Henrica ei halunnut elää yksiössä kahdestaan tyttärensä kanssa. Kuva: Satu Kemppainen
Henrica ei halunnut elää yksiössä kahdestaan tyttärensä kanssa. Kuva: Satu Kemppainen

”Saa seuraa, muttei tarvitse olla vastuussa toisista”, sanoo lapsiperhekommuunin perustaja Henrica.

Heidi Korhonen, 11, kurkistaa ovelta, näkyykö isää keittiössä. Isän uusi koti on erilainen kuin aikaisemmat, tähänastisista paras.

Siellä isä on, kuorimassa porkkanaa mehua varten. Yrjö Korhonen, 39, huomaa Heidin ja ojentaa tyttärelle croissantin.

Sitä mutustaessaan Heidi tarkkailee keittiössä puuhailevaa väkeä. On lauantaiaamu, kellään ei ole kiire mihinkään.

Vaaleatukkainen mies tehosekoittimen ääressä on Jesse Rautiainen.

– Vähän toi inkivääri hyökkää, hän arvioi surauttamaansa smoothieta.

Ava Vikman, 4, ei halua terveysjuomaa. Hän ojentaa hapankorppua ilmaan.

– Kuka voi voidella tän?

– Annas tänne, Jesse sanoo ja levittää margariinin huolellisesti korpun jokaiseen kulmaan.

Aurelia Sippoin, 6, syö aamupalaksi verilettuja. Tässä talossa kaikki syövät, mitä haluavat.

”Vähän ensin ihmettelin”

Vantaalaisessa Vapaalan kommuunissa asuu kuusi perhettä: seitsemän aikuista ja viisi lasta, joista neljällä on toinenkin koti. Ammateiltaan asukkaat ovat trukkikuski, muusikko, sairaanhoitajaopiskelija, nuorisotyön opiskelija, puutarhuri, it-ammattilainen ja kirjailija.

Heidi viettää viikonloppua vantaalaistalossa viidettä kertaa.

Hän asuu suurimman osan ajastaan äidin ja isosiskopuolensa luona Heinolassa, mutta käy keskimäärin joka toinen viikonloppu isän luona pääkaupunkiseudulla.

Yrjö-isä muutti kommuuniin lopputalvesta. Hän etsi uutta kotia parisuhteen päätyttyä ja huomasi puolituttunsa Facebook-seinällä ilmoituksen vapaasta huoneesta yhteisössä.

– Sen jälkeen, kun isä ja äiti erosivat, isä on asunut viidessä kodissa. Tästä uudesta kodista isä kertoi, että siellä asuu paljon ihmisiä ja kaikki ovat tosi mukavia. Vähän ihmettelin, että mikä ihmeen paikka se on, Heidi sanoo.

Nyt tyttö on jo ihastunut paikkaan.

– On hauskaa, kun on niin paljon ihmisiä.

Elämä on helpottunut monella tapaa.

Spirulinaa ja maca-jauhetta mehuunsa sekoittava isä kuuntelee tyttärensä arvioita uteliaana. Puolen vuoden kokemuksella Yrjö ei ole löytänyt kommuunikodista moitittavaa. Päinvastoin. Elämä on helpottunut monella tapaa.

Edellispäivänä Heidi tuli koulukavereidensa kanssa Heinolasta luokkaretkelle Vantaalle. Ennen kuin luokka lähti bussilla takaisin Heinolaan, Yrjö koukkasi autolla noutamaan Heidin. Se ei tosin ole Yrjön auto, vaan Jessen, joka lainasi sitä bensarahaa vastaan.

Yrjö maistelee mielikuvitusjääteöä. Kuva: Satu Kemppainen
Yrjö maistelee mielikuvitusjääteöä. Kuva: Satu Kemppainen

Isä ja tytär tulivat kotiin, veivät Heidin laukun yläkertaan isän huoneeseen ja söivät risottoa. Sen jälkeen Yrjö toivotti Heidille hyvät yöt ja lähti sairaanhoitajaopiskeluihinsa kuuluvaan yövuoroon vanhustentaloon. Talon muut asukkaat huolehtivat, että Heidi meni ennen kymmentä nukkumaan. Kun isä tuli aamulla töistä kotiin, tytär oli juuri herännyt.

– Nukuitko sinäkin olohuoneen teltassa Avan ja Aurelian kanssa? Yrjö kysyy.

