Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

Kun kuravaateaika saapuu, vanhempi kiitää päiväkodilta töihin parasta toivoen.

Se on täällä taas: kuravaateaika. Viides vuodenaika, välikausi. Samaan päivään mahtuu vettä, räntää, tuulta, pakkasta, plusasteita, hikeä sekä kylmän kangistamia pieniä sormia.

Ulkoilu on asennekysymys ja varusteista kiinni.

Kaikki on epävarmaa paitsi se, että suomalaiset lapset ulkoilevat säällä kuin säällä. Kun tihkun sattuessa muut eurooppalaislapset syövät sisällä keksejä ja opettelevat käytöstapoja, suomalaiset pitävät yllä luontosuhdettaan ulkoilemalla ääriolosuhteissa. Sehän on asennekysymys ja varusteista kiinni.

Välikausi tulee aina yllättäen. Kun se eräänä aamuna iskee päälle, on sadetakki liian pieni, saappaat hukassa, haalari ostamatta. Lapsi lähtee tarhaan hätäratkaisut yllään, ja vanhempi kiitää töihinsä parasta toivoen. Ehkä tänään on sittenkin aurinkoinen päivä, ja iltapäivällä ehtii markettiin hakemaan sopivan välikausisetin täksi syksyksi?

Iltapäivällä räntä piiskaa kalpeaa naamaa, katulampun valokeilassa vihmoo sade. Synkimpänä tiistaina oma lapsi pitää löytää käsikopelolla pimeältä pihalta.

Kaikki lapset näyttävät hämärässä samoilta. Toisilla siniset kura-asut, toisilla punaiset, villeimmillä keltaiset. Pienimmät pysyvät vaunuissaan äitiyspakkauksen vuosikertahaalareissa.

Yksi porukasta lähtee juoksemaan kohti, pomppaa syliin kuraisena, hieroo hiekkaista haalaria takin etumukseen, taputtaa märällä hanskalla kylkeä, sipaisee räntäisellä pipollaan käsilaukkuun likaraidan.

Päivä ei ole mennyt hyvin. Kurahanskoissa on reikä, sisällä oleva villahanska on kastunut, lapsen käsi tuntuu kohmeiselta ja punoittaa. Housujen lahkeesta lenkki on rikki ja kenkään mennyt kuraa, sukka on märkänä ja lapsen jalka kylmä kalikka.

Tarhan eteisessä vastaan iskee uusi haju.

Tarhan eteisessä vastaan iskee uusi haju. Normaalisti ovella kasvoihin lyö laitosruuan henki ja sitä työstävien pienten suolistojen hätä, mutta tähän aikaan vuodesta niihin yhdistyy käymistilassa oleva kuravaatteen muovi.

Hakuprosessiin pitää lisätä seitsemän ylimääräistä minuuttia, jotta saa kurakamat pois ja huuhdeltuina kuivauskaappiin. Jos oikoo mutkia ja ottaa lapsen kuravaatteissaan mukaan, on sama rumba edessä kotona. Siellä hiekka paakkuuntuu eteisen matolle, viemäri tukkeutuu. Eteinen menee lunastuskuntoon.

Voimia, siskot ja veljet!

Iltaisin on niin synkkää, ettei ulos voi mennä, eli jokainen perhe pysyy sisätiloissa omissa poteroissaan. Keskenään siellä ylläpidetään tunnelmaa.

Kun tähän vuodenaikaan lisää vesirokkoepidemian, täitartunnan ja oksennustaudin, niin ei voi sanoi kuin että voimia, siskot ja veljet. Enää reilu puoli vuotta, ja on taas kesä.

Vierailija

Välikausi iski taas yllättäen

Meidän päiväkodissa suurinosa lapsista viuhtyy erinomaisesti märällä säällä ulkona. Pienet kumpparit vipattaen juostaan ovelta leluvarastoon, haetaan sankot ja lapiot ja asetutaan suurimman kuralätäkön eteen. Siinä valmistuu keitot ja kaakaot. Vanhempien tehtävä on helppo. Hankkia sopivat ulkoiluvaatteet. Ja olla tyytyväisiä, jos lapsi sattuu olemaan sellaisessa päiväkodissa missä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä. Tai edes kerran. Kuvittele, että haet iltapäivällä lapsen päiväkodista jossa hän...
Lue kommentti
Vierailija

Välikausi iski taas yllättäen

Ja sekin on varteenotettava pointti että joskus on Suomessa ollut rankkaa ja lastenkin pitänyt karaistua. Tarviiko sitä perintöä kantaa mukanaan lippu liehuen marttyyrin leima otsassa vai voisiko jo hellittää otetta ja todeta että kyllä sitä elämässä pärjää vähän rennommallakin otteella. Sitä otetaan huomioon sateenkaariperheet ja ruokavaliot ja sukupuolineutraalius mutta ulkoilua ei voi mitenkään yksilöidä. Tunnen lapsia myös päiväkodissa työskennelleenä jotka riemusta kirkuen jää sisälle...
Lue kommentti