Sairastuminen lomalla harmittaa aina. Kuva: iStockphoto
Sairastuminen lomalla harmittaa aina. Kuva: iStockphoto

Infektiotautien asiantuntijat kertovat, milloin kuurin aloittamista kannattaa harkita.  

Lapsi sairastuu kesken odotetun ulkomaanmatkan – ja paikallinen lääkäri määrää antibioottikuurin. Vanhemman mielessä vilisevät kauhukuvat: nytkö lapsi saa tuliaisina kotiin superbakteerin? Ja toisaalta: oliko meidän lomamme tässä, jos nyt emme lääkitse lasta kuntoon?

Superbakteereiksi kutsutaan lääkeresistenssejä bakteereja, joihin tavalliset antibiootit eivät tehoa. Ne ovat yleisiä esimerkiksi Kaakkois-Aasian maissa, joissa antibiootteja määrätään paljon lääkkeiksi ja syötetään rutiininomaisesti tuotantoeläimille. Lääkeresistenteille bakteereille altistuu herkemmin, jos oman suoliston bakteerikanta joutuu tilapäisesti heikoille antibioottikuurin takia. Turisti voi saada resistentin bakteerin ruuasta tai juomasta.

Lasten infektiolääkäri ja infektiotautien professori Harri Saxén sanoo, että joissain tapauksissa lääkärin määräystä on lupa kyseenalaistaa. 

”Jos ilmeistä syytä antibioottikuurille ei ole, seuraisin lapsen vointia jonkin aikaa ennen sen aloittamista.”  

– Jos lääkäri määrää antibiootit, häneltä kannattaa kysyä, mihin bakteeritautiin ne on tarkoitettu, Saxén sanoo.

– Monissa maissa määrätään antibiootit herkästi myös flunssaan, johon antibiootit eivät auta. Matkaripuleistakin suurin osa paranee itsekseen. Siksi jos ilmeistä syytä antibioottikuurille ei ole, seuraisin lapsen vointia jonkin aikaa ennen sen aloittamista. Toki jos lapsi on huonokuntoinen ja kovassa kuumeessa, on kuuri todennäköisesti paikallaan.

Tarttuvuus on isoin riski   

Ns. superbakteereja tutkinut infektiosairauksien professori Anu Kantele kertoo, että heidän tuoreessa, vielä julkaisemattomassa tutkimuksessaan trooppisilla alueilla hoitoon hakeutuneet potilaat saivat aina antibioottihoidon. Näin käy esimerkiksi suomalaistenkin suosikkikohteessa Thaimassa. 

”Paikalliset lääkärit uskovat, että turisti haluaa aina antibiootin, samaan tapaan kuin meillä Suomessa oli aikaisemmin.”

Tavallinen tarina on esimerkiksi sellainen, että paikallinen lääkäri toteaa räkäisen lapsen korvat ja keuhkot lääkärikäynnillä puhtaiksi, mutta silti potilas saa mukaansa tuhdin lääkepaketin, mukaan luettuna antibioottikuurin. Kuuri saattaa tulla mukaan myös tikatun haavan jälkihoitoon, mitä Saxénin mukaan ei Suomessa tehdä.

– Paikalliset lääkärit varmasti uskovat, että turisti haluaa aina antibiootin, vähän samaan tapaan kuin meillä Suomessa oli aikaisemmin, Kantele sanoo. 

Sekä Anu Kantele että Harri Saxén sanovat, että superbakteeririskistä on hyvä olla tietoinen, mutta pelosta ei ole hyötyä. Saxénin mukaan suurin riski resistenteissä bakteereissa on ympäristöriski: sen kantaja voi tartuttaa bakteerin ihmiseen, jolla on vaikea perustauti. 

– Huonolla tuurilla resistentti bakteeri voi aiheuttaa virtsatulehduksen, joka ei ole sinällään sen vaikeampi kuin tavallinen virtsatietulehdus, mutta jonka hoito on vähän vaikeampaa.

