Äidin oma aika on kortilla. Nykyvanhemman on osattava vaatia hengähdystaukoja.

Kun kysyimme lukijoiltamme, mitä he tekevät omalla ajallaan, arki ja haaveet puhuivat samaa kieltä. Äitien oman ajan kärkikolmikoksi nousevat liikunta, some ja ihan tavallinen oleminen. Lisäksi he haluavat lukea, ommella, katsoa elokuvia, tavata ystäviä ja viettää kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Nukkua ja olla kotona yksin.

Omaa aikaa on oltava säännöllisesti, että jaksaisi. Mutta mitään erikoista en kaipaa. Yksin saunominen voi olla luksusta, toteaa yksi äideistä.

Rakastan lukea kirjoja, kun saan rauhassa keskittyä. Syön myös lämpimän aterian rauhassa sekä katson lempisarjaani. Saatan myös nukkua päiväunet, kertoo toinen.

Kun mies nukuttaa lapsia, saatan lähteä lenkille. Useammin kyllä siivoan, kertoo kolmas. Tämän kokemuksen jakaa moni vastaajista. Ja moni sanoo olevansa illalla niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään erityistä. Vain pieni joukko ei kaipaa omaa aikaa lainkaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perheitä pitkään tutkinut Johanna Terävä Jyväskylän yliopistosta ei ylläty kyselyn tuloksista.

– Tutkimusten mukaan vanhempien toiveet ovat tosi arkisia. Tyyliin: saan syödä leivän rauhassa. Eivät he ole menossa Thaimaahan lepäämään. He kaipaavat useimmiten sitä hetkeä, kun kukaan ei pyydä tai kysy mitään.

Terävän mukaan erityisesti äidit kipuilevat ajankäytön kanssa ja pitävät itseään itsekkäinä, jos haluavat nähdä ystäviä rauhassa tai käydä urheilemassa.

– Vaikka yhteiskunta on tasa-arvoistunut ja puhutaan jaetusta vanhemmuudesta, äideillä on keskimäärin vähemmän vapaa-aikaa kuin puolisoillaan. Suomessa molemmat vanhemmat tekevät pitkää päivää. Monissa maissa on enemmän osa-aikatyötä. Täällä aika on todellakin kortilla.

Lisärasitusta tuo kännykkäkauden jatkuva saatavilla olo.

– Ennen sitä vain luotettiin, että lapsi pärjää.

Joka viidennellä hyvin omaa aikaa

Meidän Perheen kyselyssä joka viides kertoi onnistuneensa järjestämään hyvin tai oikein hyvin omaa aikaa. Lähes yhtä suuri joukko tunsi onnistuneensa kehnonlaisesti ja kaipasi lisää henkilökohtaisia hengähdystaukoja. Liian väsyneitä oman ajan järjestämiseen oli lähes joka kymmenes vastaajista. Muutamalla ei ollut lainkaan omaa aikaa.

Vääntäminen lasten kanssa väsyttää, ei tukiverkostoa ole. Vaikka aikaa välillä olisi, en jaksa tehdä keskittymistä vaativia asioita, kuten käsitöitä. Univaje painaa.

Eräs äiti kertoo, ettei ensimmäisinä vuosina saanut lainkaan omaa aikaa, ja siitä muodostui normi. Huolehdin kaikesta ja kaikista, koko ajan. Olen jatkuvasti väsynyt enkä jaksa riidellä siitä, että saisin enemmän omaa aikaa.

Eivätkä kaikki kehtaa pyytää apua: Ehkä minulla on sellainen ”minä näytän kaikille, että pärjään” -asenne.

Äiti saa omaa aikaa silloin, kun pienille lapsille löytyy hoitaja tai lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät itsekseen. Lapsien hoitajaksi rientävät useimmiten isovanhemmat tai omat sisarukset tai kotiin heidän kanssaan jää puoliso.

Minulla on ihana mies, joka mahdollistaa omat hetket. Nykyään osaan pyytää niitä ja olla siinä itsekäs. Vastaavasti mahdollistan puolisolle omaa aikaa, yksinoloa.

Osa pareista kalenteroi seuraavan viikon ohjelman. Se on Terävästä fiksua.

