Ikärajat eivät Koulukinon tuottaja ja elokuvakasvattaja Heli Metsätähden mukaan kerro oikein mitään itse elokuvan tunnelmasta, tematiikasta tai kohderyhmästä. Se ei tarkoita, etteikö ikärajoja tulisi noudattaa, mutta ei se kerro oikein mitään muutakaan itse elokuvasta. Jos ikäraja on vaikka 12-vuotta ja elokuva sisältää väkivaltaa, ei vanhemmalla ole oikein keinoja selvittää, miksi elokuva on saanut nuo merkinnät katsomatta itse elokuvaa.
– Trailerit kertovat elokuvasta sen, mitä elokuvan markkinointi haluaa siitä ajateltavan. Kriitikot taas puhuvat usein elokuvan esteettisestä puolesta. Tähän asti erilaiset mammaryhmät ja vanhempien omat keskusteluryhmät ovat olleet ainoa lähde, jossa elokuvaa ja sen sopivuutta ja teemoja on avattu vanhemmille, Metsätähti pohtii.
Metsätähti avaa Koko perheen leffablogissa elokuvien ikärajoja ja tarkastelee lasten- ja nuorten elokuvien myönteisiä viestejä sekä soveltuvuutta tietyn ikäiselle katsojalle. Blogissa myös vinkataan, mistä elokuvan jälkeen lasten kanssa kannattaa jutella.
– On vähintäänkin reilua, että on olemassa neutraalia tietoa, jonka avulla vanhempi voi tehdä päätöksiä elokuvan sopivuudesta juuri omille lapsilleen.
Lasten- ja nuorten elokuvia kulutetaan Suomessa valtavasti. Vanhemmat keskustelevat usein keskenään, uskaltaako jotakin elokuvaa näyttää omille lapsille ja minkälaisia kohtauksia se sisältää: mitä ikärajamerkintä juuri tässä elokuvassa tarkoittaa? Metsätähti avaa blogissa juuri näitä kysymyksiä, koska kukaan muu Media-avaimen lisäksi ei tee niin Suomessa.
– Vanhempien pitäisi voida odottaa elokuvilta paljon, ihan samalla tavoin kuin muulta kulttuurilta – kirjoilta ja teatterilta. Ei elokuvista tarvitse olla hyötyä, mutta tosiasia on, että elokuva voi olla myönteisten asioiden aarrearkku. Se voi auttaa käsittelemään vaikeita asioita tai tukea lapsen identiteettikokeiluja ja tunnetaitoharjoittelua. Elokuva on hyvä simulaattori. Ihan liian usein me vanhemmat unohdamme miten mahtava juttu leffa voi olla!
Metsätähden mielestä lasten elokuva on laiminlyöty ja unohdettu, vähän väheksyttykin kulttuurimuoto. Liian helposti ajatellaan, että lapset ei huomaa, onko elokuva hyvä. Hän haluaisi, että lasten elokuvia arvostetaan ja lapsille tulisi niihin aivan erityinen suhde: Lasten- ja nuorten elokuva pitäisi olla yhtä vahva kulttuurinen asema kuin lasten kirjoilla.
Metsätähti kertoo olevansa intohimoinen elokuvafani ja katsovansa elokuvia työkseen, mutta myös kotona kahden lapsensa sekä miehensä kanssa.
– Jokainen elokuva on hyvä ennen kuin toisin todistetaan.
Tässä neljä Heli Metsätähden (lasten)elokuvasuosikkia:
- Naapurini Totoro (Japani 1988),
Hayao Miyazakin animeklassikko löytyy jokaisen itseään ja lastenkulttuuria kunnioittavan vanhemman leffahyllystä tai katselulistalta – eikä ihme. Kaunis, hauska ja haikea elokuva tavoittaa lapsuuden taianomaisuuden hämmästyttävän vaivattomasti ja kestää lukemattomia katselukertoja. Ikäraja: S
- Fantastic mr. Fox (USA 2009)
Ohjaaja Wes Andersonin omintakeinen tyyli puhkeaa kukkaan Roald Dahlin satuun perustuvassa, taidokkaassa nukkeanimaatiossa. Lakoninen huumori ja yltäkylläiset yksityiskohdat kutkuttavat aikuista katsojaa. Vastoin odotuksia myös omat lapsemme rakastuivat elokuvaan, ja siitä on tullut tärkeä yhteinen juttu. Ikäraja: K7
- Turilas ja Jäärä (Suomi 2001)
Lyhyistä animaatiojaksoista koostuva kokonaisuus on katsottu meillä melkein puhki, sillä ilmeikkäät ötökät opettelevat kaveritaitoja ja jakamista oivaltavasti, pieneen katsojaan vetoavalla tavalla. Ikäraja: S
- Salainen puutarha (USA 1993)
Pohjois-Englannin karuille nummille sijoittuva draama sai lapsilta tylyn tuomion: ankea, tylsä, ahdistava. Mutta sekään ei riittänyt särkemään omaa taikapiiriäni; olen itse ihastunut tähän elokuvaan lapsena, ja sellainen kokemus kulkee usein mukana läpi elämän. Ikäraja: S
Koko perheen leffablogi on yhteistyö Media-avaimen kanssa. Media-avain on verkkopalvelu, joka antaa vanhemmille tietoa elokuvista. Palvelun tuottaa Koulukino, elokuvakasvatuksen valtakunnallinen asiantuntijajärjestö.