– No en! Eihän sinne mahdu kuin näin, Heidi vastaa ja vetää jalat kippuraan.

”Täytyy olla muitakin kuin me”

Keittiön ikkunan takana häivähtää jotain vaaleanpunaista. Ava ja Aurelia ovat jo vetäneet lenkkarit jalkaan ja katoavat pihapuiden taakse.

– Metsätutkijat, kommentoi hellästi Henrica Fagerlund, 35, Aurelian äiti ja kommuunin perustaja.

”Ajattelin, että jossain täytyy olla muitakin eronneita vanhempia, jotka kaipaavat seuraa ja apua arkensa jakamiseen.”

Henrica sai idean lapsiperheyhteisöstä, kun hän ja Aurelian isä erosivat viime vuonna. Helsingin keskustassa yksiöstä voi joutua maksamaan 800 euroa kuussa. Kontrabasistina työskentevän Henrican tulot olisivat voineet juuri ja juuri riittää siihen, mutta ajatus yhdessä huoneessa elämisestä ahdisti.

–Ajattelin, että jossain täytyy olla muitakin eronneita vanhempia, jotka kaipaavat seuraa ja apua arkensa jakamiseen.

Ja olihan niitä. Henrica löysi Facebookista aktiivisen yhteisöasujien ryhmän, jossa monet eronneet etsivät muita lapsiperheitä jakamaan asuntoa. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista ja perheen ainoana aikuisena monen on vaikea tulla toimeen. Kommuunissa asuminen on halvempaa.

”Mikäs filosofia tässä on taustalla?”

Henrica alkoi etsiä vuokrattavaa asuntoa yhteisölle. Vantaan Vapaalassa omakotitalon pihalla häntä alkoi naurattaa. Vitsi mikä porvarilinna!

Pihan laidassa oli autotalli ja sen vieressä erillinen puutarhurin asunto. Varsinaisen kivitalon sisäänkäynti oli massiivinen, ja sen vieressä oli leveä terassi. Sisällä kiilsivät valkoiset marmorilattiat, huoneet olivat korkeita ja ikkunat valtavia. Niitä reunustivat persikanväriset satiiniverhot Dallasin tyyliin.

”Vakuutin, että olemme tavallisia ihmisiä, eikä meillä ole yhtenäistä filosofiaa.”

– Omistaja ei heti lämmennyt kommuuniajatukselle. Hän kyseli, minkä filosofian mukaan elämme. Vakuutin, että olemme tavallisia ihmisiä, eikä meillä ole yhtenäistä filosofiaa.

Kun muita kiinnostuneita ei ilmaantunut, Henrica sai allekirjoittaa vuokrasopimuksen.

– Tykkään organisoimisesta, mutta silloin jännitti. Jos huoneet jäävät tyhjiksi, vuokranmaksu jää minun harteilleni.

Henrica mainosti uutta kommuunia Facebookissa ja kertoi suosivansa lasten kanssa muuttavia. Huoneet saatiin täyteen.

Ensimmäiseksi saivat lähteä Dallas-verhot. Tilalle tuli maanläheistä pellavaa ja Henrican Afrikasta tuomia kankaita. Isoon olohuoneeseen mahtui helposti kolme sohvaa ja pari kirjahyllyä. Sisustus muotoutui asukkaiden mukanaan tuomista mööpeleistä.

Henrica oli lähtenyt edellisestä kodista pelkät vaatekassit kädessään aikomuksenaan palata hakemaan tavaraa myöhemmin. Yhtäkkiä yhteiskodin keittiössä oli viisi kahvinkeitintä ja kolme leivänpaahdinta. Ylimääräisiä vietiin autotalliin jemmaan, eikä Henrican tarvinnut hakea vanhasta kodista juuri mitään.

Lääkettä yksinäisyyteen

Töpseli seinään ja mikrofoni päälle. Aamiaisen jälkeen Avan äiti Varpu Vikman, 27, tarttuu kitaraan ja hyräilee itse kirjoittamaansa kappaletta. Henrica nostaa huoneestaan kontrabasson ja alkaa näppäillä.
Ava ja Aurelia myyvät olohuoneen lattialle pystytetystä teltasta mielikuvitusjäätelöä.

– Mitäs laatuja teillä on? oviaukolle polvistunut Yrjö kysyy.

