Kun uskaltaa tehdä unissa rohkeita tekoja, rohkaistuu oikeankin elämän haasteissa, Emilia Lehtinen sanoo.
Kun uskaltaa tehdä unissa rohkeita tekoja, rohkaistuu oikeankin elämän haasteissa, Emilia Lehtinen sanoo.

Unien maailmasta kannattaa puhua lapselle myönteisesti, unikirjailija Emilia Lehtinen sanoo.

Kirjailija Emilia Lehtisellä, 49, oli jo lapsena erityinen taito. Hän saattoi nähdä unia, joissa tiesi näkevänsä unta. Ja parasta oli, kun tajusi, että tässähän voi tehdä mitä vaan, vaikka lentää.

Myöhemmin Lehtinen oppi, että ilmiöstä puhutaan selkounien näkemisenä. Se tarkoittaa unta, jossa nukkuva tiedostaa olevansa unessa. Tämä jakso on REM-unen eli vilkeunen vaiheeseen osuva kausi: nukkuva on siis todella unessa, ei vain kuvittele sitä.

Aikuisista noin viidesosa näkee tutkimusten mukaan selkounia. Lapsilla niitä voi olla vielä aikuisia enemmän, Lehtinen kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Toisaalta selkounet ovat sellaisia, että jos niitä vain haluaa nähdä, kuka tahansa voi oppia houkuttelemaan niitä esiin, Lehtinen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsille suunnattu 10-osainen äänikirjasarja Unissa lentämisen opas perustuu Lehtisen omien kokemusten lisäksi tutkittuihin tekniikoihin, joilla selkouneen pääsemistä voi harjoitella. Idea kirjaan lähti arkisesta havainnosta: miten saisi iltasaduista innostuneen lapsen samalla toivomaan nukahtamista?

Jos selkounia haluaa nähdä, kuka tahansa voi oppia houkuttelemaan niitä esiin.

Jos selkounet eivät ole tuttu juttu, ajatus niistä tuntuu oudolta. Edes selkounen tunnistaminen ei kuulosta ihan helpolta: mistä tietää, että tietää näkevänsä unta?

Lehtisellä on tähän parikin neuvoa: Tunnistamista voi auttaa se, jos onnistuu unessa tietoisesti huomaamaan unimaailmasta yksityiskohtia, jotka eivät olisi oikeasti mahdollisia. Lehtisen kokemuksen mukaan unessa tapahtuu usein samalla hyppäys, jossa aistit ja havainnot ikään kuin terävöityvät, ja uni tulee vielä todentuntuisemmaksi.

Lehtinen kertoo, miten selkounitekniikoita voi harjoitella lapsen kanssa ja miten niitä voi käyttää mörköjen karkottamiseen.

Näe unimaailman hyvät puolet

Kivoja unia ennustaa hyvä nukkumaanmenotilanne ja se, miten unista puhutaan, Lehtinen sanoo. Jos unet nousevat esiin vain silloin, kun puhutaan pahoista unista, ei ole mikään ihme, jos nukahtaminen epäilyttää lasta.

Lapsen kanssa jutellessa on hyvä muistaa mahdollisuus siihen kaikkeen kivaan, mitä unimaailma tarjoaa. Unista kertoessa voi vähän herkutella: ajatella, pääsin käymään tämmöisessä paikassa!

– Lapsen kanssa voi illalla keskittyä ajattelemaan unta, joka on ollut erityisen ihana. Voi kuvitella sen, millainen uni oli, palata mielessä nukahtamisen tilanteeseen ja yrittää eläytyä siihen, miltä se tuntuu, Lehtinen neuvoo.

Selkounia voi yrittää houkutella esiin ajattelemalla tiiviisti asiaa tai tapahtumia, joista haluaisi uneksia. Voi ikään kuin lähettää itselleen toiveen siitä, millaisia unia olisi kiva nähdä.

