanut sairaanhoitajaopinnot, ja Ismon selkäsairauden tutkimukset ja hoito etenevät. Tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, harrastetaan yhdessä ja erikseen, nähdään ystäviä. Nauretaan. Ja itketään, koska Lemmyä on kaikilla ikävä.

– Mie nauran melko paljon, itselleni ja sattumuksille, nauratan muita. Suren silti. Ei suru ole mikään ydinpommi. Kyllä siitä selviää. Se kyllä ravistelee kovasti ja muuttaa arkea, mutta sen kanssa voi elää. Nämä ovat minun ajatuksiani. Jos sinusta tuntuu toiselta, se on aivan yhtä oikein. Mutta jos saan siirrettyä blogini kautta lohdun ja toivon pilkahdusta edes pikkiriikkisen, olen onnistunut, Ninni kirjoittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Taapero ei rauhoittuisi millään unille tai herää yöllä vähän väliä? Kokeile näitä keinoja.

Kysyimme lukijoilta, miksi vauva tai taapero valvottaa, ja miten yöt rauhoittuvat parhaiten.

Raastavinta on, kun...

Vauva on jo jokusen kuukauden nukkunut hyvin mutta alkaa kuin puskista heräillä 30–60 minuutein välein läpi yön itkemään, seurustelemaan tai leikkimään.

Ryömimään oppimisen aikaan illat ja yöt olivat pahimmat. Poika ei olisi halunnut nukkua, vaan pyöri pinnasängyssään ja huusi suoraa huutoa. Sylissä oli hetken hiljaa, kunnes alkoi taas huutaa. Lattialle päästessään oli ensin tyytyväinen ja ryömi menemään mutta oli niin väsynyt, ettei pitkään jaksanut. Huuto oli välillä lohdutonta, välillä raivokasta. Pahimpana yönä nukahdimme vasta puoli kolmelta.

Vauva ei nukahda, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Kello kolmen jälkeen alkaa silmitön raivo, huuto ja itkeminen. Taapero huutaa hetken, ja juuri kun itse nukahdat, aloittaa raivon uudestaan. Lopulta on noustava aamuyöllä kello neljä aamutoimille.

Vanhemmat ovat rättiväsyneitä ja haluaisivat aikaisin nukkumaan, mutta vauva on pirteä kuin peipponen perhepedissä eikä nukahda tissille, ennen kuin on jokeltanut ja kiipeillyt äidin päällä puoli tuntia.

Tämä toimii! 7 hyvää keinoa

Tärkeintä (ja vaikeinta) on ollut psyykata itsensä rauhalliseksi, vaikka väsymys on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä. Usein äidin rauhallinen hengitys on saanut lapsenkin rauhoittumaan vatsan päälle.

Samat rutiinit joka ilta samassa järjestyksessä: iltapala, pesut, iltasatu, valot pois, rauhoittuminen. Kun valot sammuvat, seurustelu loppuu. Yöllä ei puhuta, ei sytytetä tarpeettomasti valoja tai oteta pois sängystä.

Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää.

Illalla ei enää katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia kovalla.

Illalla leikkiä, iltapala, kylpyyn tai suihkuun. Yövaatteet päälle, sitten hammaspesu ja iltatissi. Lapsi nukahtaa, kun aikuinen on vieressä, joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä. Yöllä mahdollisimman vähän virikkeitä, jos herää. Syliin ja viereen saa tulla.

Kunnon patja, eli hengittävä luonnonmateriaalista tehty lasten futon, joka ei hiosta ja kutita.

Joskus hyräillään tai silitellään lapsen pyynnöstä.

Paras tapa on ollut se, että olen siirtynyt lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan huonon univaiheen ajaksi.

Unikoulu oli ainoa tapa. Jos 1-vuotias nykyisin herää yöllä, en mene huoneeseen edes käymään, ellei huuda ihan kurkku suorana. Siinä tapauksessa käydään rauhoittelemassa ja poistutaan huoneesta. Yleensä nukahtaa tunnin sisällä uudestaan.

Lähde: Vauvan kysely. Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 12/17.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.