Ei tarvitse tehdä niin kuin ennenkin. Karoliina tietää nyt, että uusperhe luo itse omat tapansa toimia. Kuva: Riina Peuhu.
Ei tarvitse tehdä niin kuin ennenkin. Karoliina tietää nyt, että uusperhe luo itse omat tapansa toimia. Kuva: Riina Peuhu.

Eron jälkeen bloggaaja Karoliina Sallinen-Pentikäinen huomasi, että aikuisuus punnitaan uusperheessä.

”Joskus minun on ollut vaikea muistaa, että perheessä on taas kaksi aikuista ja minun täytyy antaa tilaa myös toiselle. Olimme asuneet tyttäreni kanssa kahdestaan ennen kuin Atte muutti meille.

Jos Atte nukuttaa tytärtäni, eikä se onnistukaan helposti, mieleni tekisi mennä auttamaan. Atte pysyy onneksi tiukkana, että hän saa hoitaa osansa.

Tapasin Aten kaksi vuotta sitten. Olin eronnut edellisenä talvena lapseni isästä ja ajattelin olevani sinkkumarkkinoilla se viimeinen vaihtoehto, yyhoomutsi. Varmistelin, että tajuaahan Atte, että minulla on lapsi, joka ajaa kaiken edelle. Mutta Atte halusi pakettiratkaisun, meidät molemmat, ja avioiduimme keväällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensä uusperheistä kerrotaan lähinnä negatiivisia asioita. Siksi onkin ollut yllätys, millainen onni se voi olla. En tietenkään olisi toivonut, että tyttäreni joutuu kokemaan vanhempiensa eroa, mutta nyt hän näkee minut onnellisena. Lapsi myös sopeutuu ja pitää muutoksia luontevina, kun niille ei anna itse mitään stigmoja, että olet ”eroperheen lapsi”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusperhe on uusi perhe, ja se luo omat tapansa. Ei tarvitse tehdä niin kuin ennenkin.

Uuden perheemme muotoutumista auttoi pehmeä lasku. Atte pelasi jääkiekkoa, ja hän lähti kolmen viikon kuluttua tapaamisestamme Saksaan. Kahdeksan kuukauden ajan kävimme tyttäreni kanssa Saksassa ja skypetimme Atelle.

Ensimmäisellä Saksan-vierailulla huomasin, miten hienosti Atte ottaa uuden tilanteen haltuunsa. Olimme syömässä, kun hän totesi tyttärelleni, että ensin syöt ruuan ja vasta sitten saat jälkkäriä. Olin ihan, että wau, hän uskaltaa pysyä tiukkana. Atte ei ole koskaan yrittänyt kalastella suosiota. Uusperhe ei synny sillä, että uusi aikuinen viihdyttää ja tarjoaa lapselle kaikkea kivaa, vaan pitämällä arjen rajat samoina.

Toisaalta uusperhe on uusi perhe, ja se luo omat tapansa. Ei tarvitse tehdä niin kuin on ennenkin tehty, vaan me luomme uudet traditiot. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me esimerkiksi teemme paljon ruokaa kolmistaan, ja tapana on, että tehdessämme tortilloja jokainen tekee yhden kastikkeen. Meillä on myös opeteltu uudenlainen keskustelukulttuuri: sanoitamme tietoisesti vaikeatkin asiat auki, jotta tytär oppii, että kaikesta saa puhua ja kaikesta selviää, kun puhuu.

Ensin Atte oli lapsen mielestä maailman ihanin, sitten lapsi toivoi, että voitaisiinko sittenkin olla vain kahdestaan.

Ei uusperheessä tietenkään ole ongelmatonta. Ensin Atte oli lapsen mielestä maailman ihanin, sitten lapsi toivoi, että voitaisiinko sittenkin olla vain kahdestaan. Nyt heillä on vahva luottamus. Näen sen esimerkiksi siitä, että tyttäreni uskaltaa kiukutella hänelle ja toisaalta vaatii Attea nukuttamaan.

Aten sitoutumisen näin taas esimerkiksi siitä, että hän jaksoi opettaa tyttäreni pyöräilemään. Kaksi viikkoa he väänsivät, mutta lopulta lapsi oppi. Kun olin sairaana, Atte vei tyttäreni luistelemaan. Katselin sitä ikkunasta sydän pakahtuen.


Atte opetti Karoliinan tyttären pyöräilemään. ”Katselin sitä ikkunasta sydän pakahtuen”, Karoliina sanoo. Kuva: Riina Peuhu
Atte opetti Karoliinan tyttären pyöräilemään. ”Katselin sitä ikkunasta sydän pakahtuen”, Karoliina sanoo. Kuva: Riina Peuhu

Opettelua on vaatinut se, että osaa laittaa omat tunteeni sivuun ja lapsen edun edelle. Tyttäreni käy isällään joka toinen viikonloppu, ja arki täytyy sopia asiallisesti. Vanhempien aikuisuus mitataan uusperheessä, ja tämä on kasvattanut minuakin ihmisenä. Olen ylpeä, että olen onnistunut.

Kuvio vaatii aikuisuutta yhtä lailla uudelta vanhemmalta. Vaikka kuinka olisi treffit edessä, täit tai oksennustauti peruvat kaiken.

Sekin vaatii ymmärrystä, että minulla on menneisyyteni. Kerran tyttäreni piti viedä kouluun ristiäiskuvansa. Atte kävi läpi albumeita ja printtaili tytön vauvakuvia. Yllätys onkin ollut, kuinka paljon toinen voi omistautua, vaikka kyseessä ei ole hänen biologinen lapsensa. Toisaalta olen ehkä liikaakin tuntenut itse turhaa syyllisyyttä, että Atte tekee. Ei pitäisi, sillä olemme yksi perhe.

Lapsen täytyy pystyä puhumaan vapaasti kaikesta molempien vanhempiensa luona. 

Minulle yksi olennainen oivallus on ollut, että tyttäreni lapsuuteen kuuluu muutakin kuin ero. Hänen vanhempansa ovat olleet onnellisia yhdessä, ja lapsi on ollut todella toivottu. Jos tyttäreni kyselee, millainen hän oli vatsassa tai mitä teimme, kun hän oli kolme, kerron. Haluan, että hän tietää myös kaiken hyvän, sillä se on hänen lapsuutensa.

Olen myös päättänyt, että tytön pitää pystyä puhumaan kaikesta vapaasti molempien vanhempiensa luona. Jos lapselle tulee tunne, että hänen täytyy piilotella tunteitaan, niistä tulee traumoja. Hänellä on isänsä kanssa omat vitsinsä ja tapansa, ja vaikka meillä on eri jutut, hänen pitää saada kertoa kaikesta luontevasti.

Kaikki vanhemmat joutuvat päästämään joskus irti lapsestaan. Ero on kasvattanut minut ymmärtämään sen aiemmin kuin ydinperheessä. Lapsi ei ole omaisuuttani, vaan hänen elämänsä on erilainen kuin minun."

Karoliina Sallinen-Pentikäinen

  • Kolmistaan-blogia kirjoittavan Karoliina Sallinen-Pentikäisen, 33, perheeseen kuuluu tytär, 7, sekä aviomies, ex-jääkiekkoilija Atte Pentikäinen, 35, joka työskentelee asiakaspäällikkönä.
  • Karoliinan #Vauvavuosi-romaani ilmestyi keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla