Kun suosikkimerkin uusi mallisto tulee julki, nettikaupassakin joutuu jonottamaan. Seija Sorvari kertoo, miksi lastenvaatteet ovat niin koukuttava harrastus.

Palmikoita, rusetteja, lintuja, pandoja, kissoja, kirsikoita. Roosaa, valkoista, pinkkiä, turkoosia. 2,5-vuotiaan Iineksen puisen valkoisen vaatekaapin sisältö on niin herkullinen – ja siististi viikattu – että sitä on melkein pakko vähän hipelöidä.

– Ai niin, sitten on vielä nämä, Iineksen äiti Seija Sorvari sanoo ja aukaisee vetolaatikon kaapin yltä.

Siellä on nätteinä riveinä kymmeniä rusettihuiveja, jotka Seija on ommellut. Erityisesti silmään erottuvat Vimma-merkin Letti-kankaasta ommellut rusetit. Se on kuosi, jota vähääkään lastenvaateasioita seuraavan on vaikea olla tunnistamatta.

– Kun on kiire, aamuisin asukuvan ottamiseen menee viisi minuuttia. Ja kun illalla väsyttää, voin tehdä tätä niin, että rojahdan sohvalle ja alan selata Facebookia.
 

LASTENVAATTEET OVAT Seijan harrastus. Se tarkoittaa, että hän keskustelee vaatteista Facebook-ryhmissä, ostaa ja myy vaatteita netissä, postaa asukuvia Instagramiin ja puhuu sujuvasti dropeista,frilloista ja beanieista.

Kun Seija kertoi Instagram-tilillään odottavansa toista lasta, hän teki sen julkaisemalla kuvan, jossa Iineksen vierellä lattialla on täsmälleen samanlainen Mini Rodininin vaatteista ja Conversen tennareista koostuva asukokonaisuus kuin Iineksellä, mutta pienempi.

– Tiesin jo raskaana ollessani, että tulen pukemaan lastani hartaudella, Seija sanoo ja nostaa kaapista taas yhden ihanan, uuden löydön, Caroline Bosmans -merkkisen, ruusukuvioisen hameen.

IINES ON JUURI siirtymässä seuraavaan kokoon, ja Seija on myynyt pieneksi käyneitä vaatteita eteenpäin. Niistä on kertynyt mukava potti käytettäväksi uusiin ihanuuksiin sekä juhannuksena syntyvän pikkuveljen vaatteisiin.

Summia Seija ei mielellään mainitse, sillä lastenvaateharrastajat saavat osansa paheksunnasta, jota naisten muotiin ja kauneuteen liittyviin harrastuksiin usein liittyy: joidenkin mielestä ne ovat tyhjänpäiväistä hömppää. Tyypillisiä kommentteja ovat, että merkkivaatteiden ostaminen lapselle on pröystäilyä ja turhaa kuluttamista.

”En todellakaan väitä olevani mikään täydellinen ihminen.”

Ilta-Sanomissa on juuri ollut juttu siitä, kuinka kolmekymppinen, pienituloinen äiti on ajautunut rahavaikeuksiin shoppailtuaan lastenvaatteita jopa 500 eurolla kuussa. Juttua on puitu Seijan seuraamissa Facebook-ryhmissä siihen malliin, että ylläpitäjät ovat poistaneet ilkeimpiä kommentteja.

– Tiedän, että meilläkin vaatteita on liikaa kaikilla mittareilla. Ostan niistä kuitenkin 90 prosenttia käytettynä ja myyn kaiken eteenpäin, Seija sanoo.

Hänestä on eettisempää ja ekologisempaa ostaa kotimaassa valmistettu laadukas vaate ja kierrättää se seuraavalle käyttäjälle kuin pukea lapsi ketjuliikkeiden halvempiin vaatteisiin.

– Mutta en todellakaan väitä olevani mikään täydellinen ihminen. Ostan joskus vaatteita myös halpaketjuilta, Seija kertoo.

