Ilo ruokapöydässä kantaa pitkälle. Kuva: iStockphoto
Ilo ruokapöydässä kantaa pitkälle. Kuva: iStockphoto

Kun lapsen ottaa varhain mukaan ruuanlaittoon, kaikki muuttuu hauskemmaksi. Ruuan ammattilaiset kertovat omat, hyviksi todetut vinkkinsä.

1. Taaperokin osaa auttaa

Juontaja, ruokakirjailija ja kahden tytön äiti Vappu Pimiä: ”Olen kuullut teini-ikäisistä, jotka kokkaavat vanhemmilleen, ja aion pedata itselleni samanlaista tulevaisuutta. Siksi molemmat tytöt ovat olleet mukana ruuanlaitossa ihan pienestä pitäen. Meillä kaksivuotiaan Selman kunniatehtävä on kattaminen: hän kantaa pöytään yhden lautasen kerrallaan. Molemmat tytöt voitelevat leipänsä itse ja saavat toimia koemaistajina. Ja leipominen – se on molemmista ihanaa.”

2. Kun perusasiat ovat kunnossa, ei tarvitse pingottaa

Ravintoloitsija, tv-kokki  ja kahden pojan isä Kari Aihinen: ”Meillä pöydästä saa nousta, kun on valmis, eikä tarvitse odottaa koko jengiä. Se on varmaankin minun löysyyteni syytä. Muuten kundien pöytätavat alkavat olla ihan jees, eikä leluilla ole asiaa ruokapöytään. Iltapalalla kundit voivat katsoa pädiltä jotakin ohjelmaa. Yleensä se on lätkää Youtubesta.”

3. Kokonaisuus ratkaisee

Juontaja, ruokakirjailija ja pojan äiti Pipsa Hurmerinta: ”Pienten lasten ruuan kanssa kannattaa keskittyä kokonaisuuteen eikä yhteen, joskus katastrofaaliseenkin, päivään. Jos lapsi syö keskimäärin viikon aikana tarpeeksi proteiineja, vitamiineja ja rasvoja, hän pärjää. Tämän oivalluksen olen pitänyt mielessäni silloin, kun keskustelu koulu- ja päiväkotiruuista äityy pahaksi. Jos syötän lapselleni kotona puhdasta ja terveellistä ruokaa, se on huomattavasti tärkeämpää kuin se, jos hän kerran päivässä syö tarhassa sokeria.”

4. Välillä onnistuu, aina ei – ja se ei haittaa

Kokki, ravintoloitsija, ruokakirjailija ja kahden pojan isä Tomi Björck: ”Kyllä meilläkin alkaa välillä huuto, kun pojat löytävät ruuasta yrttejä. Tietysti yritän, että he edes maistaisivat, ja välillä se onnistuu, välillä ei. Olen huomannut, että toisto ja kärsivällisyys kyllä auttavat minkä tahansa uuden maun kanssa.”

5. Vauva voi syödä samaa kuin muutkin

Simppeli sormiruokakeittiö -yhteisön perustaja, kahden lapsen äiti Marjut Ollila: ”Esimerkin voima on valtava. Meillä kävi niin, että me vanhemmatkin aloimme syödä fiksummin, kun aloimme tarkastella ruokavalintoja vauvan näkökulmasta. Pieni vauva voi syödä pitkälti samaa kuin muukin perhe. Näin vauva tottuu oman perheensä makumaailmaan, ja ruuanlaitto on helppoa, kun kaikille voi tehdä yhteisen aterian. Me varaamme aikaa kimpassa kokkaamiselle. Yhdessä syöminen on päivän kohokohta.”

6. Syöminen on kivaa, ja se saa näkyä

Kirjakustantaja, bloggari ja kolmen pojan äiti Hanna Gullichsen: ”Ruokailu on päivän paras hetki. Uskon, että se ilo näkyy meistä eikä voi olla välittymättä lapsillekin. Tietysti joskus tulee hätäsyöttöjä, mutta useimmiten ruokahetki tarkoittaa rauhoittumista ja aikaa pojille. Ruuat teemme heille itse, makeat soseet he saavat purkista.”

Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.