Vain minun. Hanna-Mari on iloinen,  ettei Hillan tarvitse jakaa  vanhempiensa huomiota. Kuva: Lauri Rotko
Vain minun. Hanna-Mari on iloinen, ettei Hillan tarvitse jakaa vanhempiensa huomiota. Kuva: Lauri Rotko

Hanna-Mari haaveili ensin isosta perheestä, mutta lopulta toista vauvakuumetta ei tullutkaan. 

Nuorempana Hanna-Mari halusi ison perheen. Hänellä oli itsellään neljä sisarusta ja krooninen vauvakuume. Viimeisinä vuosina ennen Hillan syntymää pakottava tunne kiihtyi kiihtymistään.

– Tunsin, että minun on aivan pakko saada se vauva.

Hanna-Mari ja hänen puolisonsa Petri päättivät jättää ehkäisyn pois, mutta kului vuosi, ennen kuin raskaustesti näytti kahta viivaa. Ilo ei kestänyt kauan, sillä vuoto alkoi pari viikkoa myöhemmin.

”Meiltä otettiin toista kertaa pois se, mitä eniten toivoin.”

Seuraava raskaus ehti yli ensimmäisen ultran.

– Muutaman päivän päästä selkääni alkoi jomottaa. Meiltä otettiin toista kertaa pois se, mitä eniten elämässä toivoin ja halusin.

Oli kevät, ja Hanna-Mari mietti ensimmäistä kertaa, halusiko hän ollenkaan lasta. Kuinka monta pettymystä hän vielä kestäisi?

– Päätin, että ajattelen asiaa seuraavan kerran syksyllä.


Reissutyttö. Hilla viihtyy tien päällä, kun lähdetään tapaamaan kavereita tai sukulaisia. Kuva: Lauri Rotko

Kun raskaustesti näytti elokuussa plussaa, Hanna-Marin päällimmäinen tunne oli pelko.

– Stressasin raskautta hirveästi ensi hetkestä synnytykseen asti.

Hanna-Mari uskoo raskaudenaikaisten tunteiden vaikuttaneen siihen, ettei hänelle ole tullut lainkaan uutta vauvakuumetta. Hän ei halua enää kokea yhdeksän kuukautta kestänyttä pelkoa uudestaan.

– Totesimme heti Hillan syntymän jälkeen, että eiköhän me olla kolmen hengen pieni perhe ja sellaisena juuri sopiva.

”En ole huomannut, että lapset, joilla on sisarus, antaisivat automaattisesti omastaan.”

Muiden on ollut vaikeampi hyväksyä, että Petri ja Hanna-Mari ovat halunneet vain yhden lapsen. Sitä mukaa, kun Hillan vaatteet käyvät pieniksi, Hanna-Mari lisää ilmoituksia Facebookin kirpputorille. Sukulaiset ja kaverit ovat yrittäneet toppuutella: säästä nyt sille toiselle!

– Olen kysynyt, että mille ihmeen toiselle. Meillä on yksi lapsi, ja nämä vaatteet ovat hänelle tarpeettomia, Hanna-Mari sanoo.

Silloin voi keskustelukumppani tuhahtaa ja luetella liudan perusteluja. Ainoa lapsi ei opi jakamaan. Ainoa lapsi jää yksinäiseksi. Ainoa lapsi on hemmoteltu.

Näistä asioista Hanna-Mari ja Petri eivät osaa olla huolissaan.

– Minulla on tiivis suku, ja näemme paljon kavereita ja heidän lapsiaan. En ole huomannut, että kaikki lapset, joilla on sisarus, antaisivat automaattisesti omastaan ja olisivat epäitsekkäämpiä, Hanna-Mari sanoo.


Stressaavaan raskausaikaan verrattuna vauva-arki on tuntunut Hanna-Marista helpolta. Kuva: Lauri Rotko

Lappiin asuntoautolla, Thaimaahan reppureissulle, ristiin rastiin Eurooppaa. Ennen Hillaa Hanna-Mari ja Petri olivat jatkuvasti menossa. Jos he eivät pakanneet matkalaukkuja, niin ainakin piti päästä festareille ja keikoille.

– Lapsen saannissa meitä arvelutti eniten se, loppuvatko menemisemme kokonaan.

”Yhden lapsen kanssa tutun elämäntyylin ei tarvitse muuttua niin paljon.”

Tämän vuoden tammikuussa Hanna-Mari ja Petri pakkasivat omat ja Hillan tavarat Thaimaan-matkaa varten.

– En ole varmaan koskaan jännittänyt yhtä paljon kuin matkalla lentokentälle, mutta kaikki sujui hyvin. Tajusimme, että yhden lapsen kanssa tutun elämäntyylin ei tarvitse muuttua niin paljon.

Hanna-Mari odottaa innolla sitä, että Hilla on hiukan vanhempi ja he pystyvät toden teolla näyttämään hänelle maailmaa.

Lopulta koittaa myös aika, kun Hanna-Mari ja Petri voivat taas lähteä kaksin ulos tai jaksavat katsoa yhdessä elokuvan alusta loppuun. Uusi vauva tarkoittaisi, että tuo aika siirtyisi taas kauemmas tulevaisuuteen.

– Yhden lapsen kanssa tulee nopeammin se vaihe, että olemme vapaat lähtemään ja huutamaan ovelta heipat.