Aurelia ojentelee ilmatuutteja. Ava kipaisee yläkertaan hakemaan kynsilakkaa. Varpu jatkaa lauluaan. Hän tietää, että joku kyllä katsoo Avan perään, jos kynsilakat ovat leviämässä lattialle. Edellisviikolla hän huomasi tyttärensä maalanneen Jessen varpaankynnet. Pian Yrjö saa samanlaiset.

Arki yhteiskodissa muuttaa tavalla toisella jokaista. Jesseä ihan konkreettisesti: mies kyseli aamiaisella, onko kellään nahan rei'ittäjää. Terveellinen elämä on huomaamatta pudottanut kiloja, ja vyö on jäänyt löysäksi.

”Kärsin yksinäisyydestä. Lisäksi minulla oli äitinä riittämätön olo.”

Varpulla muutos on kokonaisvaltaisempi. Vielä puoli vuotta sitten nuoriso-ohjaajaksi opiskeleva yksinhuoltaja asui äitinsä omistamassa vastaremontoidussa kolmiossa. Äiti pyysi vuokraa vain 700 euroa, ja Avalla oli oma huone. Varpu ei vain ollut onnellinen.

– Kärsin yksinäisyydestä. Lisäksi minulla oli äitinä riittämätön olo. Avalla oli kotona usein tylsää, ja hän halusi olla iPadilla ihan liikaa.

Täällä Varpun ja Avan huone on noin 12 neliömetriä. Suurimman osan lattia-alasta vie runkopatja. Seinällä on unisieppari, valaisimena toimii jouluvalonauha. Juuri muuta huoneessa ei olekaan.

– Käymme huoneessa vain nukkumassa, Varpu perustelee.

Lisäksi heillä on käytössään iso keittiö, kodinhoitohuone, sauna, kolme vessaa, suuri olohuone, terassi, parveke ja iso metsäinen piha.

– Kun Ava ensimmäisenä päivänä ryntäsi kertomaan, että tekee Aurelian kanssa esitystä, tiesin tehneeni oikean valinnan.

Lasten ystävyys on molempien äitien ilo. Henrican mielestä olisi rankkaa olla koko ajan yksin vastuussa lapsen leikittämisestä.

Tytöt kutsuvat toisiaan jo siskoiksi. Pädiin ei ole tarvinnut tarttua, kun aina on leikkiseuraa.
Naiset ovat heittäneet ilmaan sellaisenkin ajatuksen, että jos äidin kanssa nukkuminen alkaa kyllästyttää, tytöt voivat saada talosta oman huoneen, jonka vuokran äidit jakavat.

”Täällä saamme elää sellaista elämää kuin haaveilin.”

– En koskaan halunnut Avan jäävän ainoaksi lapseksi, mutten myöskään halua tehdä lisää. Täällä saamme elää sellaista elämää kuin haaveilin, Varpu sanoo.

Pikkutyttöjen lisäksi talossa käy säännöllisesti isiensä luona kolme muuta lasta.

11-vuotiaasta Heidistä on tullut pikkutytöille idoli. Pienten huomio vähän hämmentää Heidiä, eikä hän ole varma, haluaako tulla kutsutuksi isosiskoksi.

– Mulla on itselläni isosisko, hän sanoo.
– Onko, minkä ikäinen?Aurelia kysyy.
– 16.
– Vau, Aurelia huokaisee.

Kaikille kommuunielämä ei sovi

Kaikki ei ole mennyt alusta asti näin hyvin. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat jäljellä Henrica, Aurelia sekä nyt matkoilla oleva kahden kissan omistaja.

– Tein virheen, kun vain haalin asukkaita. Valintaan pitää paneutua, Henrica sanoo.

Osa asukkaista jatkoi matkaa ilman suurempaa kriisiä. Yksi sai töitä Pohjanmaalta. Toinen, yötyöläinen, huomasi, ettei ole pidemmän päälle mukavaa elää muiden kanssa eri rytmissä.

Pihalle jäänyt homeinen pulpetti kertoo, ettei kaikkien lähtö ole sujunut ihanteellisesti. Kommuunin väki ei halua puhua kenestäkään pahaa, mutta he toteavat, ettei kaikista ihmisistä löydy yhteiskodin vaatimaa joustamista ja kykyä toisten huomioimiseen.

– Yhteiskodin keittiöön ei voi tuoda kaikkia vanhan kodin tavaroita ja käyttää niitä yksin. Asuminen ei suju, jos yksi pesee pyykkiä öisin tai luo yhteisöön klikkejä, Henrica sanoo.