”Suurella osalla superbakteerit lähtevät onneksi itsekseen.”

Suomessa taudit saadaan kuitenkin hoidettua. 

– Maailmalla on raportoitu yksittäisistä bakteereista, joihin oikeastaan mikään antibiootti ei tehoa. Suomessa niitä ei ole lapsilla todettu, Harri Saxén sanoo.

– Suurimmalla osalla matkailijoista superbakteerit lähtevät onneksi itsestään muutamassa kuukaudessa, Anu Kantele lisää.

Vierailija

Lapselle määrättiin matkalla antibioottikuuri, saako hän nyt superbakteerin?

Hyvä ja helppotajuinen artikkeli, kiitos! Edelleen nykypäivänä tuntuu, että monet (vanhemmat) eivät ymmärrä juurikaan antibiooteista ja ne täytyy saada pieneenkin kurkkukipuun. On hyvä ymmärtää myös se, että monien maiden antibioottikäytäntö poikkeaa omastamme eikä ole linjassa antibiootteihin liittyvän nykytiedon kanssa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Glitterillä kuorrutetut silmäpussit toimivat varmana katseenvangitsijana.

Koti-iskä88 julkaisi viime kesänä ensisinglen, joka käsitteli vanhemmuutta ja sitä, kun välillä tekisi mieli sanoa muutakin kuin hitsi. Single sai bloggarin kokeilemaan kiertue-elämää, ja syntyikin yhden keikan Valot sammuu, Beibsit ei - Tour 2018 -kiertue. 

Ennen esiintymistä Koti-iskä88:lle iski paniikki: Miten tehdä ensiesiintymisestä vielä juhlavampi? 

Onneksi paikalla oli glitter-taitelija, ja ongelma ratkesi hetkessä. Ratkaisuksi paljastui vanha ja toimiva motto: Jos et voi peittää, korosta. Taiteilija loihti bloggarille glitter-silmäpussit, jotka taikovat jokaisesta väsyneestä vanhemmasta illan valovoimaisimman ilmestyksen. 

Näitä tarvitset:

  1. Silmäpussit – mitä isommat, sen näyttävämpi look.
  2. Iholiima – glitterien kiinnittämiseen.
  3. Glitteriä – enemmän on enemmän. 

 

     

     

     

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
    Ensimmäisellä tunnilla esteet näyttivät aika kovilta, Viena muistelee. Kuva: Tuomas Kolehmainen
    Ensimmäisellä tunnilla esteet näyttivät aika kovilta, Viena muistelee. Kuva: Tuomas Kolehmainen

    Uuden parkourtempun oppiminen tuntuu aluksi oudolta, Viena kertoo.

    ”Kaksi vuotta sitten näin YouTubessa videon, jossa oli omasta mielestäni hienoja parkourtemppuja. Halusin oppia samanlaisia, siitä tämä harrastus sai alkunsa.

    En muista, miltä minusta tuntui ensimmäisellä parkourtunnilla, mutta luulen, että jännitti.

    Pelkäsin, että satutan itseni, kun esteet olivat niin kovia. Rohkaisin itseäni ajattelemalla, että jos satutan itseni, ohjaajat ovat lähellä ja saan heiltä ensiapua.

    Nykyään osaan jo aika paljon hyppyjä, ylityksiä ja päälle nousuja. Parkourissa on parasta, että siinä käytetään koko kehoa. Kaikki kehon osat liikkuvat.

    ”Kaikki voivat harrastaa sitä, mikä tuntuu itsestä kivalta.”

    Uuden tempun oppiminen tuntuu aina oudolta. Ensin ei edes tajua, että on oppinut jotain, mitä on pitkään treenannut. Sitten yhtäkkiä vain sujuu!

    Parkourissa on lisäkseni ainoastaan yksi toinen tyttö. Jos joku ajattelee, että tämä on poikamainen harrastus, haluaisin sanoa hänelle, että kaikki voivat harrastaa sitä, mikä tuntuu itsestä kivalta.”

    Viena, 9