Muutto voi olla lapselle kova paikka.

Helpota sopeutumista rakentamalla silta vanhasta kodista uuteen.

1. Mieti, onko muutto välttämätön. Lapset sopeutuvat uuteen usein aikuisia helpommin, mutta yksilöissä on suuria eroja. Liian helposti ajatellaan, että lapsi sopeutuu, ja tehdään huolettomasti jo vaikka kuinka mones muuttopäätös. Se, mikä näyttää vanhemmista pelkästään myönteiseltä muutokselta, näyttäytyy lapselle toisin. Lapsi voi esimerkiksi ikävöidä tilavasta omakotitalosta vanhaan turvalliseen kerrostaloasuntoon.

2. Kerro asiasta hyvissä ajoin. Kun muuttopäätös on tehty, asiaa pitäisi käydä läpi lasten kanssa. Kouluikäisten kanssa valmistautuminen on hyvä aloittaa jopa kuukausia ennen muuttoa. On tärkeää, että lapsi saa purnata ja tuoda esiin kiukkuaan. Menetys kirpaisee etenkin koulu- ja murrosikäistä, mutta jo nelivuotias saattaa olla vahvasti kiintynyt ystäviin. Pienempikin lapsi joutuu jättämään tutun kodin tuoksuineen ja ympäristöineen.

3. Tutustukaa uuteen ja hyvästelkää vanha. Muuttoa helpottaa, jos uusi kotipaikkakunta ja -talo alkavat elää mielessä jo ennen muuttoa. Uudessa asunnossa voidaan käydä, katsella sieltä kuvia ja tutkia pohjapiirrosta. Vanha koti voidaan hyvästellä esimerkiksi järjestämällä pieni läksiäistilaisuus.

4. Ylläpidä yhteyttä vanhaan kotiin. Uudessa kodissa lapsen huoneeseen voi laittaa kuvan vanhasta kodista tai pihasta. Huoneen sisustaminen vanhoilla tutuilla tavaroilla voi olla parempi vaihtoehto kuin uusi sisustus. Vanhempi voi myös tukea lapsen yhteydenpitoa vanhoihin ystäviin. Usein vanhat kaverit katoavat vähitellen, mutta etenkin aluksi yhteydenpito on tärkeää.

5. Anna tilaa lapsen tunteille. Muutto voi herättää pettymystä, kiukkua, surua, ikävää – toki myös iloa. Jos ystäviä ei löydy, paha olo saattaa purkautua alakulona tai kiukutteluna. Sopeutuminen saattaa viedä vuoden tai kaksikin. Kokemus on toki myös hyödyllinen: käytyään onnistuneesti muutoksen läpi lapsi tuntee pärjäävänsä, vaikka elämässä jokin asia muuttuisikin.

6. Hae tarvittaessa apua. Jos muutto aiheuttaa paljon pahaa mieltä, perheneuvolasta saa vinkkejä lapsen tukemiseen. Murrosikäiselle muutto saattaa pahimmillaan ottaa niin koville, että hän masentuu ja tarvitsee ulkopuolista apua. Yleensä pelkkä ympäristönvaihdos ei aiheuta pitkäaikaisia ongelmia. Jos perhe muuttaa paljon ja ympäristö vaihtuu tiheästi, lapsen on lähes mahdotonta solmia pysyviä ystävyyssuhteita ja hänellä voi olla myöhemmin ihmissuhteissa vaikeuksia kiintyä ja sitoutua.

Ohjeet antoi lastenpsykiatri ja erikoislääkäri Outi Heiskanen.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tilaajille
Kurssi vanhemmille – näin luot hyvän suhteen vauvaan alusta asti, osa 4
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com
Kukkuu! Leikkisään yhdessäoloon kuuluu vauvalle turvallisia yllätyksiä. Kuva: Colourbox.com

Yhteinen hassuttelu on vauvalle olennaisen tärkeä peruskokemus, jolle kannattaa antaa aikaa. Kokeile kolmea kivaa leikkiä!

Voimakkaiden myönteisten tunteiden jakaminen läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa lujittaa ihmissuhteita merkittävällä, perustavanlaatuisella tavalla. Elävimmät ja tärkeimmät elämän muistot ovat lähes aina sellaisia, joihin on liittynyt intensiivisiä tunteita.

Leikki ja...

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.