Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Pattitilanne kalsareiden kanssa saa brexitin näyttämään helpolta, Ile Uusivuori kirjoittaa.

Torstai-iltana kello 22.43 istun kylpyhuoneen lattialla ja lusikoin kolme päivää vanhaa rahkaa, sillä en ole ehtinyt syödä päivän aikana.

Odotan sitä, että pesutornimme vapauttaa kohta viimeisen läjän pyykkiä. Sen jälkeen pääsen vihdoin omaan sänkyyni – tai siis patjalle lastenhuoneen lattialle.

Olisin tietenkin mielelläni mennyt nukkumaan aikaisemmin, mutta meidän pyykkikoneemme ominaisuuksiin kuuluu ilmoittaa piippaamalla, kun pyykki on pesty. Jos konetta ei ole saman tien sammuttamassa, ääni on kohta niin voimakas, että se herättää perheen ja ehkä naapuritkin. Kiitos, moderni teknologia! Ainahan voisi käyttöohjeesta lukea, miten tämä upea ominaisuus olisi kytkettävissä pois, mutta ei lapsiperheessä ole aikaa manuaaleille.

Istuessani kylpyhuoneen lattialla silmät mustina toivon olevani edes kerran elämässäni yhtä iloinen kuin se pyykinpesuainemainoksen äiti, joka nauraen esittelee puhdasta pyykkiä kesäisessä puutarhassa ja huutaa ”tahra on lahja!”

Alushousuja on mahdoton vaihtaa, jos niissä ei ole kuvaa supersankareista.

Pesutorni on kotitaloutemme peruspilari. Siitä kertoo moni seikka: Sähkölaskumme on tällä hetkellä reippaasti yli 200 euroa kuukaudessa. Kuivausrummun ja pesukoneen yhdistelmä on käynnissä koko ajan, ja käytännössä asuntomme huonekalut tunnistaa niiden päällä pölyyntyvistä, erivärisistä vaatekasoista. Kasat ovat joko menossa pyykkikoneeseen tai tulleet sieltä ulos viimeisen kuukauden aikana. Kukaan ei tiedä, mikä kasa kuuluu mihinkin ryhmään. Tästä syystä pikkulikan bodyn haistelu on uhkarohkeampaa kuin lihamakkaran myyminen vegemessuilla. Turha puhua konmarittamisesta, kun aikaa pyykkien poislaittamiseen ei kolmen pienen lapsen ja kahden työtä tekevän aikuisen taloudessa juuri löydy.

Samaan aikaan kun olemme hukuttaneet itsemme erilaisiin lastenvaatteisiin, lapsemme suosivat ainoastaan yhtä tai kahta paitaa, joissa on kuva Hämähäkkimiehestä. Alushousuja on mahdoton vaihtaa, jos niissä ei ole kuvaa supersankareista. Olen käynyt hämmentäviä yöllisiä neuvotteluita kalsareiden vaihdosta, kun kaverit ovat kulkeneet samoissa hämiskalsareissaan jo viikon ajan. Nämä menevät pesuun nyt! Päiväkodissa kuitenkin selittelen, että meillä on monia samanlaisia.

Olen kyllästynyt tähän loputtomaan kalsaritaistoon. Pattitilanne saa brexitin näyttämään helpolta, ja sen purkamiseksi vaimoni on kieltänyt uusien supersankaritavaroiden hankkimisen. Lapseni tunnetusti jopa odottavat tunnin nakuina pesukoneen vieressä lempivaatteidensa ulostuloa.

Katseeni osuu lavuaarin päällä olevaan pesupalloon.

Vihdoin kone piippaa. Säikähdän palosireeniä kuten aina ja avaan luukun. Myhäilen tyytyväisenä. Kohta pääsen viimein ansaitulle levolle!

Lastatessani vaatteita kuivausrumpuun katseeni osuu lavuaarin päällä olevaan pesupalloon, jossa on jännästi sopiva määrä pesuainetta. Ehkä siksi, että unohdin taas kerran laittaa sen pyykin sekaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.