Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

”Antti on pakkaamisessa järjen ääni. Minulla hyökkää päälle äidinvaisto, ja pelkään, että ruoka tai kuivat vaatteet loppuvat”, Leena Kämppi kertoo.

Yhteensä 70 000 kilokaloria. 

Antti Kämppi laski, että sen verran energiaa viisihenkinen perhe kuluttaisi viiden päivän vaelluksella Vuontisjärveltä Pallakselle. Reitin varrella ei ollut huoltopaikkaa, josta olisi voinut hankkia täydennystä.

– Antti on pakkaamisessa järjen ääni, joka laskee, kuinka paljon oikeasti tarvitaan mukaan. Minulla hyökkää päälle äidinvaisto, ja olisin valmis tuplaamaan tavaramäärän, koska pelkään, että ruoka tai kuivat vaatteet loppuvat, Leena Kämppi kertoo.

Antti on kuulunut partioon 32 vuotta, Leena 33 vuotta. Heidän esikoisensa Salla oli jo vähän alle vuoden ikäisenä mukana viiden päivän partioleirillä.

Nyt lapsia on kolme:  Salla, 8, Lotta, 6, ja Nuutti, 4. Antin ja Leenan filosofiaan kuuluu, ettei lapsia suojella vaarallisilta asioilta, vaan heidät opetetaan hallitsemaan niitä. Lapset käyttävät tulitikkuja nuotion tekemiseen ja puukkoa kalan perkaamiseen. Jokainen lapsista saa viisivuotislahjaksi oman puukon. Seuraavaksi on Nuutin vuoro.

Onko tämä tavara välttämätön?

Viime kesän Pallaksen reissu aloitti uuden aikakauden perheen eräretkeilyssä.

– Olimme laskeneet tavaramäärän sillä oletuksella, ettei yhtäkään lasta tarvitse kantaa. Jännitti, jaksavatko kaikki omin jaloin, Leena kertoo.

Sallalle ja Lotalle hankittiin lasten rinkat, ja he kantoivat omat tavaransa. Nuutin reppuun pakattiin pojan ulkovaatteet ja juomapullo.

Kun rinkka tulee omaan selkään, joutuu pakatessa jokaisen tavaran kohdalla pohtimaan, onko tämä välttämätön.

– Se kysymys ei tule automaattisesti vastaan nykyajan yltäkylläisyydessä eläville lapsille, Antti sanoo.

Reitti oli suunniteltu niin, että perhe pääsi nopeasti avotunturiin, missä oli vähemmän hyttysiä. Siihen asti vettä oli vihmonut vaakasuoraan.

– Aurinko alkoi paistaa, ja mahtavat tunturimaisemat avautuivat molempiin suuntiin. Siitä tiesin, että tämä oli kaiken vaivan arvoista, Leena sanoo.

– Ja siitä, kun meillä oli karkkia eväänä, Salla lisää.

Reissun viimeisenä päivä perhe vaelsi kymmenen kilometrin matkan, josta iso osa oli ylämäkeen. Ennen lähtöä Nuutti otti Leenaa kädestä.

– Äiti, tänään taitaa tulla raskas päivä. Ajattelin että en valita lainkaan. Mennäänkö jo?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.