”Tätiys ei pätevöitä ketään toimimaan varhaiskasvattajana.”

Puhutaanko teillä päiväkodintädeistä ja -sedistä? Ei pitäisi, sanoo lastentarhanopettaja Kimmo Känsälä.

Känsälän blogikirjoitus ”Päiväkodissa ei työskentele tätejä” on herättänyt somessa paljon kommentteja. Niistä voi päätellä, ettei hän ole varhaiskasvattajien piirissä näkemyksensä kanssa yksin. Erityisesti lastentarhanopettajat tuntuvat saaneen tädittelystä tarpeekseen.

– Tämä on herättänyt kiivasta keskustelua, toki erimielisiäkin on. Näkemys jakautuu vähän myös koulutustaustan mukaan, mutta ei mitenkään yksioikoisesti, Känsälä kertoo.

Hän haluaa korostaa, että ei halua syyllistää lasten vanhempia. Nimitysten käyttäminen liittyy myös siihen, miten päiväkodin henkilökunta puhuu itsestään ja tuo omaa ammattirooliaan esiin.

Känsälä perustelee, miksi sillä on väliä, mitä nimitystä päiväkodin aikuisista käytetään.

1. Tädittely tuntuu vähättelyltä

Pieni detalji, neljä kirjainta, liittyy laajemmin koko alan arvostukseen, Känsälä kertoo. Tädeistä ja sedistä puhuminen ei ole söpöä ja harmitonta. Siinä häivytetään lasten kanssa työskentelevien erityisosaaminen ja asiantuntijuus: he ovat lastentarhanopettajia, erityislastentarhanopettajia ja lastenhoitajia.

– Tädittely syö uskottavuutta ja vaikuttaa myös palkkatasoon.

Sama koskee muitakin naisvaltaisia aloja. Lisäksi tädittelyä käytetään usein vähättelevästi, kun vihjataan, että Kelan-täti, sossutäti, neuvolantäti tai päikyntäti on työssään väärässä.

Se, että nimitys määräytyy sukupuolen mukaan, ei ole pääongelma. Sukupuolineutraalius on ihan toinen keskustelu, Känsälä sanoo.

Sukupuoleen asia liittyy kuitenkin sitä kautta, että naisvaltaisella alalla toimivien yleisnimikkeeksi valikoituu juuri täti. Pelkkä täti ei ole kuitenkaan se, mitä päiväkodissa tarvitaan.

– Naiseksi syntyminen tai tätiys ei pätevöitä ketään toimimaan varhaiskasvattajana.

2. Ammattilainen ei ole yksityishenkilö

Känsälä ei sinänsä ole sedittelyä tai tädittelyä vastaan. Vaikkapa kaupassa lapselle annettu ohje ”annetaan sedälle tilaa” tuntuu korkeintaan hassulta tai oudolta, jos miltään.

– Mutta silloin olen liikkeellä yksityishenkilönä. Työroolissani olen korkeasti koulutettu ammattilainen.

3. Eivät lapsetkaan puhu tädeistä ja sedistä

Känsälän mielestä tädittelyssä ja sedittelyssä aliarvioidaan myös lasta. Ikään kuin aikuisia pitäisi jotenkin söpöstää lasta varten. 

– Väitän, että pienikin lapsi uskaltaa yhtä lailla lähestyä aikuista, jota puhutellaan etunimellä.

Nimellä puhuttelu on Känsälästä hyvä tapa. Ellei sitten halua puhua vaikka opesta, hoitajasta tai kasvattajasta.

– Minua lapset ovat kutsuneet jopa pormestariksi. Yksi lapsista antoi minulle sen tittelin, kun yritin avata heille sitä, mitä päiväkodinjohtajan rooliin kuuluu.

Känsälä toivoo, että myös päiväkodeissa työskentelevät oppisivat puhuttelemaan vanhempia muuten kuin vaikkapa Jaakon isänä. Aikuistenkin nimet kyllä oppii, jos viitsii.

4. Puhutaan varhaiskasvatuksesta, ei vessakäynneistä 

Tämä on kohta, joka koskee erityisesti päiväkodin henkilökuntaa. Känsälä toivoo, että päiväkodit kertoisivat vanhemmille enemmän varhaiskasvatuksesta, ei aina vain vessakäynneistä ja päiväunista.

Siihen kuuluu myös oman osaamisen, ammattiroolin ja koulutustaustan tuominen esiin.

– Vanhemmalla on oikeus saada tietää, kuka hänen lastaan kasvattaa, miten ja millä koulutustaustalla.

Kysely

Millä nimityksellä kutsut päiväkodin aikuista?

Vierailija

Lastentarhanopettaja: Päiväkodin aikuisia ei pidä kutsua tädeiksi tai sediksi – tässä syyt, miksi

No onpa taas vedetty herne nenään. Täti- tai setä-nimitys ei liity mitenkään negatiiviseen arvottamiseen. Se on osoitus yhteisöllisyydestä, juuri siitä, että me kaikki "tädit" ja "sedät" olemme yhtä arvokkaita kasvattajia lapselle. Se on arvokas, kohtelias ja positiivinen nimitys. Päiväkodissa on ihan yhtä lailla tätejä ja setiä kuin kirjastossa, kaupassa, lääkärissä ja neuvolassa, ja kaikki ovat lähtökohtaisesti sellaisia turvallisia aikuisia, joilta lapsi voi kysyä neuvoa ja apua tarvittaessa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.