Hän kokee olevansa vastuussa yhteisön arjen sujuvuudesta ja pelkäsi yhteishengen rapautuvan pian kokonaan. Keskusteltuaan muiden asukkaiden kanssa hän irtisanoi hankalasti käyttäytyvän vuokralaisen.

Hippien hommaako?

Mielikuva kommuuneista on vahva. Rastapäinen Varpu on useammankin kerran oikonut ihmisten käsityksiä hippien huumeluolasta.

– Se turhauttaa. Varsinkin kun en ole koskaan ollut humalassa enkä polttanut mitään.

Henrican mielestä jotkut kuvittelevat kommuunielämän olevan niin vapaata, ettei lasten isistä muka olisi tietoa.

– Meillä asukkaiden välille ei ole syntynyt romansseja, hän sanoo.

Juuri nyt talossa on yksi pariskunta. Muutama seurustelee muualla asuvan kumppanin kanssa, enemmistö on sinkkuja.

Mutta on asukkailla itselläänkin ollut ennakkoluuloja. Varpu ei ensivisiitillään kehdannut kertoa tulleensa autolla. Jesse piilotteli alkuun kokispullojaan. Nyt kaikki tietävät, että lihaa saa syödä, kaikkien ei tarvitse joogata.

Sen sijaan pyykkikone pitää tyhjentää heti käytön jälkeen eikä sitä saa käyttää iltayhdeksän jälkeen.
Varsinaisia sääntöjä Vapaalan talossa on vähän. Talossa ei saa pitää juhlia, joissa käytetään alkoholia, kun paikalla on lapsia. Saunakaljan voi ottaa tai lasillisen ruuan kanssa, mutta ei kuljeskella tölkki kädessä eikä olla humalassa.

Kohta syödään yhdessä. Kuva: Satu Kemppainen
Kohta syödään yhdessä. Kuva: Satu Kemppainen

Keittiössä jokaisella asukkaalla on oma kuivatavarahylly ja jääkaapissa omansa. Astiat, kattilat ja työvälineet ovat yhteisiä. Ne ruokatarvikkeet, joihin omistaja piirtää sydämen kuvan, ovat yhteiskäytössä.

– Aina ei tarvitse lähteä kauppaan, kun sydänruokaa on paljon tarjolla, Henrica sanoo.

”Täällä oppii joustavaksi. Ei voi valittaa joka asiasta.”

Siivousvuoro osuu kunkin kohdalle joka toinen viikko. Henrica rakastaa siistiä keittiötä ja tarttuu rättiin useammin.

– Täällä oppii joustavaksi. Ei voi valittaa joka asiasta, Henrica sanoo.

Asukkaiden mielestä yhteisössä on nyt hyvä porukka. Muutamat ovat sanoneet asuvansa talossa loppuelämänsä.

– Tässä on sekä lapsiperheen että parisuhteen parhaat puolet, Varpu sanoo.

– Saa seuraa, muttei tarvitse olla vastuussa toisista, Henrica lisää.

Yhteisen pöydän ääreen

Ruoka-aika! Jos Henrica asuisi Aurelian kanssa kahdestaan, ruokana olisi todennäköisesti paistettua munaa tai jotain muuta helppoa. Nyt pöydässä höyryää kookosriisiä, kasvisvokkia, bataattisipsejä ja pihalta kerättyä vuohenputkisalaattia.

Jesse kipaisee yläkertaan kutsumaan kämppikset syömään. Matti lopettaa kirjansa kirjoittamisen.

Stefan halaa kaikki keittiöön tullessaan ja kauhaisee riisiä lautaselleen.

Heidi huomaa, että kissa haluaa tulla sisään. Hän avaa sille ikkunan.

Meidän Perhe 8/2016

Jaettua arkea

Vapaalan yhteisön perustaja Henrica Fagerlund uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi lapsiperhe hakeutuu yhteisölliseen asumismuotoon. Elämä kommuunissa on edullista. Vapaalan koko talon kuukausivuokra on 2700 euroa. Huone tai piha-asunto maksaa koosta riippuen 300–500 euroa. Se sisältää sähkön, veden, netin, vessapaperit ja siivousvälineet.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on samaa mieltä: erilaiset jaetut asunnot yleistyvät.

– Ei ole järkeä rakentaa ylihintaisia 15 neliön yksiöitä. On alettava jakaa nykyisiä, isompia tiloja, Vaattovaara sanoo.

