Kuuntelemalla oppiminen sopii vain joillekin lapsille, opettaja sanoo.

"Koulun tehtävä on auttaa oppilasta löytämään elämän tarkoitus, mielekkyyden kokemus ja motivaatio tehdä asioita. Koulun pitäisi kasvattaa ihmisiä, joiden asenne elämään ei ole mitä välii.

Siksi opetuksen on oltava kokemuksellista. Se tarkoittaa asioiden tekemistä oppikirjan tai ruudun lukemisen sijaan.

Lasten pitää oppia keskittymään ja odottamaan vuoroaan. Mutta istuminen hiljaa paikallaan pitkiä aikoja ei ole lapselle luonteva tapa olla tai oppia. Lapselle on luontevaa tehdä ja liikkua.

Opetuksessa on yhä keskimäärin liikaa perinteistä opettajajohtoista ­monologiopetusta ja tehtäväkirjojen täyttöä. Kuuntelemalla oppiminen sopii vain joillekin lapsille. Monologiopetus palkitsee oppilasta siitä, että hän osaa viitata, kun kysytään, vastata ja olla hiljaa. Osallistuminen ja yhteisten projektien tekeminen sopii monenlaisille oppilaille.

Kokemuksellisella opetuksella voidaan osittain ­ratkaista koulun työrauha- ja motivaatio-ongelmia. Kokemukseni mukaan oppilaat motivoituvat, kun heillä on hyvä projekti. Yhdessä tekeminen kiinnostaa.

Tietotekniikka ei luo oppilaille motivaatiota. Koneet ovat vähän aikaa mielenkiintoisia ja voivat laajentaa oppimisympäristöjä, mutta sinänsä on sama, luetaanko asioita kirjasta vai koneelta.

Kokemuksellinen opetus voi olla monenlaista: esimerkiksi retkiä, joilla opitaan asioita monesta oppiaineesta. Käyn joka vuosi Lapissa vaelluksella ysiluokkalaisten kanssa. Se yhdistää liikuntaa, kotitaloutta, maantietoa ja biologiaa. Emme vain katso luokassa kuvia poroista ja kuukkeleista, vaan näemme niitä oikeasti.

Kokemuksellisuutta on myös pienissä asioissa. Tuttu fysiikan opettaja purki ja rakensi oppilaiden kanssa auton moottoria. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunnilla oppilaat käyvät jakamassa ruokaa ruoka-avussa. Biolo­giassa voidaan viljellä kasveja, äidinkielessä tehdä lyhytelokuvia ja yhteiskuntaopissa käydä käräjäoikeudessa.

Vastaväite kokemukselliselle opetukselle on, ettei ole aikaa. Opettajille kasataan paljon asioita, jotka on käytävä läpi. Silti opettajilla on suuri pedagoginen vapaus toteuttaa opetus parhaaksi katsomallaan tavalla. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja useimmat myös innostuneita. Uskon, että opetus muuttuu.

Koulun merkitys vähenee. Lapset oppivat yhä enemmän sen ulkopuolella. Koulussa voidaan oppia viisautta lähentyvää kokemuksellista tietoa, jota ei voi katsoa puhelimesta.

Mietin usein, miten ylläpitää lapsen halua oppia. Myös vanhemmat voivat sitä ruokkia, tarjota mahdollisuuksia ja olla itse kiinnostuneita asioista.

Koulu on sekä opettaja että kasvattaja – näitä ei voi erottaa toisistaan. Koulun tehtävä on auttaa lasta kasvamaan ihmisenä."

Jarno Paalasmaa on historian opettaja Vantaan seudun steinerkoulussa ja 7-vuotiaan lapsen isä. Hänen kirjansa Aktivoi oppilaasi (PS-Kustannus) ilmestyi helmikuussa 2014.

Meidän Perhe 5/2014

Vierailija

Jarno Paalasmaa: "Koulu kiinnostaa, kun siellä saa tehdä"

Kirjoituksessa on paljon totta. Tuntuu kuitenkin huolestuttavalta, miten Paalasmaa pitää lukemista pahana asiana. Totta on, että lukeminen ei ole usein mielekkäin tapa oppia esim. biologiaa tai fysiikkaa, mutta lukemistakin on opeteltava, eikä sitä opi kuin lukemalla paljon erilaisia tekstejä. Monilukutaito (johon toki kuuluu myös kuvien ym. lukeminen sekä erilaisten tekstien tuottaminen) on uuden opetussuunnitelman keskiössä - eikä mielestäni syyttä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.