Mitä kirjoittaisi joulukorttiin? Kuva: iStockphoto
Mitä kirjoittaisi joulukorttiin? Kuva: iStockphoto

Kohta on taas aika lähettää joulukortit. Ilahduta kortin saajaa perheen suosikkirunolla. Hyvää joulua!

Joulun kutkuttavaan odotukseen

Ihmeellinen odotus
mielen valtaa nyt.
Ensimmäinen kynttilä
on jo syttynyt.

Vaikka saartaa pimeys
metsää, taloa,
sydämeni avautuu
kohti valoa.

(Joulun iloa; san. Anna-Mari Kaskinen)

Aattoilta hämärtyy, kiire pois jo etääntyy.
Koristellaan joulukuusi, latvaan tähti kirkas, uusi.
Kulkuset ulkona helisee, tontut matkaan pian pääsee.
Pukin tuloa lapset jännittävät, tontut saunaa jo lämmittävät,
joulujuhla voi alkaa!

(Ihana joulu; san. Marleena Ansio)

Lasten joulu

”Kun olin pieni lauloin joulukuusen takana.
Kun olin pieni pidin jotakuta suurta kädestä.
Kun olin pieni näin maassa kaikki pikku ötökät.
Ja nenässäni tunsin pyryntuoksun: nyt on lunta ilmassa!”

(Kun olin pieni; san. Bo Carpelan, suom. Kaarina Helakisa)

”Salaisuus, ihme joulun – en tiedä, ymmärränk sen.
Lymysi tonttu aina, en tiennyt, näinkö vaiko en.”

(Joulukuusi; san. Aale Tynni)

”Olen Tonttu Toisenlainen, nauravainen veitikka.
Murjotus ei mulle sovi. Sykkii povi iloa.
Mistelistä oksan taitoin, lahjat laitoin konttiini.
Suunnitelma tänään mulla: Saanko tulla vieraaksi?”

(Tonttu Toisenlainen; san. Ester Ahokainen)

”Joulu kuulostaa kulkuselta
Joulu tuntuu pumpulilta
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.

Joulu näyttää tähtöseltä
Joulu näyttää kynttilältä
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurassa
kirkkaanpunainen omena.”

(Joulu; san. Kaarina Helakisa)

”Nyt on jouluaatto meillä, vilinää ja vilskettä:
paistin pirinää
puuron porinaa
kilinää kuppien
helinää lasien
kenkien kipinää
kopinaa.

Kuisketta ja supatusta, arvailua, odotusta:
kuulinko jo koputusta?

Taitaa tulla pukki vasta
kun on herkut nautittu.,
leikitty ja laulettu.”

(Aaton vilinää; san. Kaisa Kantola)

Rauhallista joulun aikaa

”Se riemua on joulun, kun huolet taakse jää.
Saa tuntea kuusen tuoksun ja siihen kynttilät sytyttää.”

(Ihana joulu; san. Marleena Ansio)

”Kulje vapaana.
Heitä harteilta kiire.
Olet perillä vaikka olet matkalla.
Joka hetki on kaunis.”

(Joulun iloa; san. Anna-Mari Kaskinen)

”Tiedän että maailmassa soditaan.
Jonain päivänä se muuttuu parempaan.
On mahdollista veljeys ihmisten.
Jonain päivänä me tunnemme sen.
Pitkän talvenkin yö on valoton.
Mihin uskoisin ellen valoon siihen uskottava on.
Oonko lapsi vai aikuinen jos lapsen mielen valitsen.
Olkoon joulu sellainen kuin silloin kun vielä tiennyt en.”

(Kun vielä tiennyt en; san. Timo Kiiskinen)

”Metsä viettää joulua, ja joulutähdet palaa, 
kuukin jouluhopeataan seudun yli valaa.”

(Salomaan joulu; san. Arvily)

”Vanhaan kaulaliinaan kasvoni mä painan.
Silmät ummistan, kun tuoksun tunnistan.
Työt on saatettu loppuun, liekin vierellä valvon.
Ihan pian kaikki kohdallaan on.”

(Lyhty; san. Jarkko Meretniemi, Lilli Loiri-Seppä)

Tutut ja turvalliset sävelet

”On hanget korkeat nietokset, kun joulu, joulu on meillä!
On kylmät, paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä.

Oi, käykää, ystävät, laulamaan, kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan on tänne poikennut matkallaan ja viipyy hetkisen meillä.”

(On hanget korkeat nietokset; san. Vilkku Joukahainen)

”Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vain saa unta.”

(Tonttu; san. Viktor Rydberg)

”Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.”

(Joulu on; san. Alpo Noponen)

”Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.

Joulu on taas, joulu on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Lapsilla on, lapsilla on
aamusta iltaan hauskaa.”

(Kansanlaulu)

Otteita jouluisista saduista

”– Ai kamala, meille tulee älytön kiire! Nyt iski kuule ihan järkyttävä JOULUSTRÖSSELI! Äh, ei kun tarkoitin tietysti joulustressi. Äkkiä hommiin!
– Minä pesen hampaat glögillä ja laitan kanelia kainaloon.
– Minä ripustan joulusukat, joulusukkahousut, joulusäärystimet, jouluvaipat ja joulusäärisuojat uuniin!”

(Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Tatun ja Patun ihmeellinen joulu)

”– Tätäkö sanotaan jouluksi? kysyi Muumipeikon isä hämmästyneenä. Hän otti käpäläänsä vanua ja katsoi sitä. Onkohan tämä kasvanut maasta, hän aprikoi. Tai romahtanut taivasta. Jos se on tullut kaikki yhdellä kertaa, se on varmasti ollut aika epämiellyttävää.
– Mutta isä, sehän on lunta, sanoi Muumipeikko.”

(Tove Jansson, Näkymätön lapsi)

”He kantoivat kuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. He koristivat sen näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lasmusta kristallit ja ripustivat ne oksalle. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä. Kun kuusi oli valmis, kulki hemulintäti jälleen ohitse.
– Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia.”

(Tove Jansson, Näkymätön lapsi)

”Oli aika lähteä kotiin. Lapset saivat mukaansa ison kasan pipareita ja kuusenkaramelleja ja lippunauhoja.
– Te olette kuin joulukuusia itsekin, sanoi Peppi. Ja sitten hän antoi heille kynttilänpätkät, jotta he muistuttaisivat vielä enemmän joulukuusia ja näkisivät mennä kotiin. Valo kiilteli heidän silmissään, näytti ihan siltä kuin heidän sisässään olisivat palaneet kuusenkynttilät, kun he tulivat hyvästelemään Pepin.”

(Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossun joulukuusen riisujaiset)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.