Jugurtin pitää olla sileää, murojen tasaisen rapeita, nakkien kylmiä ja kuorettomia. Kuva: <span class="photographer">Suvi Elo</span>
Jugurtin pitää olla sileää, murojen tasaisen rapeita, nakkien kylmiä ja kuorettomia. Kuva: Suvi Elo

– Vuosien tappelun jälkeen olen tajunnut että ”normaalit” kasvatusmenetelmät eivät aina tepsi, jos lapsen aivot ja aistit toimivat eri tavalla, erityislasten äiti Riikka sanoo.

Tärkeintä arkiruokailussa on se, että kaikki lapset saavat vatsansa täyteen, ajattelee neljän lapsen äiti Riikka.

Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.

Perheen kaikki lapset ovat erityisiä. Kahdella pojista on vahvasti autistisia piirteitä ja ongelmia kielenkehityksessä. 10-vuotiaalla tyttärellä on kielenkehityksen ongelmia ja 14-vuotiaalla esikoispojalla ADD. Kaikki nämä vaikuttavat arjen sujumiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruokailut hoituvat nykyisin omalla tyylillä, ulkopuolisten kommenteista välittämättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olen ehkä vähän sokeutunutkin sille, mikä on normaalia, Riikka naurahtaa.

Poika syö nakkeja, mutta vain kylmänä.

Keskimmäiset pojat ovat ruuan suhteen hyvin valikoivia. Kun aistit toimivat eri tavalla, vääränhajuinen tai -näköinen ruoka aiheuttaa helposti oksennusrefleksin. Toinen heistä syö nakkeja, mutta vain kylmänä. Lämpiminä ne ovat hänen mielestään ällöttäviä.

Toinen pojista syö joko makaronia tai kastiketta, mutta ei ota niitä samalle lautaselle. Pienenä hän lopetti päiväkodissa syömisen kokonaan, minkä seurauksena poika kasvoi pituutta, mutta paino ei noussut. Syy nirsoiluun löytyi vasta vuosien jälkeen puheterapiassa: suussa toinen puoli oli ali- ja toinen ylitunteva. Sen takia hän pystyi syömään vain tasaista ruokaa.

Ongelma ei ratkea pakottamalla

Pikkusiskoa veljien nirsoilu joskus ärsyttää, koska siitä on äidille ylimääräistä vaivaa. Isoveljellä on enemmän ymmärrystä sille, etteivät pikkuveljet ole hankalia tahallaan eikä ongelmaa ratkaista pakottamalla.

– Vuosien tappelun jälkeen olen tajunnut että ”normaalit” kasvatusmenetelmät eivät aina tepsi, jos lapsen aivot ja aistit toimivat eri tavalla, Riikka sanoo.

Autistiselle pojalle syöminen muiden kanssa on rasittavaa.

Nykyään keskimmäinen pojista saa syödä olohuoneessa telkkaria tai tablettia katsellen. Autistiselle pojalle syöminen muiden kanssa on rasittavaa. Toisten syömisen äänet ärsyttävät, ja poika on pöydässä levoton.

– Hän joutuu koulussa päivittäin syömään yhdessä kymmenen lapsen kanssa, enkä halua häntä enää kotona siihen pakottaa, Riikka sanoo.

– Tarvittaessa hän pystyy syömään muiden kanssa, eikä meidän tarvitse siitä kotona kantaa huolta.

Jouluna ja muina juhlapäivinä tämäkin perhe syö samassa pöydässä. Silloin jokainen lapsi saa valita pöytään yhden ruoan, joka varmasti maistuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla