”Tätiys ei pätevöitä ketään toimimaan varhaiskasvattajana.”

Puhutaanko teillä päiväkodintädeistä ja -sedistä? Ei pitäisi, sanoo lastentarhanopettaja Kimmo Känsälä.

Känsälän blogikirjoitus ”Päiväkodissa ei työskentele tätejä” on herättänyt somessa paljon kommentteja. Niistä voi päätellä, ettei hän ole varhaiskasvattajien piirissä näkemyksensä kanssa yksin. Erityisesti lastentarhanopettajat tuntuvat saaneen tädittelystä tarpeekseen.

– Tämä on herättänyt kiivasta keskustelua, toki erimielisiäkin on. Näkemys jakautuu vähän myös koulutustaustan mukaan, mutta ei mitenkään yksioikoisesti, Känsälä kertoo.

Hän haluaa korostaa, että ei halua syyllistää lasten vanhempia. Nimitysten käyttäminen liittyy myös siihen, miten päiväkodin henkilökunta puhuu itsestään ja tuo omaa ammattirooliaan esiin.

Känsälä perustelee, miksi sillä on väliä, mitä nimitystä päiväkodin aikuisista käytetään.

1. Tädittely tuntuu vähättelyltä

Pieni detalji, neljä kirjainta, liittyy laajemmin koko alan arvostukseen, Känsälä kertoo. Tädeistä ja sedistä puhuminen ei ole söpöä ja harmitonta. Siinä häivytetään lasten kanssa työskentelevien erityisosaaminen ja asiantuntijuus: he ovat lastentarhanopettajia, erityislastentarhanopettajia ja lastenhoitajia.

– Tädittely syö uskottavuutta ja vaikuttaa myös palkkatasoon.

Sama koskee muitakin naisvaltaisia aloja. Lisäksi tädittelyä käytetään usein vähättelevästi, kun vihjataan, että Kelan-täti, sossutäti, neuvolantäti tai päikyntäti on työssään väärässä.

Se, että nimitys määräytyy sukupuolen mukaan, ei ole pääongelma. Sukupuolineutraalius on ihan toinen keskustelu, Känsälä sanoo.

Sukupuoleen asia liittyy kuitenkin sitä kautta, että naisvaltaisella alalla toimivien yleisnimikkeeksi valikoituu juuri täti. Pelkkä täti ei ole kuitenkaan se, mitä päiväkodissa tarvitaan.

– Naiseksi syntyminen tai tätiys ei pätevöitä ketään toimimaan varhaiskasvattajana.

2. Ammattilainen ei ole yksityishenkilö

Känsälä ei sinänsä ole sedittelyä tai tädittelyä vastaan. Vaikkapa kaupassa lapselle annettu ohje ”annetaan sedälle tilaa” tuntuu korkeintaan hassulta tai oudolta, jos miltään.

– Mutta silloin olen liikkeellä yksityishenkilönä. Työroolissani olen korkeasti koulutettu ammattilainen.

3. Eivät lapsetkaan puhu tädeistä ja sedistä

Känsälän mielestä tädittelyssä ja sedittelyssä aliarvioidaan myös lasta. Ikään kuin aikuisia pitäisi jotenkin söpöstää lasta varten. 

– Väitän, että pienikin lapsi uskaltaa yhtä lailla lähestyä aikuista, jota puhutellaan etunimellä.

Nimellä puhuttelu on Känsälästä hyvä tapa. Ellei sitten halua puhua vaikka opesta, hoitajasta tai kasvattajasta.

– Minua lapset ovat kutsuneet jopa pormestariksi. Yksi lapsista antoi minulle sen tittelin, kun yritin avata heille sitä, mitä päiväkodinjohtajan rooliin kuuluu.

Känsälä toivoo, että myös päiväkodeissa työskentelevät oppisivat puhuttelemaan vanhempia muuten kuin vaikkapa Jaakon isänä. Aikuistenkin nimet kyllä oppii, jos viitsii.

4. Puhutaan varhaiskasvatuksesta, ei vessakäynneistä 

Tämä on kohta, joka koskee erityisesti päiväkodin henkilökuntaa. Känsälä toivoo, että päiväkodit kertoisivat vanhemmille enemmän varhaiskasvatuksesta, ei aina vain vessakäynneistä ja päiväunista.

Siihen kuuluu myös oman osaamisen, ammattiroolin ja koulutustaustan tuominen esiin.

– Vanhemmalla on oikeus saada tietää, kuka hänen lastaan kasvattaa, miten ja millä koulutustaustalla.

Kysely

Millä nimityksellä kutsut päiväkodin aikuista?

kutsun häntä etunimellä
kutsun häntä etunimellä
53.2%
täti tai setä
täti tai setä
24.7%
ope tai hoitaja
ope tai hoitaja
14.4%
aikuinen
aikuinen
7.5%
Ääniä yhteensä: 2293
Vierailija

Lastentarhanopettaja: Päiväkodin aikuisia ei pidä kutsua tädeiksi tai sediksi – tässä syyt, miksi

No onpa taas vedetty herne nenään. Täti- tai setä-nimitys ei liity mitenkään negatiiviseen arvottamiseen. Se on osoitus yhteisöllisyydestä, juuri siitä, että me kaikki "tädit" ja "sedät" olemme yhtä arvokkaita kasvattajia lapselle. Se on arvokas, kohtelias ja positiivinen nimitys. Päiväkodissa on ihan yhtä lailla tätejä ja setiä kuin kirjastossa, kaupassa, lääkärissä ja neuvolassa, ja kaikki ovat lähtökohtaisesti sellaisia turvallisia aikuisia, joilta lapsi voi kysyä neuvoa ja apua tarvittaessa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kiinnitä huomiosi siihen, että luistimen laatu ja koko ovat kohdallaan, ja hanki oikeat luistimet oikeaan tarkoitukseen. Näin luistelu on ilo!

Kauno- vai jääkiekkoluistimet? Päätöstä ei pidä tehdä sukupuolen perusteella, sillä tytöt voivat hyvin luistella hokkareilla ja pojat kaunoluistimilla. Alkuun kannattaa kuitenkin valita piikittömät luistimet eli hokkarit tai harjoitusluistimet. Piikittömän luistimen kanssa lapsi oppii potkimaan sivuille. 

Alkuun kannattaa valita piikittömät luistimet eli hokkarit tai harjoitusluistimet.

Tärkeää on, että luistimen varsi ei ole löysä ja että kenkä on oikean kokoinen. Koska luistin on tavallista kenkää tukevampi, joutuu kantapäätä yleensä painamaan voimalla ennen kuin jalka sujahtaa luistimeen. Korkeampivartinen taitoluistin tukee nilkkaa paremmin kuin jääkiekkoluistin.

Pyydä lasta nousemaan tukevasti seisomaan ja kävelemään hieman ympäriinsä. Kysy tai tunnustele, että liikkuuko jalka liikaa luistimessa. Luistimen ei kuuluisi tuntua irralliselta osalta, vaan tukea jalkaa ja tuntua kevyeltä. Kannattaa myös joustaa polvista ja pyytää isompaa lasta kertomaan, mihin varpaat tällöin liikkuvat: tämä on todellinen asento, jossa luistellaan. Jos luistellaan ulkona, villasukalle on hyvä varata tilaa. Hallissa ylimääräistä sukkaa ei tarvita.

Pidä nämä mielessä luistinta valittaessa:

  • Jalka tuntuu tukevalta luistimessa. Älä jätä luistimeen kasvunvaraa!
  • Varpaiden ja luistimen kärjen väliin noin yhden sentin rako.
  • Kantapään tulee olla tiukasti vasten luistimen kantakuppia, eikä kantapää saa nousta, kun luistimet ovat kiinni.
  • Nauhoja ei saa laittaa liian tiukalle jalkapöydän päällä. 
  • Nauhojen sitomisen jälkeen hyvä luistin tuntuu miellyttävältä.

Marketista saa taito- tai jääkiekkoluistimet noin 40–60 eurolla. Erikoisliikkeiden laadukkaampien taitoluistinten hinnat liikkuvat sadan euron molemmin puolin. Kirpputoreilta ja sporttidivareista voi saada luistimet todella edukkaasti. Aina kannattaa myös kysellä ystävä- ja tuttavaperheiden lasten vanhoja kierrätykseen. Satunnaiseen luisteluun voi hankkia huokeammat luistimet, kun taas jääkiekko-, taitoluistelu- tai ringette-harrastukseen kannattaa hankkia kestävät ja laadukkaat, hintatasoltaan kalliimmat l

Luistimia sitoessa hermot eivät kiristy, kun nauhat on leikattu oikean mittaisiksi. Luistimen ympäri nauhoja ei kannata vetää, silloin sidonnasta tulee turhan kireä. Jalkaterän päältä nauhat jätetään melko löysiksi, taitekohta tehdään tiukemmaksi. Nilkan ja varren väliin mahtuu muutama sormi.

Luistimen terän tulee myös olla terävä. Luistimet on hyvä teroittaa säännöllisin väliajoin, sillä tylsät luistimet eivät ole turvalliset. Kysy teroitusta jäähallilta, urheiluseurasta tai -liikkeestä.

Aluksi jäällä voi vain seisoa tai kaatuilla

Pienen lapsen kanssa kannattaa aluksi vain seisoa, kontata, opetella nousemaan ja kaatumaan – totutella jäähän ja luistimiin. Lapsen tarvitsee oppia olemaan terän päällä ja saada tottua luistimiin. 

Itse luistelun opettelu kannattaa aloittaa hiihtoliikkeestä: Jalkoja liikutellaan eteen ja taaksepäin. Kokeillaan, miten luistin liikkuu ja haetaan tasapainoa. Myöhemmin lasta ohjataan oikeaan luistelutekniikkaan menemällä lapsen taakse ja pitämällä lantion seudulta tukevalla otteella kiinni. Käsien on hyvä olla vapaat, jotta lapsen asento hakeutuu automaattisesti tasapainoiseksi.

Vanhempien ei kannata puskea lasta liikaa vaatimuksillaan eikä hermostua, jos edistystä ei ihan heti tapahdu. Jokainen oppii kyllä luistelemaan, omaan tahtiin.

Lähde:  Suomen Taitoluisteluliitto, MTV, Kuningaskuluttaja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lähde lomalla lähelle. Pyrähdys Tukholmaan tai Tallinnaan on nopsa reitti hiihtolomafiilikseen.

Tutkijan aarreaitta

Tekniikan museo, Tukholma. Lapsi muotoilee ilmaa, aikuinen maalaa silmillään. Se kaikki on mahdollista Tukholman Tekniikan museossa, joka on sekä museo että tiedekeskus ja kaikenkokoisten nerojen lempikohde. Loma-aikoina ekstraohjelmaa. Liput 10/15 e, keskiviikkoiltaisin ilmainen sisäänpääsy.

Syötävä elämys

Tai Boh, Tallinna. Tallinnan Vanhankaupungin laidalta löytyy idyllinen vihreä puutalo, jonka sisällä lymyää lumoava ravintolamaailma. Kekseliästä aasialaista ruokaa tarjoava ravintola hurmaa kaikenikäiset.

Mikä sisustus! Tai Bohissa riittää katsottavaa, ja ruoka toimii. Kuva: Tai Boh
Mikä sisustus! Tai Bohissa riittää katsottavaa, ja ruoka toimii. Kuva: Tai Boh

Luksusta laivalla

Vieläkö teinit saisi houkuteltua mukaan risteilylle? Eiköhän, jos luvassa muutakin kuin trubaduureja: Viking Gracella esiintyvät hiihtolomakaudella mm. Elastinen, Vesta ja Nikke Ankara. Vanhemmat nauttivat laivan moderneista tiloista.

Freesi Viking Grace kulkee Turun ja Tukholman väliä. Kuva: Viking Line
Freesi Viking Grace kulkee Turun ja Tukholman väliä. Kuva: Viking Line

 

Pala paratiisia

Aqua Spa, Rakvere. Tunnin ajomatka Tallinnasta, ja ollaan Viron parhaaksikin kehutussa kylpylässä. Vesipuiston perhelipulla (30–45 e) aikuinen pääsee käyttämään myös kuntosalia. Vesipedoille löytyy kaksi lastenallasta sekä liuta liukumäkiä.

Rakveren kylpylään on tunnin matka Tallinnasta. Kuva: Aqua Spa.
Rakveren kylpylään on tunnin matka Tallinnasta. Kuva: Aqua Spa.

Parhaat pomput

Zelluloosi Batuudikeskus, Tallinna. Sisäleikkipuistot, kyllä niitä löytyy Tallinnastakin! Jos sää on kurja, on vanhan tehtaaseen rakennettu huvipuisto loistopaikka viettää aktiivinen päivä. Pomppisiko ensin trampoliinilla, kiipeäisikö linnakkeeseen vai testaisiko taitojaan pelimaailmassa? Perhelippu 18 e.

Trampoliinikeskus sijaitsee vanhassa tehtaassa. Kuva: Zelluloosi batuudikeskus
Trampoliinikeskus sijaitsee vanhassa tehtaassa. Kuva: Zelluloosi batuudikeskus

 

Koti-Isi

Minne hiihtolomalla? 5 vinkkiä lapsiperheen lähilomalle Tukholmaan ja Tallinnaan

Äkkiä se 4 tuntia tulee täyteen. Aamulla lastenohjelmat riippuen monelta lapsi herää. Pikku-Kakkonen tunti ja sit iltapalalla jotain pientä katsottavaa. Tosin aamuisin tai iltapäivisin en torku / lepäile vaan elän hetkessä mukana tai teen jotain kotihommia. Itsellä ainakin et rajoitan lapseni telkkarin katselua.. Pitää ulkoilla myös ja leikkiä muita leikkejä.. En tiedä miten lapsi äitinsä luona katselee telkkaria, mutta minun luonani on isin säännöt.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.