– Väitän, että vanhempien on hyvin vaikea lähteä omille teilleen, elleivät he ole sopineet, että kummallakin on vaikkapa yksi ilta, jolloin voi tehdä mitä vaan.

Tutkimusten mukaan uusperheissä yhteistä ja omaa aikaa löydetään parhaiten.

– Puolisot voivat paremmin, ja he ovat oppineet aikaisemmasta kokemuksesta. Mitä suurempi porukka, sitä helpompi vanhemman on löytää yksinoloaikaa. Yhden lapsen kanssa on paljon velvoitetumpi viihdyttämään lasta, Terävä toteaa.

Lisäksi vuoroviikoin lapsiaan hoitavat äidit voimaantuvat, kun pahin erokriisi on ohi. He löytävät ilon lasten kanssa olemisesta.

– Väliviikkoina he osaavat tankata ja nauttia ajasta ilman lapsia. He ovat parhaimmillaan äitinä, kun saavat levätä.

Isien kohdalla tämä ei Terävän mukaan toimi. He kokevat helposti ahdistusta ja yksinäisyyttä, kun lapset ovat äidillään. Uusien rutiinien ja roolien löydyttyä tämä kuitenkin pikkuhiljaa helpottuu.

Kyselyyn vastanneiden yksin- ja yhteishuoltajien kokemukset omasta ajasta vaihtelevat. Jollakin sitä on muutaman kerran puolessa vuodessa, toisella joka toinen viikko.

Nyt yksinhuoltajana ollessani vanhempani ottavat lapsia hoitoon joka viikonloppu. He luulivat, että sain parisuhteessa apua lasten isältä.

Joku voi olla kateellinenkin siitä, että yleensä joka toinen viikonloppu minulla on lapsivapaata, kertoo neljän lapsen äiti.

Joskus vuorotyö tuo arkeen omaa aikaa.

Nuorimman mentyä eskariin arkivapaisiin on tullut yhtäkkiä neljä tuntia, jotka saan käyttää miten haluan.

Lentoemäntä puolestaan hyödyntää työssä ja kotona olon vuorottelua. En tiedä miten selviäisin ilman työn tuomaa etua hengähtää hotelleissa useita kertoja kuussa.

Ostettu lastenhoitoapu on melko harvinaista. Rahatilanne ei salli kovin usein hoitajan palkkaamista, kertovat äidit.

Riitelemällä saatu vapaa ei innosta

Parisuhteessa käsitykset ja käytäntö omasta ajasta eivät aina mene tasan.

Mieheni ei osaa asettautua äidin asemaan, joka on 24/7 duunia, ei vain 8–16, kuten hänellä.

Osa joutuu pyytämään lupaa puolisoltaan – myös työmatkoihin.

Puolisoni sanoo, että saan mennä milloin tahdon, mutta menosta tulee aina riitaa tai valitusta.

Moni jättääkin menemättä, koska ei nauttisi riitelemällä saadusta ajasta.

Välillä ymmärrystä omaan aikaan ei myöskään heru omilta vanhemmilta tai ystäviltä.

Isovanhempieni mielestä mieheni ei saisi hoitaa lapsia, jottei tämä väsyisi, kun kerran käy töissäkin.

Pulmia aiheuttavat myös kaukana asuvat sukulaiset tai heidän huonokuntoisuutensa.

Olisin toivonut, että heidän hoitamisensa alkaisi vasta kun omat lapset olisivat vähintään kouluikäisiä.

Terävä muistuttaa, että yksinhuoltajat ovat usein väliinputoajia, jos turvaverkkoja tai rahaa hoitajaan ei ole, eikä toinen vanhempi ota lapsia usein luokseen.

Yksinhuoltajana omaa aikaa ei saa spontaanisti. Ei edes äkilliseen tarpeeseen, jos haluaisi vaikka kipeänä levätä, kertoo yksinhuoltajaäiti. Kunnalta kotiapua saa vain asioiden hoitamista varten, ei omaan aikaan.

Myös äidin oma asenne voi rajoittaa omaa ajankäyttöä. Moni sanoo, ettei halua vaivata muita tai malta jättää lasta toisen vanhemman hoidettavaksi. Voimia oman ajan järjestämiseen ei ole, tai mies tekee pitkää päivää.