Hiljattain Iines halusi Ryhmä Hau -yöpaidan, ja heti ensimmäisessä pesussa Seija pettyi sen laatuun.

– Mutta Iines on hirveän tyytyväinen se päällään. En voi ruveta kaksivuotiaalle selittämään, että äiti ostelee kyllä paljon muita vaatteita, mutta ei nyt voi ostaa tätä, koska sen tuotantoketjusta ei ole tietoa eikä se ehkä ole eettisin periaattein valmistettu.

LASTENVAATEHARRASTAJAT suosivat nyt pieniä kotimaisia vaatemerkkejä, jotka valmistavat vaatteensa Suomessa tai Euroopassa. Himoittuja ovat esimerkiksi Gugguu, Vimma, Papu ja Metsola.

Oululaisen Gugguun menestystuotteita ovat frilla- eli röyhelömekot ja beaniet eli pipot. 

Vuosien ajan kävi niin, että kun niitä tuli droppiin eli uuden malliston ensimyyntiin nettikauppaan, sivut kaatuivat. Kauppaa saatettiin joutua pitämään kiinni neljäkin päivää, ja kun sana kiersi, että kauppa oli saatu auki, se kaatui ryntäyksen vuoksi uudestaan. Siksi sivustolle on nyt rakennettu jonotussysteemi.

”Nykyään sentään yhä harvemmat tuotteet loppuvat kesken.”

– Kun tulee drop-päivänä sivulle, saa esimerkiksi jonotusnumeron 2000 ja jonotusajaksi vaikka tunti viisitoista minuuttia, selittää Gugguun perustaja ja omistaja Miia Riekki.

Jonotusnumero 2000!

Seija Sorvaria naurattaa.

– Sehän on hyvä numero! Se voi olla vaikka 6000.

Nykyään sentään yhä harvemmat tuotteet loppuvat kesken, Miia Riekki kertoo. Se oli pitkään monen kotimaisen lastenvaatemerkin ongelma, sillä joidenkin tuotteiden valtavaan kysyntään ei aina osattu varautua. Vaatteen valmistusketju kestää kolme neljä kuukautta, joten niitä ei ihan äkkiä saa tilattua lisää.

Nyt Gugguu on kasvattanut tuontantomääriä ja yritys yrittää ennakkomarkkinoinnilla niin somessa kuin jälleenmyyjien kautta selvittää, mistä tuotteista tulee hitti. Sitä on kuitenkin melkein mahdoton ennustaa.

Samaa sanoo vuonna 2012 perustetun Papun perustaja ja suunnittelija Anna Kurkela.

– Tuotesuunnittelu lähtee kuitenkin aina siitä, mitä itse pidämme hienoina juttuina.

SUOMALAISTEN MERKKIEN vaatteet ovat kalliimpia kuin halpavaateketjujen vaatteet, mutta eivät yhtä kalliita kuin luksusmerkit. Esimerkiksi Gugguun frillamekko maksaa 47,50 euroa, Papun leggingsit 34 euroa ja Metsoloiden kevätpipo 22 euroa.

Kun jotakin vaatetta on tehty pieni erä ja se on myyty loppuun, harrastajapiireissä se säilyttää arvonsa tai jopa kasvattaa sitä. Käytetystä, harvinaisesta vaatteesta saattaa saada siis enemmän rahaa kuin siitä on maksanut.

Nyt Seijalla on keittiössä tiiviisti pakattu muovikassi, jossa on lähdössä kankaita ompelijalle. Hän haluaa päällystää Iineksen äitiyspakkauksesta saadun makuupussin uusiksi pikkuveljeä varten. Siihen hän on hankkinut ruotsalaisen Mini Rodinin suositun ja loppuunmyydyn klassikkolakanan, jossa on suuria, mustavalkoisia kaloja.

– Lakanan alkuperäinen hinta oli jotain 80–90 euron paikkeilla. Maksoin siitä postikuluineen 110 euroa, Seija kertoo.

