Pikkulapsi ei välttämättä kaipaa ohjattua harrastusta. Lapset kertovat, mikä heistä on kaikkein parasta puuhaa.

Missä iässä harrastaminen olisi hyvä aloittaa? Asiantuntijoiden mukaan päiväkodissa käyvä lapsi tarvitsee vain harvoin ohjattuja harrastuksia iltaisin tai viikonloppuisin. Nyt ääneen pääsevät lapset itse. Kolmevuotias Niilo ja nelivuotiaat Armi ja Jaakko kertovat, mitä he mieluiten tekevät vapaa-ajallaan.

Armi, 4: ”Puita on niin kiva katsella”

”Mä oon innostunut tosi paljon puista, kuten Eevikin. Eevi on mun isosisko ja tietää tosi paljon puista ja linnuista. Mä oon myöskin innostunut linnuista.

Kerran sanoin äidille, että mentäiskö puupiknikille, ja äiti sanoi, että onpa ihana idea. Keksin sen omasta päästäni. Me otettiin omenoita evääksi ja puukirja mukaan.

Eevin synttärit oli täällä kallioilla. Niillä synttäreillä niin kuin suunnistettiin täällä metsässä. Siitä mä sain ajatuksen, että olis kiva suunnistaa. Piirsin kartat kaikille perheenjäsenille. Niiden avulla suunnistettiin kalliolle syömään eväitä. Metsäretkellä on kivaa, kun saa ottaa eväitä mukaan ja syödä eväitä.

Metsä on hyvä paikka, koska täällä on viileää. Jos tulee kuuma, voi mennä puun alle vilvoittelemaan. Kun puut heiluu, sitä on kiva katsella puiden lomasta.”

Jaakko, 4: ”Seuraavaksi teen raketin”

”Mä tykkään tehdä kaikenlaisia kokeiluja ja tutkiskella. Tykkään kokeilla, lähteekö jostain lehdistä väriä veteen. Sen takia mä kerään kaikkea.

Etsin materiaaleja mistä vaan, välillä maasta ja pienenä keräsin roskiksesta. Joskus äiti antaa jotain, mitä mä voin tarvita.

Tykkään kauniista materiaaleista. Haluaisin lisää kultaista kangasta, koska tykkään kultaisesta.

No niin, unohdin leikata tästä!

Vinottain leikkaaminen on vaikeaa, kun sakset voivat sohia sitä pahvia. Leikkaan pahvilaatikkoa, sitten pikkuisen teippaan ja laitan kepin tueksi.

Joskus voin hermostua, jos menee pieleen eikä ole enää samanlaista pahvia, mutta sen kohdan voi leikata sitten pois. Joskus mä yritän tehdä jonkun hienon, mutta en osaakaan, kun se on vaikeaa. Silloin tarvitsen vähän äidin apua.

Seuraavaksi haluan tehdä raketin.”

Niilo, 3: ”Kun mä vaan pyöräilen ja pyöräilen, se tekee siitä hauskaa”

”Mulla on tosi hieno pyörä! Siinä on ohjaustanko ja polkimet ja ketjut ja pyörät ja heijastimet. Kaksi heijastinta! Ja pinnat ja kaksi jarrukahvaa ja kello. Mutta kaikista hienointa siinä ovat pyörät.

Pyöräilen iskän kanssa kaikkiin paikkoihin. Tunneleihin ainakin. Värikkäässä tunnelissa on käyty monta kertaa. Siinä oli eilen kauheesti vettä.

Ihan uima-allas!

Sit mä ajoin siitä ja plätskys ja plätskys.

Pyörämatkan aikana voi tapahtua kaikkea. Päiväkodin alametsässä oli tötörötöpötörötö – paljon töyssyjä – ja mä ajoin ihan kamalan hienosti.

Kun mä vaan pyöräilen ja pyöräilen, se tekee siitä hauskaa.”

Kuvat
Tuomas Kolehmainen, Markus Sommers ja Mona Kulmala