Nirsosta naperosta saa kaikkiruokaisemman vähitellen totuttamalla.

Syökö lapsesi aina monipuolisesti, terveellisesti ja mielellään myös vihanneksia? No ei meilläkään.

Vaikka lapset saavat koulussa päivän aikana yhden lämpimän aterian, ruokailu kotona aiheuttaa monille vanhemmille harmaita hiuksia. Varsinkin vihannesten ujuttaminen nirson lapsen lautaselle ja sieltä edelleen mahan täytteeksi on usein työn takana.

Myös lisäaineet, sokeri ja rasvojen laatu puhuttavat. Moni vanhempi on huolissaan yksipuolisesti syövästä lapsestaan, jonka ruokavaliosta puuttuvat kasvikset ja marjat.

Vitamiineista vajetta

Ja totta se on: viimeisimmät kouluikäisten ravitsemusta käsittelevät tutkimukset osoittavat, että suositellut tasot eivät aina täyty.

– Parantamisen paikkoja on raudan sekä kasvikunnasta peräisin olevien B-ryhmän vitamiinien saannissa, sanoo erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Hänen mukaansa parhaita raudanlähteitä ovat kunnon liha tai kala. Niissä rautaa on parhaiten imeytyvässä muodossa, kun taas monelle nirsoilijalle maittavissa makkaroissa ja jauhelihassa ei.

B-vitamiinien huonontunut tilanne johtuu ruisleivän syömisen vähentymisestä ja kasvisten käytön vähäisyydestä, selventää Ovaskainen.

Viisi kourallista päivässä

Marjoja, hedelmiä ja kasviksia pitäisi suosituksen mukaan nauttia viisi kourallista päivässä. Se tuntuu paljolta, mutta onnistuu, kun varaa syötävää eri muodoissaan. Saatavuus ja kätevyys ratkaisevat, mitä lapset ja nuoret jääkaapista suuhunsa nappaavat.

Lapselle voi pilkkoa valmiiksi tuoreita vihanneksia ja annostella marjoja sopiviksi annoksiksi.

– Aamujogurtin tai -puuron kanssa voi nauttia marjoja, lounaalla raastetta. Välipalaksi sopii esimerkiksi omena. Hedelmiä kannattaa syödä sellaisenaan mieluummin kuin mehuna, joka sisältää usein liikaa energiaa, Ovaskainen sanoo.

Hän antaa vanhemmille ainakin kausittain käytettyinä synninpäästön eineksistä – kunhan lautasella on aina myös tuoreita kasviksia.

Totuta uusiin makuihin vähitellen

* Jos lapsen ruokavaliosta ovat puuttuneet marjat ja kasvikset, kannattaa niitä esitellä ja tarjota vähitellen. Marjasmoothiet ja -rahkat ovat terveellisiä ja maistuvia välipaloja aloittelijoillekin.

* Ruokailutavat ja -tottumukset opitaan kotona. Sillä, mitä yhteiseen pöytään katetaan, on paljon merkitystä. Varmista, että ruokapöydässä on aina raikasta salaattia.

* Jos lapsi on kovin nirso, aloita makeilla marjoilla kuten mansikoilla. Smoothiessa ne maistuvat yhdessä luonnonjogurtin kanssa.

* Järjestä välipalaksi keksin ja mehun sijasta marjoja ja leipää.

* Tarjoa marjoja ja vihanneksia aina ruoan, myös einesten, lisukkeena.

* Näytä lapselle, mistä ruoka lautaselle tulee ja kuinka marjat päätyvät pakastimeen. Myös marjanpoimintataito periytyy!

Lue lisää

Näin ujutat kasviksia lapselle – 10 vinkkiä

Terveellinen välipala koululaiselle

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.