Kuva: Markko Taina
Kuva: Markko Taina

"Äitii, tuu auttamaan! Legoista puuttuu osia! Ja missä on Barbien saappaat?

Mitä enemmän kotona on kampetta, sitä enemmän on myös siivottavaa, huollettavaa ja stressiä. Hukassa olevien lelujen ja vaatteiden etsiskelyyn menee aikaa, ja niiden siivoaminenkin kestää. Ellei vanhempi vahdi vieressä, lelut tuupataan sängyn alle piiloon tai pikaraivataan kaapin perälle. Kohta niitä etsitään taas.

Tavaran kanssa tuskailuun menee aikaa ja energiaa, sillä emme ole oppineet elämään nykyisen tavarapaljouden kanssa. Lelujen ja vaatteiden tulvan hillitseminen pitäisi olla lapsille opetettava kansalaistaito siinä missä rahankäyttö tai ruoanlaitto. Silloin heidän ei tarvitsisi aikanaan painia samojen ongelmien kanssa kuin me nyt.

Lapselle voi opettaa tavarataitoja tavallisessa arjessa samoin kuin vaikka lautasmallia aterialla. Pienikin ymmärtää täyden hyllyn tai laatikon tekniikan: täyteen kaappiin ei mahdu uutta, ellei ensin luovu jostain vanhasta.

Olisiko tavarasta iloa jollekin toiselle?

Luopuminen on vaikeaa kaiken ikäisille, ellei luopumislihasta ole harjoitettu. Se harjaantuu, kun raivaa kaappeja säännöllisesti, vaikka keväisin tai aina ennen synttäreitä.

Lapsen kanssa kannattaa pohtia yhdessä, mihin tarpeettomaksi käynyt tavara päätyy luopumisen jälkeen. Olisiko siitä iloa jollekin toiselle? Tai jos roskis on tavaralle oikea osoite, miten se lajitellaan? Kotona voi myös olla laatikko, jonne lapsi voi oma-aloitteisesti viedä tarpeettomat, pieniksi jääneet tai rikkoutuneet kamppeensa.

Kun lapsi saa uuden tavaran, hänen kanssaan mietitään, miten siitä olisi mahdollisimman paljon ja pitkään iloa. Tavarataitoihin kuuluu, että osaa säilyttää, huoltaa ja korjata omaisuuttaan. Palapelillä ei tee mitään, jos siitä puuttuu palasia.

Uutta ostetaan ajatuksella ja tarpeeseen, ei pelkästä shoppailun ilosta. Tosin kun tietää hankkivansa tarpeellista, sopivaa ja oikeaan aikaan, ostamisesta voi nauttia hyvällä omallatunnolla.

Lapsi oppii tapansa aikuisen mallista.

Synttärilahjat, matkalta tuotavat tuliaiset. Tapoihimme kuuluu juhlistaa ja muistaa läheisiämme tavaralla. Koteihin virtaava esinetulva ei siis ole vain omissa käsissämme. Hyvää tarkoittavien isovanhempien toppuuttelu voi joskus tuntua vaikealta.

Lapsi oppii tapansa aikuisen mallista. Nyt voisi olla niin vanhempien kuin isovanhempienkin aika opetella uudenlaisia tapoja ja luoda uusia perinteitä.

Yhä uusien lelujen antamisen sijaan voimme näyttää lapselle, että lahja voi olla myös aineeton. Isovanhempia voi pyytää opettamaan lapselle käytännön taidon, jonka he osaavat hyvin. Merkkipäivänä voidaan mennä lelukaupan sijaan elokuviin tai kylpylään. Yhteisestä tekemisestä jää tavaraa pysyvämpi muisto."

Jenni Sarras julkaisi vuoden alussa kirjan Tavarataidot – arkijärjellä koti kuntoon. Hän kirjoittaa Arkijärki-blogissaan kierrättämisestä, kuluttamisesta ja raivaamisesta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.