Hänestä olisi hyvä, jos kommuuniosuuden voisi halutessaan myös omistaa.

– Neljän huoneen asunnon voisi jakaa siten, että vaikkapa 50 000 eurolla saisi oman huoneen ja käyttöoikeuden keittiöön ja pesutiloihin.

Kiinnitä huomiosi siihen, että luistimen laatu ja koko ovat kohdallaan, ja hanki oikeat luistimet oikeaan tarkoitukseen. Näin luistelu on ilo!

Kauno- vai jääkiekkoluistimet? Päätöstä ei pidä tehdä sukupuolen perusteella, sillä tytöt voivat hyvin luistella hokkareilla ja pojat kaunoluistimilla. Alkuun kannattaa kuitenkin valita piikittömät luistimet eli hokkarit tai harjoitusluistimet. Piikittömän luistimen kanssa lapsi oppii potkimaan sivuille. 

Alkuun kannattaa valita piikittömät luistimet eli hokkarit tai harjoitusluistimet.

Tärkeää on, että luistimen varsi ei ole löysä ja että kenkä on oikean kokoinen. Koska luistin on tavallista kenkää tukevampi, joutuu kantapäätä yleensä painamaan voimalla ennen kuin jalka sujahtaa luistimeen. Korkeampivartinen taitoluistin tukee nilkkaa paremmin kuin jääkiekkoluistin.

Pyydä lasta nousemaan tukevasti seisomaan ja kävelemään hieman ympäriinsä. Kysy tai tunnustele, että liikkuuko jalka liikaa luistimessa. Luistimen ei kuuluisi tuntua irralliselta osalta, vaan tukea jalkaa ja tuntua kevyeltä. Kannattaa myös joustaa polvista ja pyytää isompaa lasta kertomaan, mihin varpaat tällöin liikkuvat: tämä on todellinen asento, jossa luistellaan. Jos luistellaan ulkona, villasukalle on hyvä varata tilaa. Hallissa ylimääräistä sukkaa ei tarvita.

Pidä nämä mielessä luistinta valittaessa:

  • Jalka tuntuu tukevalta luistimessa. Älä jätä luistimeen kasvunvaraa!
  • Varpaiden ja luistimen kärjen väliin noin yhden sentin rako.
  • Kantapään tulee olla tiukasti vasten luistimen kantakuppia, eikä kantapää saa nousta, kun luistimet ovat kiinni.
  • Nauhoja ei saa laittaa liian tiukalle jalkapöydän päällä. 
  • Nauhojen sitomisen jälkeen hyvä luistin tuntuu miellyttävältä.

Marketista saa taito- tai jääkiekkoluistimet noin 40–60 eurolla. Erikoisliikkeiden laadukkaampien taitoluistinten hinnat liikkuvat sadan euron molemmin puolin. Kirpputoreilta ja sporttidivareista voi saada luistimet todella edukkaasti. Aina kannattaa myös kysellä ystävä- ja tuttavaperheiden lasten vanhoja kierrätykseen. Satunnaiseen luisteluun voi hankkia huokeammat luistimet, kun taas jääkiekko-, taitoluistelu- tai ringette-harrastukseen kannattaa hankkia kestävät ja laadukkaat, hintatasoltaan kalliimmat l

Luistimia sitoessa hermot eivät kiristy, kun nauhat on leikattu oikean mittaisiksi. Luistimen ympäri nauhoja ei kannata vetää, silloin sidonnasta tulee turhan kireä. Jalkaterän päältä nauhat jätetään melko löysiksi, taitekohta tehdään tiukemmaksi. Nilkan ja varren väliin mahtuu muutama sormi.

Luistimen terän tulee myös olla terävä. Luistimet on hyvä teroittaa säännöllisin väliajoin, sillä tylsät luistimet eivät ole turvalliset. Kysy teroitusta jäähallilta, urheiluseurasta tai -liikkeestä.

Aluksi jäällä voi vain seisoa tai kaatuilla

Pienen lapsen kanssa kannattaa aluksi vain seisoa, kontata, opetella nousemaan ja kaatumaan – totutella jäähän ja luistimiin. Lapsen tarvitsee oppia olemaan terän päällä ja saada tottua luistimiin. 

