Muutto voi olla lapselle kova paikka.

Helpota sopeutumista rakentamalla silta vanhasta kodista uuteen.

1. Mieti, onko muutto välttämätön. Lapset sopeutuvat uuteen usein aikuisia helpommin, mutta yksilöissä on suuria eroja. Liian helposti ajatellaan, että lapsi sopeutuu, ja tehdään huolettomasti jo vaikka kuinka mones muuttopäätös. Se, mikä näyttää vanhemmista pelkästään myönteiseltä muutokselta, näyttäytyy lapselle toisin. Lapsi voi esimerkiksi ikävöidä tilavasta omakotitalosta vanhaan turvalliseen kerrostaloasuntoon.

2. Kerro asiasta hyvissä ajoin. Kun muuttopäätös on tehty, asiaa pitäisi käydä läpi lasten kanssa. Kouluikäisten kanssa valmistautuminen on hyvä aloittaa jopa kuukausia ennen muuttoa. On tärkeää, että lapsi saa purnata ja tuoda esiin kiukkuaan. Menetys kirpaisee etenkin koulu- ja murrosikäistä, mutta jo nelivuotias saattaa olla vahvasti kiintynyt ystäviin. Pienempikin lapsi joutuu jättämään tutun kodin tuoksuineen ja ympäristöineen.

3. Tutustukaa uuteen ja hyvästelkää vanha. Muuttoa helpottaa, jos uusi kotipaikkakunta ja -talo alkavat elää mielessä jo ennen muuttoa. Uudessa asunnossa voidaan käydä, katsella sieltä kuvia ja tutkia pohjapiirrosta. Vanha koti voidaan hyvästellä esimerkiksi järjestämällä pieni läksiäistilaisuus.

4. Ylläpidä yhteyttä vanhaan kotiin. Uudessa kodissa lapsen huoneeseen voi laittaa kuvan vanhasta kodista tai pihasta. Huoneen sisustaminen vanhoilla tutuilla tavaroilla voi olla parempi vaihtoehto kuin uusi sisustus. Vanhempi voi myös tukea lapsen yhteydenpitoa vanhoihin ystäviin. Usein vanhat kaverit katoavat vähitellen, mutta etenkin aluksi yhteydenpito on tärkeää.

5. Anna tilaa lapsen tunteille. Muutto voi herättää pettymystä, kiukkua, surua, ikävää – toki myös iloa. Jos ystäviä ei löydy, paha olo saattaa purkautua alakulona tai kiukutteluna. Sopeutuminen saattaa viedä vuoden tai kaksikin. Kokemus on toki myös hyödyllinen: käytyään onnistuneesti muutoksen läpi lapsi tuntee pärjäävänsä, vaikka elämässä jokin asia muuttuisikin.

6. Hae tarvittaessa apua. Jos muutto aiheuttaa paljon pahaa mieltä, perheneuvolasta saa vinkkejä lapsen tukemiseen. Murrosikäiselle muutto saattaa pahimmillaan ottaa niin koville, että hän masentuu ja tarvitsee ulkopuolista apua. Yleensä pelkkä ympäristönvaihdos ei aiheuta pitkäaikaisia ongelmia. Jos perhe muuttaa paljon ja ympäristö vaihtuu tiheästi, lapsen on lähes mahdotonta solmia pysyviä ystävyyssuhteita ja hänellä voi olla myöhemmin ihmissuhteissa vaikeuksia kiintyä ja sitoutua.

Ohjeet antoi lastenpsykiatri ja erikoislääkäri Outi Heiskanen.