Seijan puoliso Juuso nauraa ja peittää korvansa.

– Mä en halua kuulla tätä.

– Ostan nämä kyllä kaikki ihan omilla rahoillani, juristina työskentelevä Seija täydentää.

Kun Seija pari vuotta sitten möi kaikki Iineksen 56/62-kokoa olleet vaatteet, hän laski saaneensa lähestulkoon koko sijoittamansa summan takaisin. Vaatteiden hinnaksi jäi lopulta noin 10 euroa.

”Minulle on tärkeää, että elämän tärkein henkilö on ajatuksella puettu ja että hän saa näyttää kauniilta, vaikka onkin pieni, sotkeva ihminen.”

KUN harrastuspiireissä suosittu merkki avaa Helsingissä pop up -kaupan, kauppoihin on aina satojen metrien jonot.

Kerran Seija lähetti Juuson Vimman outlet-myyntiin Helsingin Hietalahteen. Siellä piti olla korallinväristä Letti-kangasta myynnissä. Kangas jäi saamatta.

– Siellä oli niin paljon ihmisiä jonoissa kärryineen, etten päässyt edes sisälle asti, Juuso muistelee.

Miksi moinen vaivannäkö? Eikö lapselle saisi vaatteet ylle helpommallakin?

– Minulle on tärkeää, että elämän tärkein henkilö on ajatuksella puettu ja että hän saa näyttää kauniilta, vaikka onkin pieni, sotkeva ihminen, Seija sanoo.

Iineksen päivän asu valikoituu ensin sen mukaan, onko päiväkoti- vai kotipäivä ja mitä ollaan tekemässä.

– Toppahaalarin alle ei voi pukea tyllimekkoa, vaikka Iines niin haluaisi, joten niitä pidetään kotona.

Muuten Seija valitsee vaatteet fiilispohjalta. 

– Värit ovat minulle tärkeitä, joten kauniit kokonaisuudet ovat ehdottomasti palkitsevin juttu tässä harrastuksessa. 

Toistaiseksi äidin valinnat ovat kelvanneet tyttärelle hyvin.

– Iines ei ole vielä koskaan sanonut, ettei tykkäisi jostain vaatteesta. Hän on nyt ihastunut eläinaiheisiin vaatteisiin, ja niitä meillä onkin paljon.

YKSI KESKEINEN OSA lastenvaateharrastusta on sosiaalinen media. Seija arvioi kuuluvansa pariinkymmeneen aiheen ympärillä pyörivään Facebook-ryhmään. 

Toisissa myydään tietyn merkkisiä vaatteita. Toisissa taas myynti on ankarasti kielletty. Niissä keskustellaan vaatteista, uusista väreistä ja merkeistä ja postataan asukuvia.

Aktiivisimmin Seija seuraa Mini Style Finland -ryhmää, johon kuuluu noin 10 000 jäsentä. Ryhmän ylläpitäjä Kati Pesonen kertoo, että ennen ryhmään hyväksymistä ylläpitäjät tsekkaavat, että ryhmään liittyjä on vakavissaan harrastuksensa kanssa. Tällä pyritään varmistamaan, että ryhmä säilyy hyvän mielen foorumina.

– Kysymme esimerkiksi, miksi haluat ryhmään, mitkä ovat lempivaatemerkkisi ja mistä kuulit ryhmästä. 

”En ymmärrä, miksi lapsi pitäisi pukea jotenkin välinpitämättömästi.”

Silti joskus trollaajiakin eksyy paikalle. Vaatteiden hamstraamisen epäekologisuuden ja pröystäilyn lisäksi huomautellaan, miksi pitää niin kauheasti keskittyä vaatteisiin, jotka kuitenkin kohta jäävät pieniksi ja sotkeutuvat.

Seijaa kritisoijat lähinnä huvittavat.