Itsensä ohjelmointi ei tietenkään ole näin helppoa: välillä toive toteutuu, välillä ei. Lehtinen sanoo. Mutta asenne nukkumaanmenoa kohtaan voi muuttua, kun siitä tulee hetki, jolloin saa ajatella kaikkea ihanaa.

Mitä jos hirviö onkin vain yksinäinen?

Painajaiset ja pahat unet kertovat lapsen mielikuvituksen kehittymisestä. Yleisimpiä pahat unet ovat 7–9 vuoden iässä, ja alkavat sen jälkeen vähitellen vähentyä.

Vaikka paha uni on ”vain” unta, sen aiheuttama tunne ja jopa kehon tuntemukset ovat lapselle todellisia. Lapselle on hyvä sanoa, että kokemus on tapahtunut vain pään sisällä, mutta Lehtisen mielestä painajaisia ei kannata kuitata vain sillä. Lapselle voi olla hyötyä siitä, että aikuinen kuuntelee unikokemuksen ja pohtii tulkintoja tuputtamatta, mitä se voisi tarkoittaa.

Jos ymmärtää näkevänsä unta, pahan unen tapahtumia voikin ehkä hallita.

Selkounesta voi olla pelkojen torjumisessa apua. Jos ymmärtää näkevänsä unta, tapahtumia voikin ehkä hallita.

– Toistuvaa painajaista näkevälle lapselle voi ehdottaa, voisiko hän yrittää muuttaa unta. Voiko hän pyytää unessa apua tai olisiko hänellä itsellään yllättävä taikavoima: voiko putoaminen katketa vaikka siihen, että levittääkin siipensä?

Lehtinen kertoo lapsesta, joka oppi unessa taikomaan maasta pylväitä ja päätti taikoa seinän itsensä ja hirviön väliin. Vielä tehokkaampaa saattaa olla, jos onnistuu löytämään pelottavasta hahmosta sympaattisen ominaisuuden. Ehkä hirviö onkin vain yksinäinen tai jännittynyt?

Toisaalta mikään lapsen ratkaisu unen ongelmaan ei ole väärä tai tuomittava, vaikka juonen lopputulema ei olisikaan kovin ylevä, Lehtinen huomauttaa. Eikä erilaisten loppujen kuvittelu edellytä selkounta.

– Jo se, että valveilla ollessaan kuvittelee toisen vaihtoehdon, voi riittää lopettamaan toistuvan pahan unen, Lehtinen sanoo.

Unissa ujokin voi olla rohkea

Lehtisen omissa selkounissa on tyypillisesti vuorovaikutustilanteita oikean maailman ihmisten kanssa. Hän on huomannut, että niistä voi olla paljon hyötyä. Unet voivat tsempata vähän samoin kuin urheilijoiden suosima mielikuvaharjoittelu, jossa kuvitellaan onnistunut suoritus uudestaan ja uudestaan.

– Kun olin lapsi, selkounissani näkyi isona asiana se, että olin vaihtanut kolmasluokkalaisena koulua. Iso huvitus ja voimanlähde unissa oli, että saatoin uskaltaa väittää vastaan uudelle luokkakaverille ja ikään kuin testata, miltä tuntuisi sanoa, mitä haluan. Se oli todella virkistävää.

Aikuisenakin unet ovat olleet Lehtiselle voimavara oikeisiin vuorovaikutustilanteisiin. Eikä se tarkoita, että unessa voisi harjoitella ilkeyksiä tai laukoa mitä vaan, Lehtinen sanoo.

Unessa seikkailee usein paras versio itsestämme.

Olemme unissa ennemminkin ikään kuin parhaita versioita itsestämme: uskallamme puolustaa arvojamme tai nousta rohkeammin vääryyttä vastaan.

Ja jos joku valinta vaikka vähän arveluttaa, sitäkin voi unessa testata: olisiko minusta ehkä tähän, miltä se tuntuisi?

Unissa lentämisen opas (Storytel Original, 2019) on julkaistu 10-osaisena äänikirjasarjana Storytel-palvelussa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla