Arjen valo
Riitta Ansamaa on ehdolla Arjen valo -palkinnon saajaksi. Kuva: Riitan lapsenlapsi Henni, 11.
Riitta Ansamaa on ehdolla Arjen valo -palkinnon saajaksi. Kuva: Riitan lapsenlapsi Henni, 11.

Riitta Ansamaa kutsuu loma-aikoina kotiinsa kaikki viisi lastenlasta ja viihtyy myös koulukorvana. Hän on ehdolla Arjen valoksi Meidän Perheen ja Vanhempainliiton yhteisessä kampanjassa.

Oululaista Riitta Ansamaata, 68, ehdotti Arjen valoksi hänen miniänsä: Riitta on kolmen pojan äiti, jonka kotiin ovat olleet tervetulleita myös poikien kaverit, myöhemmin miniät ja lapsenlapset. Tultuaan saman vuoden aikana neljän vauvan mummoksi Riitta jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle auttaakseen vauvojen hoidossa. Hän on myös aina ollut valmis auttamaan perheitä arjen haasteissa esimerkiksi lasten sairastaessa. Riitta on ollut viisaasti läsnä, tyrkyttämättä ja puuttumatta liikaa. Nykyään hän kutsuu koulujen lomien aikaan kaikki viisi lastenlasta ”serkkumummolaan” täyshoitoon. Riitta toimii myös säännöllisesti vapaaehtoisena koulukorvana.

Miten ja miksi toimit perheiden apuna?

”Olen halunnut olla osana lastenlasteni arkea ja viettää aikaa heidän kanssaan mahdollisimman paljon alusta alkaen. Lomien aikaan olen pyytänyt kaikkia lapsenlapsia luokseni pidemmäksi aikaa: nytkin ennen syyslomia otin hyvissä ajoin yhteyttä, että tulevathan lapset tänne.

Vanhimman poikani kolmoset ovat 14-vuotiaita, toiseksi vanhimman lapset 13- ja 11-vuotiaat. Nyt isompana lapsenlapset eivät kerkiä enää illalla niin tavata toisiaan, kun harrastavat paljon. He ovat kuitenkin parhaat kaverit keskenään, niin he ovat tervetulleita mummolaan kaikki kerralla. Yksi tytöistä sanoikin kerran, että serkkujen kanssa on parempaa kuin syntymäpäivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Normaalia nahinaa tietysti on, mutta ei tappelua: vaan juoksua, iloa ja riemua talo täynnä.

Asun vielä talossa, jossa lapseni ovat kasvaneet ja varttuneet, ja jossa kaikille riittää tilaa. Mahtuu juoksemaan ympyrää ja olemaan yhdessä keittiössä. Normaalia nahinaa tietysti on, mutta ei tappelua: vaan juoksua, iloa ja riemua talo täynnä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen otettu, että lapset tulevat mummolaan vieläkin mielellään ja pitävät mummolassa aina tehtyjä asioita tärkeänä perinteenä. Minun pitää esimerkiksi laulaa tietty unilaulu, pidämme teekutsuja ja meillä on hiljainen hetki päivällä. Lapset viihtyvät niin hyvin, että kerrankin oli niin, että kun he olivat viikon jo olleet, niin vielä sen päätteeksi yksi heistä pyysi, voitko soittaa isälle että tulisi hakemaan vähän myöhemmin.

Koulun korva on vanhempainyhdistyksen kiusaamista ehkäisevää toimintaa, jossa olen mukana. Menen koululle tietyiksi välitunneiksi ja vietän aikaa lasten kanssa. Kiertelen pihalla ja keskustelen lasten kanssa. Jos on yksinäisiä lapsia, turisen heidän kanssaan. Koulujen urheilukilpailuihin menen kannustamaan.

Koulujen alkaessa yksi ekaluokkalainen lapsi murehti, että ei löydy kaveria. Sitten etsimme kivan kiven ja keksimme siitä yhdessä leikin, johon tuli pian muitakin. Myöhemmin olen katsellut, että siellä tämä ekaluokkalainen nyt menee täysillä muiden kanssa. On ihana katsoa, miten lapset leikkivät ja touhuavat.

Välillä on tilanteita, joihin on joutunut puuttumaan: se nuorilla tahtoo tuo jalka nousta välillä turhan helposti. Varsinainen välituntivalvonta kuuluu opettajille, mutta kun näen ikäviä tilanteita, käyn kyselemässä, että mitä täällä tapahtuu. Nuoret saattavat vähän nostaa leukaa eivätkä puhu mitään, mutta en minä siitä nakkelusta välitä. He kuitenkin kuuntelevat.”

Mitä saat siitä itse? Miten kannustaisit muita auttamaan?

”Minä saan aina lastenlasten kanssa olemisesta hyvän mielen ja tuntuu, että ihan voimaannun. Jää hyvä mieli. Kun itsellä on ollut kotona kolme poikaa ja heidän kavereitaankin paljon kyläilemässä, niin kotona on ollut aika paljon elämää. Nyt eläkkeellä tuntuu, että usein on aika hiljaista.

Kaikilla Suomen lapsilla pitäisi olla sellainen mummola, jonne voi aina tulla.

Itselläni oli lapsuudessa hyvä mummola. Ajattelen, että kaikilla Suomen lapsilla pitäisi olla sellainen mummola, jonne voi aina tulla ja johon voi turvautua.

Muille olen kertonut koulun korva -toiminnasta, ja että kouluille voi mennä mukaan tapahtumiin. Ajattelen, että eläkeläisenä on eri tavalla elämässä kiinni, kun arkeen mahtuu oman ikäisten lisäksi lapsia, nuoria ja työikäisiä. Jos on eläkkeellä eikä lähipiirissä ole lapsenlapsia, kontakti lasten ja nuorten maailmaan helposti katoaa.

Itsekin olen tutustunut nykylasten ja -nuorten maailmaan. Teemme esimerkiksi retkiä kiipeilykeskukseen, puistoihin tai haemme vaikkapa Pokémoneja.”

ÄÄNESTÄ TÄSTÄ SUOSIKKIASI ARJEN VALOKSI

Sisältö jatkuu mainoksen alla