Kitte istui ponin selässä ensi kertaa puolivuotiaana. Yksin hän on ollut satulassa yksivuotiaasta saakka. Kuva: Kristiina Kontonimi
Kitte istui ponin selässä ensi kertaa puolivuotiaana. Yksin hän on ollut satulassa yksivuotiaasta saakka. Kuva: Kristiina Kontonimi

Lapsen ja eläimen yhteinen sävel löytyy joskus heti. Kitten ja Walton perheessä on 17 koti- ja lemmikkieläintä.

Nopeammin, nopeammin!

3-vuotias Kitte heilauttaa pinkkiä piiskaansa ja yllyttää Essi-ponia kovempaan laukkaan.

Kitte on ollut ponin selässä siitä lähtien, kun oppi puolivuotiaana istumaan ilman tukea. Isosisko Oona kiipesi hevosen selkään ja otti sitten Kiten syliinsä. Tyttö oli kerrasta myyty.

– Täytettyään yksi Kitte sai alkaa ratsastaa yksin, ja kaksivuotiaasta lähtien hän on taluttanut poneja, sukinut niiden harjat, putsannut kaviot ja laittanut suitset, perheen äiti Emilia kertoo.

Paikalla on aina tietysti myös isä tai äiti.

– Ponit ovat kuitenkin isoja eläimiä, Emilia sanoo.


Ponityttö. Kesällä Kitte odotti innolla ponikuninkuusraveja, joita koko perhe lähti yhdessä seuraamaan.

Myös perheen tuorein tulokas, neljä kuukautta vanha Walto, hoitaa poneja päivittäin Emilian kanssa. Kantorepussaan Walto seurailee, miten äiti antaa eläimille rehut, korjaa pois lantakikkareet ja taluttaa ponit taas takaisin talliin joka ilta. Eläimet ovat olleet luonteva osa lasten arkea koko heidän elämänsä ajan.

– Walto tapasi ponit ensimmäisen kerran ollessaan neljän päivän ikäinen. Meille tuli kengittäjä, joka hoiti varsojen kavioita. Menin Walto repussani mukaan talliin rauhoittelemaan, sillä emme tienneet, miten ne reagoisivat kengittäjään, Emilia muistelee.

"Halusimme, että lapset pystyvät harrastamaan kotona. Eläimet ovat siinä tärkeässä roolissa."

Perhe muutti vanhaan kansakouluun neljä vuotta sitten. Lapsilla on kouluun matkaa 30 kilometriä, ja lähimmät isot kaupungit, Jyväskylä ja Seinäjoki, sijaitsevat sadan kilometrin päässä.

Koti katsottiin sillä perusteella, että poneille ja muille eläimille olisi varmasti riittävästi tilaa.

Nyt kansakoulun pihapiirissä asuu kaikkiaan 17 eläintä: kaksi bernhardilaista, kaksi kissaa, kaksi kania, kana, kukko, kolme lammasta, viisi ponia sekä hurmaava minipossu nimeltä Pekoni.

– Halusimme, että lapset pystyvät harrastamaan kotona, ja eläimet ovat siinä tärkeässä roolissa, Emilia kertoo.


Halipossu. Omaa väkeä Pekoni käy kyhnäämässä tämän tästä, mutta vieraita se arastelee.

 

 


Walto-kuopus kulkee mukana, kun äiti hoitaa eläimiä.
Walto-kuopus kulkee mukana, kun äiti hoitaa eläimiä.

Emilia pitää lapsille ratsastustunteja noin viidesti viikossa. Innokkaimpia ovat 13-vuotias Oona ja Kitte, joka on ilmoittanut ryhtyvänsä isona kilparatsastajaksi.

Emilia on itse harrastanut poniratsastusta nelivuotiaasta asti ja on sen jälkeen ratsuttanut ja kilpaillut aktiivisesti. Hän tietää, kuinka tärkeää on lapselle kasvaa eläinten ympäröimänä.

"Eläimet opettavat lapsille tosi paljon vastuuta."

Heidän perheessään jokaisella onkin oma suosikkinsa. Walto ilahtuu, kun 70-kiloinen Sasu-koira rojahtaa hänen seurakseen olohuoneen lattialle. Kitte ja Oona ovat ponityttöjä, Hugon ylpeys on reipas kana- ja kukkopariskunta. Kasper tykkää minipossusta, ja on salaa ominut sen itselleen.

– Eläimet opettavat lapsille tosi paljon vastuuta, Emilia sanoo.

Eläimillä on roolinsa myös lasten tunne-elämän kannalta. Kitte on ollut aina luonteeltaan temperamenttinen, mutta äidin kanssa hän on sopinut, että tallilla ei huudeta tai riehuta. Hevosilla on oikeus olla rauhassa.

Suuttuessaan Kitte saattaa mennä halailemaan poneja.

–  Kun hän on oikein kiukkuinen, ja ehdotan lähtöä ratsastamaan, mieli muuttuu heti, Emilia kertoo.

– Hevosen lämmin selkä rauhoittaa. Varsinkin ilman satulaa, kun voi tuntea toisen elävän olennon itseään vasten.