Kerran Leevi sai niin ison lahnan, ettei se meinannut mahtua uunipellille.

”Innostuin kalastamisesta kolmevuotiaana. Vaarilla on kesämökillä verkot ja katiska, ja pääsen mukaan, kun vaari menee soutuveneellä nostamaan verkkoja. Jännittävintä on se, kun näkee, että verkossa on kaloja, mutta ei vielä näe, mitä kaloja ne ovat.

Kalastaminen on hauskinta mökillä, koska mökillä on muutenkin niin kivaa. Ärsyttävintä kalastus on silloin, kun melkein saa ongella kalan, mutta ei ihan, ja kun kala on vain käynyt syömässä syötin.

Kotona Helsingissä kalastan yleensä isin kanssa. Joskus myös isoveli tulee mukaan. Kotona meillä on virveli, mato-onki, kaksi haavia ja pilkki. Kesällä aikuiset on helppo saada innostumaan ongelle. Syksyllä, kun sataa, he eivät niin helposti suostu, vaikka sateella olisi juuri hyvä keli kalojen suhteen.

Viime kesänä sain mato-ongella Helsingissä niin ison lahnan, että vapa katkesi eikä kala meinannut mahtua uunipellille. Se paistettiin uunissa, ja päälle pantiin sitruunaa.

Isona minusta tulee kalastaja, joka myy kaloja torilla.”

Leevi, 7