Rakastan elämääni, esikoinen huusi, kun perhe muutti taas kerran home-evakkoon.

Muistan sen hetken aina. ”Teillä on homeongelma”, sanoi sisäilmatutkija.

Olin viimeisilläni raskaana, kaksi isompaa lasta yski kaiket yöt. Talosta pitäisi päästä pois mahdollisimman pian. Olimme yhtäkkiä keskellä poikkeustilaa.

Remonttievakko kesti lähes 11 kuukautta. Melko paineiset 11 kuukautta, niin kuin poikkeustiloilla tapana on. Aikaan mahtui lukematon määrä päätöksiä ja rahahuolia, huolta lapsista ja terveydestä ja liian vähän aikaa kaikkeen.

Miten lapset pärjäsivät? No, hyvin tietenkin. Lapsethan tottuvat mihin vain. Siitä, että kaikki lelut ja kirjat hävitetään, tulee hyvin pian normaalia. Arjeksi muuttuu sekin, että muutetaan kolme kertaa kesässä, kaivetaan vaatteita jätesäkeistä ja nukutaan tyhjissä huoneissa patjoilla lattioilla.

”Nyt pitää maalata seinä”, sanoi viisivuotias nukelleen muuttolaatikosta kyhätyssä pahvikodissa.

Remontti hiipii lasten leikkeihin. ”Nyt pitää maalata seinä”, sanoi viisivuotias nukelleen muuttolaatikosta kyhätyssä pahvikodissa.

Kun muutimme tilapäisesti ystävän asuntoon kuudenteen kerrokseen, lapset kiljuivat: ”Jee, kerrostaloon!” Sitten selvisi, että remontti paisuu, ja oli pakko löytää uusi evakkomaja. Ensin pari viikkoa toisen ystävän luona (”Jee, siellä on ne hassut rappuset!”), sitten pidempiaikainen koti remontin ajaksi 45 minuutin ajomatkan päästä maaseudulta.

Se, mikä oli aikuisille raskas ponnistus, oli lapsille kiinnostava seikkailu.

Olin huolissani, miten lapset suhtautuisivat muutokseen. Kesken muuttolaatikoiden purkamisen esikoinen kiipesi talon pihalla olevalle sorakasalle ja huusi: ”Rakastan elämääni!” Se, mikä oli meille aikuisille raskas ponnistus, oli lapsille kiinnostava seikkailu.

Meidän hometragediamme on hyvin pieni asia verrattuna siihen kaikkeen, mitä ihmiset joutuvat kokemaan. Ihmisten voimavarat ällistyttävät minua. Lastenkin. Ja juuri heidän.

Lapsiraukat eivät tiedä paremmasta. Kun ilman isää kasvaneelta ihmiseltä kysytään, kaipasiko hän isäänsä, vastaus on usein ei. Eihän hän tiennyt muusta kuin siitä, mitä hänellä oli. Alkoholistiperheen lapsi hahmottaa vasta aikuisena, että sohvalle nukahtanut isä ei ollutkaan uupunut töistä, vaan yksinkertaisesti sammui umpikännissä. Tälläkin hetkellä lapsia elää keskellä sotaa. Sietämätön ajatus, jonka haluan puskea päästäni pois.

Kaikista näistä poikkeustiloista jää jäljet, joista me ihmisinä koostumme. Jäljistä muodostuu se hienostunut verkosto toimintatapoja ja ajattelumalleja, joka erottaa meidät jostakusta toisesta.

Kun elämä moukaroi, on lohdullista ajatella, että lapset tottuvat mihin vain.

Upeimmat ihmiset ympärilläni ovat heitä, jotka ovat kohdanneet hurjia asioita elämässään. Rakastan japanilaista ajatusta, miten astiaan tullut särö täytetään kullalla. Virhe tekee esineestä entistä arvokkaamman.

Silloin kun elämä moukaroi, on lohdullista ajatella, että lapset tottuvat mihin vain. Elämä on yhtä poikkeustilaa, eikä koskaan voi tietää, mitä se tuo tullessaan. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että helposti särkyvien lasten ympärillä on paljon pumpulia.

Sanna Stellan on näyttelijä, käsikirjoittaja ja kolmen lapsen äiti, joka on vuoden sisällä muuttanut neljä kertaa eikä siksi tiedä, missä perheen tavarat ovat.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suvi Koivusalo haluaa auttaa ihmisiä, jotka kokevat olevansa muille kuin ilmaa. Siksi hän järjestää ilmaisen työpajan, jossa jokainen tulee nähdyksi.

Kaipuu tulla kunnolla nähdyksi. Sen tunteen Suvi Koivusalo tunnisti ja muisti, kun hän luki Meidän Perheen jutun näkymättömistä ihmisistä

Jutussa sadat suomalaiset kertovat, miltä tuntuu olla muille kuin ilmaa:

”Vetäydyn sosiaalisista tilanteista jo valmiiksi, koska en enää kestä sitä nöyryytystä.”

