Herkkuhetki. Ronja antaa Ullelle kuivattuja naudanlihapaloja ja rouheita. Allergikkokoiralle  ei voi tavallisia nameja antaa. Kuva: Juha Salminen
Herkkuhetki. Ronja antaa Ullelle kuivattuja naudanlihapaloja ja rouheita. Allergikkokoiralle ei voi tavallisia nameja antaa. Kuva: Juha Salminen

Perheen uusi vauva oli löytökoira Ullelle liikaa. Vaikea alku kääntyi kuitenkin voitoksi.

Koira on pakko lopettaa, perheenäiti Mirabella ajatteli.

Ulle oli juuri nirhaissut hampaillaan kaksivuotiasta Ronjaa kasvoista.

– Olimme nähneet hirveästi vaivaa Ullen kanssa. Sitten tuli niin paljon takapakkia, Mirabella muistelee.

Mirabellan ja hänen miehensä Kennetin kodin kautta on kulkenut kymmenittäin pelästyneitä koiria ja luottamuksensa ihmisiin menettäneitä kissoja, sillä Mirabella on ollut pitkään mukana kodittomia eläimiä auttavan Rekku resquen toiminnassa. Sijaiskodin antaminen on antanut hänelle tunteen siitä, että hän tekee voitavansa.

– Kaikkia ei mitenkään voi ottaa omaksi, Mirabella sanoo.


Hyvin tehty. Koirat palkitaan aina, kun ne tekevät jotain oikein. Namit täytyy muistaa laittaa takaisin kaapin ylähyllylle, sillä muuten Ulle ja Manu käyvät palkitsemassa itse itsensä.

Vuonna 2011 pariskunnan luo muutti Ulle. Koira oli syntynyt Viron löytöeläintarhassa ja tuotu neljän kuukauden ikäisenä Suomeen etsimään uutta kotia.

– Ulle oli vahinkopentueen koira, jonka isästä ei ollut tietoa, Mirabella kertoo.

Ullen oli tarkoitus viipyä pariskunnan luona vain sen aikaa, että sille löytyisi lopullinen koti.

– Se ei ollut koskaan aiemmin ollut sisätiloissa. Minulta meni neljä tuntia suostutella koira tulemaan sisälle taloon, Mirabella muistelee.

Ronja syntyi pian sen jälkeen, kun Mirabella ja Kennet olivat päättäneet pitää Ullen omanaan.

Ullelle ei kuitenkaan löytynyt ottajaa. Kahden sijoitusvuoden jälkeen Mirabella totesi, ettei olisi enää koiran kannalta reilua siirtää sitä uuteen paikkaan. Ulle jäisi heille. Pariskunnan toinen koira Manu oli jo ottanut isoveljen roolin.

Ronja syntyi pian sen jälkeen, kun Mirabella ja Kennet olivat päättäneet pitää Ullen omanaan.

Vauva-aikana Ullen käytösongelmat pulpahtivat pintaan uudelleen. Kennet oli aina ollut Ullen suosikki. Kun tytär vei nyt isän huomion, Ulle tuli mustasukkaiseksi. Koira murisi ja osoitti kaikin tavoin, ettei se pitänyt uudesta tulokkaasta. Sen mielestä vauva vei liian suuren osan koiralle kuuluvasta huomiosta.

Jos Kennet istui sohvalla vauva sylissään, Ulle saattoi hypätä viereen ja yrittää työntää kuonollaan vauvaa pois isän käsivarsilta.

Toisaalta Ulle pelkäsi vauvaa. Kun Ronja alkoi ryömiä, Ulle kavahti kauemmas: älä tule tänne!

"Eläinlääkäri kehotti nukkumaan yön yli, ettei tule tehtyä hätäisiä päätöksiä."

Pikkuveli Robin syntyi, kun Ronja oli kaksivuotias. Ulle ei ollut vielä ehtinyt tottua ensimmäiseenkään lapseen, ja nyt niitä oli yhtäkkiä kaksi.

Silloin Ulle hyökkäsi.

– Kennet soitti eläinlääkärille ja oli jo varaamassa lopetusaikaa. Lääkäri kehotti kuitenkin nukkumaan yön yli, ettei tule tehtyä hätäisiä päätöksiä, Mirabella kertoo.


Kesätukka. Manun turkki ajettiin kesäksi lyhyeksi niin, että vain päähän jäi karvaa.

Seuraavana aamuna Mirabellan ja Kennetin mieli oli täynnä ristiriitaisia ajatuksia. Ei ollut enää itsestään selvää, että koira lopetettaisiin.

– Päätimme yrittää, Mirabella sanoo.

Ullea totutettiin uudestaan lapsiin pikkuhiljaa. Mirabella antoi Ronjan lähestyä Ullea ja rauhoitti samalla koko ajan koiraa. Ronja sai koiranherkkuja käteensä ja jakeli niitä siitä Ullelle, jotta koira oppisi pitämään tytöstä.

Kärsivällinen työ kannatti. Aika ja lasten kasvaminenkin auttoivat. Vauva-ajan jälkeen Ullen on ollut helpompi suhtautua lapsiin rennommin. Mirabella muistelee kiitollisena eläinlääkäriä, joka kehotti heitä vielä miettimään.