Elämä ilman harrastuskalenteria ihmetyttää joskus muita ihmisiä, aikuisia varsinkin. Kuva: <span class="photographer">Riina Peuhu</span>
Elämä ilman harrastuskalenteria ihmetyttää joskus muita ihmisiä, aikuisia varsinkin. Kuva: Riina Peuhu

Haluamme nauttia kiireettömistä yhteisistä hetkistä ja luontoretkistä ilman aikatauluja, vanhemmat kertovat.

Ihana hämärä! Taskulamput esille, ja seikkailu lähimetsään voi alkaa.

– Miksi sienet näyttävät pimeässä ihan erilaisilta kuin päivällä? Voiko täällä olla karhuja tai kettuja, Helmi, 8, kyselee.

Viisihenkinen perhe retkeilee luonnossa yhdessä viikoittain. Vanhemmille, Jennille ja Jannelle, on tärkeää pysähtyä tutkimaan kiireettä lasten kanssa, miten varvut muuttuvat vuodenaikojen mukaan tai mitä puiden lehdille tapahtuu milloinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siksi he eivät halua ohjelmoida perheen vapaa-aikaa aikataulutettujen harrastusten mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pikkulapsiaika on ainutlaatuinen hetki elämässä. Haluamme nyt nauttia koko perheen yhteisistä hetkistä. Olla kotona, käydä uimassa tai esimerkiksi museoissa, Janne sanoo.

Toisinaan ratkaisua saa selittää muille: Ei, meillä ei katsota kalenterista harrastusaikoja. Ei, iltamme eivät ole kiireisiä. On aikaa mökkeilyyn, kavereiden tapaamiseen, yhteisiin ruokahetkiin ja ulkoiluun.

”Minusta on surullista, että lapsia arvotetaan nykyään usein harrastuksissa menestymisen tai treenikertojen mukaan.”

Janne on ammatiltaan nuorisotyöntekijä, Jenni tällä on hetkellä kotiäiti ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kiireettömyyden takia vanhemmat ovat luopuneet myös omista säännöllisistä harrastuksistaan, kuten sulkapallosta. Se ei kirpaissut. Omiin menoihin ehtii taas sitten, kun lapset ovat isompia.

Pieni myönnytys periaatteesta

Yhden poikkeuksen perhe on tehnyt. Kun Helmi halusi aloittaa viime keväänä jalkapallon, hän sai luvan. Jenni on kuitenkin tarkka, ettei kysy Helmiltä harjoitusten jälkeen, tekikö tämä maaleja, vaan mieluummin, oliko kivaa.

– En halua, että Helmille tulee olo, että jalkapallo on suoritus, jossa pitää pärjätä mahdollisimman hyvin. Minusta on surullista, että lapsia arvotetaan nykyään usein harrastuksissa menestymisen tai treenikertojen mukaan, Jenni sanoo.

11-vuotias Aatos ei halua viikoittaista harrastusta. Hän keskittyy jo hyvissä ajoin syksyllä säätiedotusten ja rinnetietojen seuraamisen: sukset ja laudat ovat valmiina varastossa odottamassa kotipaikkakunnan laskettelurinteen aukeamista. Talvella perhe suuntaa yhdessä mäkeen useamman kerran viikossa.

– Toinen aikuisista on isompien kanssa rinteessä, toinen pulkkailee yksivuotiaan Liljan kanssa, Janne kertoo.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla