Tuttu näkyvissä, ei kun halaamaan! Vai? Kuva: iStockphoto
Tuttu näkyvissä, ei kun halaamaan! Vai? Kuva: iStockphoto

Miten päiväkodin työntekijään pitäisi suhtautua vapaa-ajalla?

Vauva.fin bloggaaja Teehetkien koti pohtii, miten päiväkodin työntekijään pitäisi oikein suhtautua vapaa-ajalla.

”Päiväkodin aikuinen, oletko työpäiväsi päätyttyä mieluiten tunnistamaton, vai ilahdutko tutusta lapsesta, joka juoksee halaamaan lähikaupan käytävälläkin? Pieni ihminen harvoin ymmärtää, että hänen suhteensa tärkeään ihmiseen perustuu ammatilliseen kohtaamiseen, asiakassuhteeseen. Palkan myötä maksettuun työtehtävään”, bloggaaja kirjoittaa postauksessaan. 

Postaus aiheutti kommenttivyöryn sosiaalisessa mediassa. Kymmenet Vauva- ja Meidän Perhe-lehtien somekanavien seuraajat kertoivat tilanteista, joissa päivähoidon työntekijät eivät esimerkiksi moikanneet lasta ruokakaupassa päivähoitopäivän jälkeen. Toiset vaativat päiväkodin työntekijöitä käyttämään maalaisjärkeä – onhan tervehtiminen hyvien tapojen mukaista. Huuteli joku yksityisyydenkin perään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tietenkin saa tervehtiä! Minä ainakin tervehdin vaikkei lapsi uskaltaisi.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Eiköhän tervehtiminen kuulu hyviin tapoihin.”

”Lapsen spontaani reaktio pk:n työntekijää kohtaan on täysin hyväksyttävissä. Eiväthän kaikki lapset edes ymmärrä, että se työntekijä ei asukaan siellä päiväkodissa. Aikuinen sen sijaan osaa hillitä itsensä (ainakin tulisi) ja antaa työntekijälle rauhan työajan ulkopuolella.”

Tervehtimättömyys voi johtua vanhasta laista, kertoo päiväkodin johtaja Outi Kiviranta.

– Vielä viime vuonna päiväkodin asiakkuus oli salassa pidettävää tietoa. Kysymys ei siis ole hyvistä tavoista tai kohteliaisuudesta, vaan siitä, että päivähoidon työntekijä, joka jätti moikkaamatta lasta, noudatti lakia.

Päivähoitolaki on jo vanhentunut, 1970-luvulla voimaan tullut sosiaalihuoltolain kaltainen laki. Sen mukaan päivähoidon asiakkuus oli salassa pidettävää tietoa. Päivähoidon työntekijä ei saanut osoittaa vapaa-ajalla tuntevansa päivähoidon asiakkaita ennen kuin lapsen vanhempi oli itse ottanut kontaktia eli esimerkiksi moikannut ensin.

Eli vaikka lapsi olisi kuinka huutanut tutun työntekijän perään, työntekijä ei voinut muuta kuin hymyillä lapselle ja kävellä tilanteesta pois, jos  vanhemmat eivät osoittaneet käytöksellään tuntevansa työntekijää.

– Henkilökunnalla kestää aikansa ennen kuin muutos siirtyy arkiseen käytökseen. Jos on vuosia varonut moikkaamasta lasta kaupassa ennen vanhempien moikkausta, käytöstä voi olla vaikea muuttaa hetkessä.

Vaikka lapsi olisi kuinka huutanut tutun työntekijän perään, tämä ei voinut muuta kuin hymyillä lapselle ja kävellä pois.

Kiviranta painottaa, että tervehtiminen on hyvien tapojen mukaista. Ensisijaisesti päiväkodin henkilökunnan on kuitenkin tullut noudattaa lakia toimiessaan ammattinsa edustajina.

– Meillä on myös lakeja ja asetuksia, jotka voivat olla vastoin maalaisjärkeä. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Vanhentuneen lain lisäksi Kiviranta kertoo moikkaamattomuuteen kaksi muutakin syytä:

Päiväkodin aikuiset ovat lapselle Kivirannan mukaan tärkeitä vain ja ainoastaan päiväkodissa. Kun tavataan sattumalta vaikka kaupassa, varsinkin pienemmät lapset voivat hämmentyä tai olla jopa kauhuissaan. Lapsi saattaa automaattisesti tulkita tilanteen niin, että hän joutuu taas eroon vanhemmistaan.

– Jos huomaan lapsen epäröivän, moikkaan ja jatkan matkaa. 

Kun tavataan sattumalta kaupassa, varsinkin pienemmät lapset voivat  olla jopa kauhuissaan.

Viimeinen syy on henkilökunnan on perhe.

– Kun lapseni olivat pieniä, he välillä kärsivät siitä, että lapsia juoksi kädet levällään minua tervehtimään vaikkapa jossakin tapahtumassa ollessamme. Omat lapset tunsivat itsensä ulkopuoliseksi, ja olin tullut viettämään aikaa omien lapsieni kanssa. Siksi usein vain moikkasin ja jatkoimme matkaa.

Jos tervehtimättä jättäminen harmittaa vanhempaa, tilanteen ratkaisemiseen on helppo keino, Kiviranta neuvoo: keskustele asiasta päiväkodin työntekijän kanssa.

Vierailija

Lapseni päiväkodin työntekijät tervehtivät aina lastani, jos tulevat vastaan kaupassa tai uimahallissa jne. Minusta se on ihan asiallista. Minäkin tervehdin heitä, ovathan he tuttuja ihmisiä. Heillä on työpaikkansa, mutta eivät he tuntemattomiksi muutu sen ulkopuolella.

Kerran kyllä hävetti, kun lomalla kylpylässä tervehdin kaupan myyjätärtä. Tuli ihan automaattisesti, kun kerran oli jotenkin niin hirveän tuttu naama. Ajattelin, että hän on minun työpaikkani asiakas, mutta jälkikäteen oivalsin, että sehän olikin lähikaupan myyjä.

Ystäväni on töissä samassa päiväkodissa, missä lapseni käy. Tapaamme usein myös vapaa-ajalla. Tietoisesti vältän aina puhumasta päiväkodin asioista hänelle vapaa-ajalla. Kunnioitan sitä, että työasiat hoidetaan työpaikalla työpäivän aikana.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla