Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Lauran mielestä lasten pitää saada kulkea vaikka reikäisissä vaatteissa, jos he niin haluavat.

Repaleisissa farkkushortseissa on reikiä siellä täällä. Lova, 5, on ratkaissut ongelman vetämälle alle värikkäät legginsit. Ta-daa! Housujen käyttöikä on pidentynyt hetkessä kohti ääretöntä.

– Kun Lova marssii kaupungille reikäisissä housuissa, mieheni Henrik saattaa välillä vähän nieleskellä. Mutta kyllä hänkin asian nykyään hyväksyy, perheen äiti Laura sanoo ja hymyilee.

Perheen kolmesta tyttärestä kaksi nuorimmaista rakastaa paitsi farkkusortseja myös kauniita mekkoja ja hameita, koruja ja tilpehöörejä. Mitä enemmän niitä on, sen parempi. Rakkaimmat asut käytetään riekaleiksi saakka.

– Ainakaan minun ei tarvitse surra sitä, että tyttöjen juhlamekot olisivat jääneet pieniksi ennen kuin ne ovat ehtineet kertaakaan päälle, Laura sanoo.

Äidin vai lapsen tyyli?

Hän joutui pohtimaan asennettaan pukeutumiskysymykseen esikoisensa kanssa. Ensimmäiset vuodet Leia kulki äidin valitsemissa mekoissa, paksut hiukset lettikampauksilla. Eräänä päivänä viisivuotias ilmoitti, ettei enää koskaan käytä mekkoja.

– Jouduin miettimään, annanko hänelle päätösvallan tässä asiassa. Minulle pukeutuminen on aina ollut osa identiteettiä, osa luovuutta. Miksei se olisi sitä lapsellekin?

Nykyään valtaosa perheen lasten vaatteista löytyy kirpputoreilta, joissa tytöt kiertelevät ja valitsevat itse mieleisensä luomukset.

– Minä ostaisin mieluiten ekologisia, yksivärisiä ja kestäviä lastenvaatteita, mutta ne harvemmin eksyvät lasten päälle, Laura naurahtaa.

Tyttöjen suosikkeja ovat kimaltelevat kirpparilöydöt. Ne sujahtavat aamuisin ilman kiukutteluita ylle. Sen sijaan ulkovaatteiden kanssa vanhemmat joutuvat välillä käymään tahtojen taistelua.

– Sadevaatteet ovat painajainen. Lovasta on hirveää, että kaikki hienot vaatteet peitetään muovisilla. Usein otamme tarhaan mukaan vaihtovaatteet, mutta kyllä tästä keskustellaan joka ikinen sadepäivä.