Ilen ja hänen puolisonsa Marja Hintikan lapset ovat 5-, 3- ja yksivuotiaat. Kuva: Milka Alanen
Ilen ja hänen puolisonsa Marja Hintikan lapset ovat 5-, 3- ja yksivuotiaat. Kuva: Milka Alanen

Tee yhdessä ja käytä kaikki helpotuskeinot, juontaja, kolmen lapsen isä ja Meidän Perheen kolumnisti Ile Uusivuori neuvoo.

Isä, määrittelee juontaja ja Meidän Perheen uusi kolumnisti Ile Uusivuori itsensä. 

– Mä olen faija. Jos ihminen määritellään siten, mitä se tekee eniten, olen isä. Meillä on vaimoni kanssa kolme lasta pienillä ikäeroilla eikä kovin vahvoja tukiverkkoja. Siksi hoidamme kuviota vaimoni kanssa pitkälti kaksistaan, Ile kertoo. 

Nämä asiat auttavat Ileä ja hänen puolisoaan Marja Hintikkaa selviämään pikkulapsiperheen arjesta: 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. Tämä on selvää: molemmat osallistuvat

Vanhemmuus on kaikille vaikeaa. Se on kuin 2000-osainen palapeli pelkkää taivasta. Vaikeus on myös subjektiivista: kaverini saattaa pahoitella, että anteeksi, kun valitan, meillähän on vain yksi lapsi. Silti hänen kokemuksensa on ihan yhtä totta kuin minunkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me pyöritämme Marjan kanssa arkea aika lailla kaksin ja jaamme asiat tasaisesti. Minä päätin heti alusta saakka olla osallistuva faija. Oma isäni matkusti paljon, ja olimme äidin kanssa paljon kahdestaan. Minä halusin tehdä toisin ja olla läsnä lasteni arjessa.  

2. Käytä kaikki helpotuskeinot

Lapsiperhe-elämää määrittelee vahvasti neljä asiaa, joita kutsun nimellä The big four: syöminen, nukkuminen, pukeutuminen ja peseytyminen. Jokainen niistä täytyy tehdä päivittäin, jokaisesta tulee taistelu.

Siksi otan kaikki helpotuskeinot vastaan. Kun lähdemme ulos, puen lapset kalsarisillani ja avaan ikkunan, etten hermostu kuumuuden takia. Jokainen puettu lapsi saa palkintona pukemispiparin. Ruokapöydässä leikin montaa erilaista lentokonetta, vaikka aiemmin ajattelin, ettei meillä koskaan, ikinä leikittäisi ruokapöydässä. Otan aikaa lasteni nakujuoksusta, niin saan heidät hyväntuulisina iltapesulle. 

Koska tyttäremme herää yhä monta kertaa yössä, jompikumpi meistä vanhemmista nukkuu hänen kanssaan 240-senttisessä perhepedissä. Toinen nukahtaa usein poikien kerrossängyn viereen rispaantuneelle patjalle, jota kutsumme nimellä Trainspotting-mattress. Pääasia on, että jokainen nukkuu. Edes vähän.

3. Perhepalaveri pelastaa

Kodin tunnelma voi muuttua kireäksi, jos vanhemmilla ei ole omaa aikaa. Siihen on olemassa loistava ratkaisu: perhepalaveri. 

Me pidämme sen joka sunnuntai kello 12. Käymme läpi, kuka hakee lapset minäkin päivänä, kuka hankkii kaverisynttärilahjan ensi viikolla, kuka tekee sen hetken vaatimat metatyöt, kuten selvittää puuttuvan astianpesukoneen osan ja sen, mistä sen saa järkevimmin hankittua. Ja jos hyvin käy: milloin meillä on treffit ja milloin pääsen itse harrastamaan liikuntaa? 

Ennakkosuunnittelusta on valtava apu. Kun keskiviikkona on ihan puhki, sen jaksaa, kun tietää, että torstaina pääsee treenaamaan. Samalla poistuvat mä en koskaan pääse -ajatukset sekä hiljainen loukkaantuminen kumppanille.

4. Muista, mikä on oikeasti tärkeää

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, päätin, etten muutu. En ymmärtänyt sitä, miten koko elämäni sapluuna muuttuu. Lapsi luo elämästä uudenlaisen.

Aina hankalina hetkinä teen harjoitusta, joka toimii minulla hyvin: Olen 82-vuotias Ile, joka makaa sairaalavuoteellaan ja miettii, mitä vielä haluaisi loppuelämänsä aikana tehdä. Tiedän vastauksen hyvin: maata Trainspotting-patjalla ja kuunnella poikien tuhinaa. Alasängystä kuuluu kuiskaus: ”Isi, tuu mun viereen”.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla