Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Onko lähtö eteisessä yhtä tuskaa? Testaa tarkkaa kuuden kohdan ohjelmaa, kirjoittaa Meidän Perheen uusi kolumnisti Ile Uusivuori.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, ja tervetuloa seuraamaan vuoden 2034 Linnan juhlia. Ensimmäisenä presidenttiparia saapuu kättelemään Maija Kauppinen.

Maija on kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja hän on aivan yksin joutunut pukemaan lapsilleen talvivaatteita Raision sateisina ja lumisina aamuina. Hänen johdollaan Suomen johtavat yksinhuoltajat saapuvat tervehtimään presidenttiä.

Tässä on asia, jonka haluaisin tulevaisuudessa kuulla seuratessani televisiosta tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Vihaan sydämestäni lasteni ulkovaatteiden pukemista. Vaikka nyt huhtikuussa pukeminen on onneksi jo helpompaa, tämä on ainoa syy, miksi haaveilen lähes päivittäin muutosta Espanjaan. En veroparatiisin tai liian pienen eläkkeen takia, vaan siksi, että voisin pukea lapsilleni pelkät sortsit ja astua ulos.

Kotonamme lähdöt ovat jokaisena aamuna kuin ensimmäiset viisi minuuttia Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvasta: pelkkää kaaosta, kipua ja huutoa. Viisi-, kolme- ja yksivuotiaat lapseni eivät tee hommaa helpoksi. Ensin jahtaan heitä pitkin kämppää, ja lopulta he eivät suostu mihinkään.

Taisteluun on parasta varautua joka aamu hyvin huolellisesti.

Viimeisen viiden rimpuilevan pukemisvuoden aikana olen varmasti ansainnut jo ainakin vihreän vyön judossa, niin hankalaa haalareiden saaminen jalkaan minun mielestäni on. Joka aamu kello 8 haaveilen postiluukusta tipahtavasta kertausharjoituskutsuista tai jopa vankilasta. Siellä ilmeisesti riittäisi, jos saisi itse vaatteet päälle. Samalla saisin edes hetken tauon lasten pukemisesta.

Ihmis-Tetrikseen on kuitenkin viime aikoina löytynyt pieniä ratkaisuja: Taisteluun on parasta varautua joka aamu hyvin huolellisesti. Etsin kaikki vaatteet etukäteen ja levitän ne omiin kasoihinsa. Lasten pukemisjärjestyksellä on väliä: ensin keskimmäinen, sitten esikoinen ja lopulta helpoin eli kuopus. Jokainen valmis puettu paketti rappuun odottamaan, jotta he eivät ärsyttäisi toisiaan. Lopussa kaikki saavat vaimoni lanseeraamat pukemispiparit eli pienet keksit rappuun syötäviksi. Tiedän, se on lahjontaa, mutta se toimii! Tässä konkurssissa otan kaiken helpotuksen vastaan.

Tärkeää on, että teen tämän kaiken pelkissä kalsareissa.

Tärkeää on, että teen tämän kaiken pelkissä kalsareissa, jotta vältyn itse hieltä, ärsytykseltä ja sitä kautta raivolta. Avaan ikkunan hyvissä ajoin, jotta kämppä viilenee eikä lapsille tule liian kuuma. Vasta kun kaikki ovat rapussa, puen itselleni vaatteet mahdollisimman nopeasti.

Joka aamu tuuletan eteisessä villisti. Olen selvinnyt tästäkin voittajana! Seuraavan pukemisen hoitaa päiväkoti, jonka ohjaajia rakastan koko sydämestäni. Itse asiassa heidän kuuluisi saapua Linnan juhlien kättelyyn ihan ensimmäisinä.

Nyt kun vielä muistaisin, mihin itse eilen illalla riisuin housuni…

Vierailija

Vihaan sydämestäni lasten ulkovaatteiden pukemista

Samanlaista menoa meilläkin, vaikka on kaksi lasta! Nauratti. Kun kuopuksemme harjoitteli päiväkotiarkea, olin mukana ensimmäiset päivät. Kas kummaa ne pienimmätkin tyypit, jotka yleensä kotona puettaessa ovat yhtä hallittavia kuin 10-jalkaiset mustekalat, suostuivat puettaviksi ja pukivat jopa itse! Mikä siinäkin on, että kotona sitten se meininki on kuin Sotamies Ryanista. ps. harmi, että tähänkin kommenttiketjuun ehti ensimmäiseksi joku oman elämänsä sankari mieltään pahoittamaan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.