10 vinkkiä pysyvään perheonneen

Perheonnea voi lisätä yksinkertaisin keinoin. Lue vinkkimme!

1. Laatikaa kuningassuunnitelma

Kansainvälisesti arvostettu johtajuusguru, yhdeksän lapsen isä Stephen Covey on verrannut menestyksekästä perhettä pilottiin, jolla on toimiva lentosuunnitelma. Suunnitelmasta ilmenee määränpää ja se, miten sinne päästään. Matkalla vastaan voi tulla huonoa lentosäätä, ilmakuoppia, murrosikää, parisuhdekriisejä, sairastumisia ja muita yllätyksiä, jolloin suunnitelmaa pitää hiukan muokata. Perille kuitenkin päästään, koska määränpää on selvillä.

2. Luokaa omia perinteitä

Perhetraditio kalskahtaa jäykältä jouluillalliselta, mutta sanalla on rennompiakin merkityksiä. Oudotkin rituaalit luovat yhteenkuuluvuutta ja synnyttävät muistoja. Arjessa on voimaa: lämpimimmiksi lapsuudenmuistoikseen lapset nimeävät yhä uudestaan ja uudestaan esimerkiksi harrastusajomatkat.

3. Etsikää sopiva asuinympäristö ja elämäntapa

Kun saman hintaluokan vaihtoehtoja on yleensä paljon, kannattaa uhrata hetki aikaa sen miettimiseen, missä perhe voisi viettää juuri omien arvojen mukaista parasta mahdollista arkea. Hämmästyttävän moni päätyy asumaan sattumanvaraisesti aivan väärään paikkaan ja ihmettelee, miksi arki ei rullaa.

4. Pitäkää perhepäiväkirjaa

Säilökää muistot. Vauvakirjojen jälkeen perheen suuret ja pienet tapahumat jäävät dokumentoimatta, ellei toimeen tartuta. Jos jatkuvan perhepäiväkirjan pitäminen tuntuu orjuuttavalta, kokeilkaa lomapäiväkirjaa tai syntymäpäiväkirjaa, johon laaditaan tilannekatsaus vain vuosittain.

5. Hoitakaa parisuhdetta

Parisuhde on perheen perusta: sen varassa perhe seisoo tai kaatuu. Kaikki työ, mitä parisuhteen eteen tehdään - vaikka lapsia toisinaan sivulle sysäten - koituu lopulta lasten hyväksi. Älkää odottako suuria kriisejä, vaan menkään esimerkiksi avioliittoleirille jo silloin, kun kaikki on hyvin.

6. Priorisoikaa

Elämän tärkeimpiä asioita ei saisi jatkuvasti altistaa vähemmän tärkeiden armoille. Esimerkiksi lapsen hienosti järjestämät hamsterin synttärijuhlallisuudet menevät siivoamisen tai pihan nyppimisen edelle.

7. Treffatkaa

Monilapsisen perheen arkihässäkässä jälkikasvua tulee joskus luotsattua yhtä yksilöllisesti kuin karjalaumaa. Erityiset äiti- tai isäpäivät vain yhden lapsen kanssa tasapainottavat tilannetta.

8. Irroittautukaa kotiympyröistä

Vaikka tuntuisikin uljaalta olla perheen ainoa hapen lähde, sinusta ei ole mitään hyötyä, ellei omissa keuhkoissasi ole ilmaa. Kun ainoa anti perheellesi alkaa olla nipotus ja narina kotitöistä, on aika lähteä lenkille tai leffaan. Yksin tai kaveriporukassa.
Etenkin täydellisen äitiyden velvoitteisiin kuristuvien kannatta riuhtaista itsensä säännöllisesti kotiympyröistä. Vai luuletko kuulevasi aikuiselta lapseltasi jonain päivänä vilpittömän kiitoksen siitä, että unohdit oman onnellisuutesi ja hautasit kaikki unelmasi?

9. Ottakaa vastuuta

Pienessä perheyksikössä muutoksia on helppo saada aikaan paljon nopeammin kuin työyhteisöissä, sillä pienessä porukassa hyvien päätösten vaikutukset säteilevät ympäristöön. Yksilötason hyvä fiilis leviää koko perheeseen yhtä huonosti kuin tyytymättömyys omaan elämään.

10. Asettakaa onnellisuus etusijalle

Harva myöntää edes tähtäävänsä onnelliseen elämään, saati toimii edistääkseen onnellisuuttaan. Odota tulevaisuudelta hyvää: myönteiset odotukset siivittävät konkreettisesti niiden toteutumista. Yritä nähdä ajoittaisessa epäonnessakin myönteisiä puolia. Usko, että vastoinkäymisetkin kääntyvät lopulta voitoksesi.

Meidän Perhe

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.