Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.
Eroperheissä lasten vuoroviikkoasuminen on yleistä, mutta sitä ei oteta huomioon monissa etuuksissa ja käytännön arkeen liittyvissä asioissa. Kuva. iStockphoto.
Eroperheissä lasten vuoroviikkoasuminen on yleistä, mutta sitä ei oteta huomioon monissa etuuksissa ja käytännön arkeen liittyvissä asioissa. Kuva. iStockphoto.

Kunnan palvelut ja perheiden etuudet pitäisi jakaa kahden kodin välille nykyistä joustavammin, tuore raportti ehdottaa.

Lapsen etu ja arjen sujuminen pitäisi huomioida vuoroviikkoasumisen järjestelyissä nykyistä paremmin, ehdottaa sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. Ryhmä julkisti loppuraporttinsa tänään.

Eroperheissä lasten vuoroviikkoasuminen on yhä yleisempää, mutta sitä ei oteta huomioon monissa etuuksissa ja käytännön arkeen liittyvissä asioissa. Tällä hetkellä toisella kodilla ei ole virallista asemaa.

Vanhempia puhututtaa esimerkiksi koulukyydin järjestyminen vain yhdestä osoitteesta – lisäksi monet lapsiperheen tuet kuten lapsilisä määräytyvät sen mukaan, missä lapsi on kirjoilla, ei sen mukaan, missä hän aikansa viettää. Koska vuoroviikkoasumista ei tilastoida, käytännön yleisyydestä ja perheiden kohtaamista arjen ongelmista ei ole tarkkoja tietoja.

Lasten vuoroasumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa lapsi asuu pysyvästi vähintään 40 prosenttia ajasta toisen vanhemman luona. Se voi tarkoittaa esimerkiksi viikko-viikko-järjestelyä, mutta muitakin tapoja on.

Vuoroasumisen haasteista on kirjoittanut muun muassa Vauva.fissä Etä-äiti-blogia kirjoittava Helka Belt.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa useita muutoksia nykykäytäntöön.

Kaksi virallista kotia?

Vuoroasumisessa molemmat vanhemmat tarvitsevat lapsille sopivan kodin ja kustantavat lapsen tarpeita. Siksi se voi olla vanhemmille kalliimpi ratkaisu kuin lapsen asuminen pääasiassa vain toisen vanhemman luona.

Raportissa ehdotetaankin, että lapsen tilantarve huomioitaisiin molemmissa kodeissa. Esimerkiksi yleisessä asumistuessa ruokakuntaan pitäisi laskea myös lapsi, joka asuu kahdessa kodissa.

Myös monet perheiden etuudet myönnetään vain yhden kodin periaatteen mukaan. Esimerkiksi lapsilisää, kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea ei voi tällä hetkellä jakaa eri kodeissa asuvien vanhempien kesken. Sama koskee myös esimerkiksi vammaistukea.

Työryhmä ehdottaa, että lapsilisä tulisi voida jakaa vuoroasumistilanteissa. Siihen, miten esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotus jaettaisiin vuoroasumistilanteissa, ja miten lapsilisä määräytyisi useamman lapsen perheessä, ei raportti anna vastausta.

Myös kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen sekä vammaistukeen ehdotetaan muutoksia niin, että vanhempien tilanteita tukia myönnettäessä tulisi tarkastella vuoroasumistilanteissa erikseen. Esimerkiksi elatustukilakia ja ohjetta elatusavun suuruuden arvioimiseksi tulisi päivittää vuoroasumistilanteisiin soveltuvaksi niin, että lapsen vuoroasuminen elatusvelvollisen luona ei estä tuen maksua toisellekaan vanhemmalle.

Vuoroasumista toteuttavat perheet joutuvat usein turvautumaan toimeentulotukeen.

Tällä hetkellä vuoroasumista toteuttavat perheet joutuvat usein turvautumaan toimeentulotukeen, koska ensisijaisia etuuksia koskeva lainsäädäntö ei  jousta vuoroasumistilanteissa.

Osa raportin uudistusehdotuksista edellyttää lainsäädäntömuutoksia. Työryhmä ehdottaa, että lapsen vuoroasuminen virallistetaan niin, että sen voisi merkitä väestötietojärjestelmään. Tämä mahdollistaisi vuoroasumisen huomioimisen etuuslainsäädännössä ja etuuksien maksamisessa.

Päiväkotipaikka kahdessa kunnassa?

Vuoroasumisen merkitystä sosiaaliturvaan ja palveluihin, kuten varhaiskasvatus-, koulu- ja neuvolapalveluihin, oli raportin mukaan vaikea arvioida, koska vuoroasumisesta ei tällä hetkellä ole kattavia tietoja.

Uutta varhaiskasvatuslakia koskevaan hallituksen esitykseen sisältyy jo ehdotus siitä, että lapselle tulisi järjestää varhaiskasvatuspalvelut molemmilla paikkakunnilla, jos vanhemmat asuvat eri kunnissa. Tuore raportti tukee tätä. Työryhmä ehdottaa lisäksi, että lapsen maksupäätös pitäisi pystyä jakamaan kahden kodin kesken, jos vuoroasuva lapsi saa varhaiskasvatusta yhden kunnan alueella.

Lapselle tulisi järjestää varhaiskasvatuspalvelut molemmilla paikkakunnilla, jos vanhemmat asuvat eri kunnissa.

Raportti painottaa, että kunnan palvelut tulee järjestää lapsen ja perheen tarpeen mukaisesti lapsen molemmissa kodeissa, riippumatta siitä, sijaitsevatko ne yhden kunnan alueella. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi neuvola- ja hammaslääkäripalvelut tulisi mahdollistaa kahden kunnan alueella. Se laajentaisi kuntien vastuuta palvelujen järjestämisestä, mikä vaatisi lain säätämistä ja vaikuttaisi myös maakuntien rahoitukseen.

Koulupaikan määräytymiseen työryhmä ei esitä muutosta. Esi- ja perusopetuksessa koulupaikka määräytyisi edelleen ensisijaisen kodin mukaan, mutta koulukuljetus pitäisi järjestää myös toisesta kodista, jos koulukuljetuksen ehdot muuten täyttyvät.

Asuuko lapsesi kahdessa kodissa? Kerro alla, miten järjestely teillä sujuu.

Vierailija

Päivähoito kahdessa kunnassa ja lapsilisä jakoon – vuoroviikkoasumiseen ehdotetaan uudistuksia

En kyllä kannata kahden päiväkodin välillä hyppimistä, liian raskasta lapselle. On tarpeeksi rankkaa kun koti vaihtuu vuoroviikoin, ei siinä enää voi kaverit ja hoitopaikka vaihtua myös. Jos vanhemmat haluavat vuoroviikot käyttöön, on asuttava samalla alueella. Eli tarvittaessa tingittävä omista tarpeista ja haluista sen sijaan että tehdään lapsen elämästä täysi sillisalaatti. -vuoroviikkoäiti
Lue kommentti
Vierailija

Päivähoito kahdessa kunnassa ja lapsilisä jakoon – vuoroviikkoasumiseen ehdotetaan uudistuksia

Miksi lasta ei samantien kahteen eri kouluunkin? Kun vanhemmille on niin tärkeää jakaa se vanhemmuus, että lapsen etu unohtuu kokonaan! Ja nappulaliigalainen kahteen eri jalkapallokouluun, luistelukouluun, balettiryhmään, taidepiiriin, muskariin. Jaetaan sen lapsen elämä kahtia ja ihmetellään, että miksi siitä ei tullutkaan kokonaista aikuista, vaikka me niin sitä rakastettiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.