Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

Lemmikin rapsuttelu tepsii kaikkeen: myös juhlien jälkeiseen sokerihumalaan.

Meillä käy paljon lapsia kylässä. Olin pitkään vakuuttunut, että lasteni lisäksi heitä veti meille minun uskomattoman hyvä seurani, mutta olen joutunut hyväksymään, että varsinaiset vetonaulat ovat pehmeä ja salaperäinen kissamme Frida Kahlo sekä dynaaminen pikkukoiramme Fade.

Välillä tunkua on jonoksi saakka, kuten esimerkiksi lasten syntymäpäiväjuhlilla. Unohtakaa aasinhännät ja onginta, hankkikaa eläimiä! Ne ovat juhlan paras ohjelmanumero. Viimeksi kissa rötkötti lastenhuoneen sängyllä, ja lapset silittivät. Nakitin villeimmän pojista pitämään jöötä ja varmistamaan, että kissaa kohdellaan hyvin eikä sen ympärillä riehuta.

Niin hiljaista kahdeksanvuotiaiden ryhmää en ole eläessäni nähnyt. Kissa maksoi saamastaan hellyydestä kehräämällä vimmatusti.

Minä tarjoilin toisaalla haleja koiran kanssa. Fade on kiihkeä tyyppi, joten pidin tiukasti kiinni, kun se yritti kielaroida jokaista rapsuttelijan kiitokseksi.

Sokerihumalakin tuntui menevän nopeasti ohi terapiakoiraa paijatessa. Eläimillä on tutkitusti verenpainetta alentava vaikutus, ja empiirisen tutkimuksen tuloksena väitän, että silittäminen tasaa verensokereita synttäribuffetin jälkeen.

Viikon ajan se oli loukkaantunut, mutta lopulta luovutti paikkansa ykkösvauvanani.

Lasten ja lemmikkien yhteiselo on mahtavaa. Koiramme oli vasta vuoden ikäinen, kun kuopuksemme syntyi. Viikon ajan se oli loukkaantunut mutta lopulta luovutti paikkansa ykkösvauvanani. Istuin nojatuolissa imettämässä, kun se tuli varovaisesti viereeni, tuijotti vauvaa ja painoi päänsä pientä ihmistä vasten.

Siitä hetkestä lähtien ne ovat olleet bestikset. Vauvan ensimmäiset kuukaudet ne makailivat vierekkäin viltillä ja imeskelivät samoja puruleluja. Vauva ei ole koskaan yksin.

Kissa on oman tiensä kulkija, kuten lapsistamme keskimmäisinkin. Joka ilta se saapuu illalliselle reissuiltaan ja löytyy aina iltasadun aikaan keskimmäisen sängyltä makoilemasta. Keskimmäinen on piirtänyt tuhansia kissoja, myös seiniin, ja sepittänyt satoja kissatarinoita. Toisinaan hän on eläytyy kissan sielunelämään niin vahvasti, ettei voi pestä hampaitaan, koska eivät kissatkaan niin tee. Vapaita sieluja molemmat.

Esikoinen hoiti pihdit ja valon sekä piti kiinni, keskimmäinen silitti rauhoittavasti.

Mutta eivät eläinperheenjäsenet merkitse pelkkää onnea. Jonon jatkeena ne tarvitsevat ruokaa, juomaa ja ulkoilua. Niiden ansiosta tiedossa on myös ylimääräistä säätöä: karvapalloja ja rokotuksia, haljenneita kynsiä, kuolleita hiiriä ja runsaasti punkkeja.

Eräänäkin iltana, kun Frida Kahlo käpertyi iltasadun aikaan tyttären kainaloon, sen korvasta löytyi punkki. Meistä tuli hetkessä sujuva tiimi: esikoinen hoiti pihdit ja valon sekä piti kiinni, keskimmäinen silitti rauhoittavasti, kun punkki irrotettiin. Toimenpiteen jälkeen kiihtyneiden lasten nukahtaminen viivästyi tunnilla. Kiitos vain eläinystäväni tästäkin ohjelmanumerosta!

Kun lapsiltamme kysytään, keitä heidän perheeseensä kuuluu, luettelevat he aina myös kissan ja koiran. Tietenkin. Nuo uuvuttavat, mutta suuresti rakastetut ja suuresti rakastavat.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.