– Jos käyttäisin saman summan omiin vaatteisiini, se ei kiinnostaisi ketään. En ymmärrä, miksi lapsi pitäisi pukea jotenkin välinpitämättömästi. Mielestäni on lapsen arvostamista, että hänellä on mietityt ja nätit vaatteet.

Hän ei ole laskenut, montako kertaa kukin asu ehtii olla päällä ennen pieneksi jäämistä.

– Esimerkiksi koko 80/86 mahtui päälle niin pitkään, että vaatteisiin ehti melkein kyllästyä.

Mutta kyllä harrastuksesta positiivistakin palautetta tulee.

– Kun äitiyslomalla pyörin paljon Iineksen kanssa kaupungilla, etenkin vanhemmat ihmiset tulivat kommentoimaan, että onpas kauniisti puettu lapsi. Yksi rouva alkoi oikein muistella, kuinka hänen tyttärellään oli aikoinaan korttelin kaunein mekko, Seija kertoo.

”Lapsella saa olla päällään kuosiöverit ja sateenkaaren värit. Hän ehtii sitten aikuisena pukeutua perisuomalaiseen beige-ruskea-harmaaseen, jos haluaa.”

SAISINKO LISÄÄ mustikkapiirakkaa, Iines pyytää ja taituroi suuhunsa palasen.

Tänään hänellä on päällään Mini Rodinin spanielikuosinen mekko ja sen väreihin sopivat leggingsit, joiden toinen lahje on musta ja toinen sävyä soft pink.

Seijan mielestä lapsen vaatteiden pitää ehdottomasti olla sellaisia, että niitä voi käyttää rennosti päivän puuhissa, oli tarjolla mustikkapiirakkaa tai ei. Tällä hetkellä kaapissa on kaksi sellaista valkopohjaista mekkoa, joita hän haluaa varjella ja välttää siksi laittamasta niitä Iinekselle päiväkotiin päälle.

Jos Iinekseltä kysyy, mikä hänen lempivärinsä on, vastaus on: pinkki.

– Lapsella saa olla päällään kuosiöverit ja sateenkaaren värit. Hän ehtii sitten aikuisena pukeutua perisuomalaiseen beige-ruskea-harmaaseen, jos haluaa, Seija sanoo.

Usein Iineksellä on päässään äidin ompelema trikoorusetti eli headwrap. Hän on niin tottunut pitämään niitä vauvasta asti, että yleensä hän tykkää pitää rusettia päässään vaikka koko päivän. Jos se on jonkin hänen tekemisensä tiellä, hän sanoo 'kiitos' ja ojentaa sen pois. 

Kun lapset aikanaan kasvavat ja äidin valitsemat vaatteet eivät enää kelpaa, Seijalla on uuden harrastuksen etsiminen edessä. Se ei huoleta, aika aikaansa kutakin.

Juuri nyt tämä on täydellinen, elämään iloa tuova harrastus.

Tunnetko jo nämä kotimaiset lastenvaatemerkit?

  • Kaiko - kertoo lahjoittavansa tuotostaan 7 % kehitysmaiden naisten ja lasten kouluttamiseen.
  • Yo Zen Kids - ensimmäinen lastenmallisto on tyylikkäästi mustaa ja valkoista.
  • Paapii - valmistaa kaikki vaatteensa Suomessa.
  • Wildkind Kids - upouusi, unisex-vaatteita valmistava merkki, jota konsultoi muodin kansainvälinen huippunimi Heikki Salonen.
  • Kauneve - luomulaatuisia, Suomessa valmistettuja vaatteita.
  • Aarrekid - panostaa myös luomupuuvillan käyttöön.
  • Melli EcoDesign - valmistaa luomupuuvillaiset kankaansa Suomessa.
  • Valkama - uniikkeja asusteita pienissä erissä.
  • Hilla Clothing - Jyväskylässä ommeltuja vaatteita saa myös marketeista.
Teksti
Kuvat
Heli Blåfield