On menoja, joihin on pakko pyytää hoitoapua. Siksi en kehtaa pyytää apua vain sen takia, että saisin nukkua tai olla vaan.

Joskus vaikeinta on myöntää itselleen, ettei enää jaksa ja on pakko irrottaa hetkeksi.

– Hyvän äitiyden myytti on niin vahva. Sitä voisi ravistella, koska isät ovat kykeneviä ja halukkaita ottamaan vastuuta, Terävä toteaa.

Edelleen perheen orkesterointi on vahvasti äitien hallussa. He suunnittelevat aikataulut, ja pitävät rooliaan usein luontevana ja mukavana, Terävä sanoo. Mutta siitä voi seurata umpikuja.

– Ajankäyttötutkimuksissa näkyy, että isillä on suurempi mahdollisuus – ehkä taitokin poimia – rusinat pullasta. Äiti sanoo siivoavansa usein omasta tahdostaan, ja isä leikkii lapsen kanssa. Eivätkä miehet välttämättä tajua, että vaimo kärsii tilanteesta – varsinkaan jos asioista ei puhuta. Toisen pään sisälle kun ei näe. Menee muutama vuosi, ja avioliitto alkaa rakoilla, kun väsyminen eskaloituu ja havahdutaan siihen, että toinen ei teekään yhtä paljon.

Hengähdystaukoja ilman syyllisyyttä

Terävästä arkeen tarvitaan pieniä helpotuksia ja hengähdystaukoja ilman syyllisyyden tunteita.

– Nykyvanhempien on vaikea sanoa, että tarvitsen oman hetken. Pitäisi oppia sanomaan, että minulle ei nyt sovi, jos vaikkapa sukulainen on tulossa kylään ja itsellä on muita suunnitelmia.

Mieluiten vastaajat viettäisivät näitä omia hetkiä puolison kanssa. Tutkimusten mukaan parisuhteeseen satsataan kuitenkin vähiten aikaa.

– Yhden vanhemman omaa aikaa on helpompi järjestää kuin hommata lapsenhoitaja. Kerran kaksi vuodessa käydään kahdestaan syömässä, tiivistää Terävä.

Lähes yhtä mieluisaksi vastaajat kokevat yksinolon ja ystävien tapaamisen. Sinkkuäiti kertoo kaipaavansa aikuista juttuseuraa, toinen pakenee kavereiden luokse kotielämää. Samassa elämäntilanteessa olevilta ystäviltä saa vertaistukea.

Yksinololle aikansa mieluiten pyhittävät kertovat tarvitsevansa hiljaisuutta ja tilaa ympärilleen. Silloin rentoudun ja koen olevani taas energisempi ja parempi äiti ja kumppani.

Vanhemmuuskilometrien myötä helpottaa

– Kun vanhemmuuskilometrejä tulee lisää, oman ajan ottaminen muuttuu todella paljon ja luontevasti, muistuttaa Terävä.

Rennommasta otteesta kertovat myös kyselyyn vastaajat. Hoitoapuakin on aiempaa helpompi saada.

Joskus vauva-aikana oli outoa mennä yksin kauppaankin. Tuntui, että kaikki menee pieleen ilman minua. Koko ajan oli levoton olo. Nyt kun tiedän, ettei minua tarvita koko ajan, haluaisin olla pari yötä jossain hotellissa.

Osa palaa aiempiin harrastuksiinsa.

”Olemme lähteneet miehen kanssa uudestaan urheilemaan seuraan. Se oli yli kymmenen vuotta tauolla lasten ollessa pienempiä.”

Terävä muistuttaa, etteivät lapset mene rikki, jos he ovat välillä yksin tai jos vanhemmat eivät ole koko ajan kotona.

– Mitä isommaksi he kasvavat, sitä enemmän heitä voi vastuuttaa. Kukaan ei saa traumoja, jos vanhempi on puoli tuntia illassa itsekseen. Eivät lapset, eikä puoliso.

Päinvastoin: se olisi hyväksi koko perheelle.

– Oma aika on polttoainetta, jonka avulla jaksaa.

Kuvat
Julia Tavast