”Kuin ylläni olisi aura, että karttakaa tätä.”

Jutun luettuaan Suvi Koivusalo päätti järjestää ilmaisen improvisaatiotyöpajan auttaakseen näkymättömyyden tunteiden kanssa kamppailevia.

– Olen itse kokenut hetkiä, jolloin olen kovasti kaivannut tulla nähdyksi. Improvisaatio on omalta osaltaan auttanut tässä valtavasti. Sen takia haluan jakaa sitä kokemusta ja osaamista eteenpäin, näyttelijänä työskentelevä Koivusalo sanoo.

Työpajan ideana on saada ihmiset näkyviksi toistensa edessä, rakentaa luottamusta ja rohkeutta.

”Olen itse kokenut hetkiä, jolloin olen kovasti kaivannut tulla nähdyksi.”

– Toivon, että se antaisi lisävarmuutta ja avaimia muiden ihmisten ja uusien tilanteiden kohtaamiseen. Vaikka en voi luvata, että työpaja olisi tae jostain todella suuresta muutoksesta, voin kuitenkin luvata, että jokainen paikallaolija tulee nähdyksi ja kuulluksi, Koivusalo sanoo.

Työpaja järjestetään Helsingissä sunnuntaina 8.7. klo 13–16. Mukaan mahtuu 16 nopeimmin ilmoittautunutta.

Ilmoittaudu työpajaan tästä linkistä.

 

Vesirokkopotilaalla on ehdoton lentokielto, mutta miten toimia, jos lapsella on korvatulehdus? Lastenlääkäri Mari Hero vastaa. 

Kuume

Olemme huomenna lähdössä lentokoneella lomamatkalle, ja tänään lapselle nousi 38 asteen kuume. Voimmeko lentää kuumeisen lapsen kanssa?

”Jos lapsi voi hyvin ja hän jaksaa lentomatkan, voi lennolle lähteä huoletta. Jos kuumelääkkeet eivät auta tai yleiskunto on huono, on parempi jäädä kotiin. Aina, jos lapsen terveydentilaa on itse vaikea arvioida, on paras kääntyä ammattilaisen puoleen.

Yleensä tavallinen flunssa ei estä lentämistä, mutta jos lapselle ilmestyy vaikkapa näppylöitä, on tilanne tarkistettava. Vesirokossa on ehdoton lentokielto, eikä lasta saa viedä lentokoneeseen.

Lentoyhtiöillä voi olla erilaisia sääntöjä flunssaisena lentämiseen. Esimerkiksi pahimpana lintuinfluenssakautena henkilökunta saattoi mitata matkustajien lämmön varmuudeksi lähtöportilla, jotta koneeseen ei varmasti päässyt ketään, joka tartuttaisi koneellisen ihmisiä.”

Vatsatauti

Lapsi oksensi aamulla, ja illalla pitäisi lentää. Voimmeko lähteä oksentamisesta huolimatta matkalle?

”Monet lentoyhtiöt eivät ymmärrettävästi ota oksentavaa lasta kyytiin, sillä oksennustauti tarttuu erittäin herkästi. Kannattaa aina miettiä tapauskohtaisesti, voiko lennolle lähteä.

Isommalla lapsella oksentaminen voi liittyä matkajännitykseen.

Erityisesti jos oksennuspotilas on ihan pieni vauva, suosittelisin miettimään lähtöä muutamaan otteeseen. Se ei palvele ketään, jos kohdemaassa joutuukin suoraan lentokentältä etsimään sairaalan, jotta nestetasapaino saadaan kuntoon.

Jos kyseessä on vaikka isompi lapsi, joka oksentaa kerran, on mahdollista, että oksennus liittyy matkajännitykseen. 

Jos kuitenkin lentää oksentavan lapsen kanssa, on erittäin tärkeää muistaa nesteytys.”

Korvatulehdus

Lapsella todettiin tänään korvatulehdus, ja hän sai siihen lääkkeet. Voiko lapsi lentää huomenna, vai voivatko korvat vaurioitua?

”Korvatulehduspotilas voi lentää, mutta nousut ja laskut saattavat sattua korviin normaalia enemmän. Joissain tapauksissa korvatulehdusta sairastava voi tarvita matkalle lääkärin kirjoittaman lentoluvan. Espanjassa korvatulehduksesta kärsivä ei saa lentää ollenkaan. 

Pahimmassa tapauksessa tärykalvo voi  puhjeta lentokoneen painevaihtelun vuoksi. Voikin olla hyvä, että korvien tilannetta seuraa muutaman päivän ennen lennolle lähtöä ja katsoo, pureeko lääkekuuri. Korvatulehdus ei kuitenkaan itsessään ole este lentämiselle.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.