Itse luistelun opettelu kannattaa aloittaa hiihtoliikkeestä: Jalkoja liikutellaan eteen ja taaksepäin. Kokeillaan, miten luistin liikkuu ja haetaan tasapainoa. Myöhemmin lasta ohjataan oikeaan luistelutekniikkaan menemällä lapsen taakse ja pitämällä lantion seudulta tukevalla otteella kiinni. Käsien on hyvä olla vapaat, jotta lapsen asento hakeutuu automaattisesti tasapainoiseksi.

Vanhempien ei kannata puskea lasta liikaa vaatimuksillaan eikä hermostua, jos edistystä ei ihan heti tapahdu. Jokainen oppii kyllä luistelemaan, omaan tahtiin.

Lähde:  Suomen Taitoluisteluliitto, MTV, Kuningaskuluttaja.

Lähde lomalla lähelle. Pyrähdys Tukholmaan tai Tallinnaan on nopsa reitti hiihtolomafiilikseen.

Tutkijan aarreaitta

Tekniikan museo, Tukholma. Lapsi muotoilee ilmaa, aikuinen maalaa silmillään. Se kaikki on mahdollista Tukholman Tekniikan museossa, joka on sekä museo että tiedekeskus ja kaikenkokoisten nerojen lempikohde. Loma-aikoina ekstraohjelmaa. Liput 10/15 e, keskiviikkoiltaisin ilmainen sisäänpääsy.

Syötävä elämys

Tai Boh, Tallinna. Tallinnan Vanhankaupungin laidalta löytyy idyllinen vihreä puutalo, jonka sisällä lymyää lumoava ravintolamaailma. Kekseliästä aasialaista ruokaa tarjoava ravintola hurmaa kaikenikäiset.

Mikä sisustus! Tai Bohissa riittää katsottavaa, ja ruoka toimii. Kuva: Tai Boh
Mikä sisustus! Tai Bohissa riittää katsottavaa, ja ruoka toimii. Kuva: Tai Boh

Luksusta laivalla

Vieläkö teinit saisi houkuteltua mukaan risteilylle? Eiköhän, jos luvassa muutakin kuin trubaduureja: Viking Gracella esiintyvät hiihtolomakaudella mm. Elastinen, Vesta ja Nikke Ankara. Vanhemmat nauttivat laivan moderneista tiloista.

Freesi Viking Grace kulkee Turun ja Tukholman väliä. Kuva: Viking Line
Freesi Viking Grace kulkee Turun ja Tukholman väliä. Kuva: Viking Line

 

Pala paratiisia

Aqua Spa, Rakvere. Tunnin ajomatka Tallinnasta, ja ollaan Viron parhaaksikin kehutussa kylpylässä. Vesipuiston perhelipulla (30–45 e) aikuinen pääsee käyttämään myös kuntosalia. Vesipedoille löytyy kaksi lastenallasta sekä liuta liukumäkiä.

Rakveren kylpylään on tunnin matka Tallinnasta. Kuva: Aqua Spa.
Rakveren kylpylään on tunnin matka Tallinnasta. Kuva: Aqua Spa.

Parhaat pomput

Zelluloosi Batuudikeskus, Tallinna. Sisäleikkipuistot, kyllä niitä löytyy Tallinnastakin! Jos sää on kurja, on vanhan tehtaaseen rakennettu huvipuisto loistopaikka viettää aktiivinen päivä. Pomppisiko ensin trampoliinilla, kiipeäisikö linnakkeeseen vai testaisiko taitojaan pelimaailmassa? Perhelippu 18 e.

Trampoliinikeskus sijaitsee vanhassa tehtaassa. Kuva: Zelluloosi batuudikeskus
Trampoliinikeskus sijaitsee vanhassa tehtaassa. Kuva: Zelluloosi batuudikeskus

 

Koti-Isi

Minne hiihtolomalla? 5 vinkkiä lapsiperheen lähilomalle Tukholmaan ja Tallinnaan

Äkkiä se 4 tuntia tulee täyteen. Aamulla lastenohjelmat riippuen monelta lapsi herää. Pikku-Kakkonen tunti ja sit iltapalalla jotain pientä katsottavaa. Tosin aamuisin tai iltapäivisin en torku / lepäile vaan elän hetkessä mukana tai teen jotain kotihommia. Itsellä ainakin et rajoitan lapseni telkkarin katselua.. Pitää ulkoilla myös ja leikkiä muita leikkejä.. En tiedä miten lapsi äitinsä luona katselee telkkaria, mutta minun luonani on isin säännöt.
Lue kommentti