Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

Eino Kettusen elämän ensimmäiset kuukaudet menivät itkiessä vaikeiden allergioiden takia. Yrityksen ja erehdyksen kautta vanhemmat lopulta löysivät ruuat, jotka sopiva myös Einolle.

Mitä ruuaksi lapselle, joka saa syödä vain kesäkurpitsaa, tattaria, aprikoosia ja seitiä?

Tätä Emilia Ahtaanluoma-Kettunen ja Mikko Kettunen joutuivat pohtimaan, kun heidän poikansa Eino oli vuoden. Einolla on laajoja ruoka-aineallergioita, joita hän alkoi oireilla voimakkaasti pian syntymänsä jälkeen.

Nyt poika on 2,5-vuotias ja pystyy syömään noin 15:tä ruoka-ainetta. Se tuntuu vanhemmista jo huimalta määrältä.

”Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa.”

– Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa, Emilia sanoo.

Eino alkoi itkeä viiltävää, ympäri vuorokauden jatkuvaa itkua pian syntymänsä jälkeen. Emilialle ja Mikolle kaikki oli uutta, sillä vauva oli heidän esikoisensa. Heitä huolestutti, kun vauva nukkui vain pätkiä ja kakkasi kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Pieni poika näytti kaiken aikaa tuskaiselta.

Neuvolassa terveydenhoitaja lohdutti: jotkut vauvat itkevät enemmän, kyllä se pian helpottaa. Hän kehotti vanhempia antamaan vauvalle imetyksen lisäksi korviketta, jos se auttaisi tyytymättömyyteen. Pulloaterioiden jälkeen vauva oksensi kaaressa. Maha meni entistä pahemmin sekaisin.

Yrityksiä ja erehdyksiä

– Kun Eino oli kolmikuinen, hän lopetti kokonaan syömisen. Huoli oli valtava, ja haimme apua yksityiseltä lääkäriltä.

Tilanne alkoi purkautua, kun Einolla diagnosoitiin maitoallergia. Apteekin korvikkeista löytyi sopiva, aminohappopohjainen vaihtoehto. Eino oli reagoinut äidinmaidon kautta Emilian syömään ruokaan.

”Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi.”

– Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi. Tuntui pohjattoman ihanalta, kun vauvaan sai kontaktia.

Allergioiden laajuus alkoi selvitä, kun Eino alkoi maistella kiinteitä ruokia. Valtaosa kokeilusta sai pojan itkemään kivusta, ripuloimaan tai oksentamaan.

Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi muutama ruoka, jota lapselle saattoi antaa.

– Ensimmäisenä sopi aprikoosi. Se oli mieletön juhlan hetki.

Einon kasvaessa uusia ruoka-aineita on pyritty lisäämään lääkärin laatiman aikataulun mukaisesti. Pikkuhiljaa ruokaympyrä on laajentunut. Eino syö yhä lähes aina eri ruokaa kuin vanhempansa. Kyläilyjä ja retkiä varten Einolle pakataan reppuun omat eväät.

”Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.”

– Eino ei onneksi pidä sitä kummallisena, hän on niin tottunut. Ravintoloista hän tykkää. Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.

Emilia ja Mikko ovat oppineet syynäämään tuoteselosteet tarkasti. Einon mahan pahasti sekaisin pistävää palmuöljyä löytyy mitä yllättävämmistä tuotteista.

Huippuhetkiä ovat olleet ne, kun koko perhe on syönyt samaa ruokaa. Vähän aikaa sitten kolmikko herkutteli pitsalla. Einolle saatiin tehtyä oma lätty kaurajauhoista. Päälle ladottiin tomaattia, kinkkua, kesäkurpitsaa ja oliiveja, pojan herkkua.

Vertaistuesta apua

Einon vauva-ajasta Emilialla on päällimmäisenä mielessä pohjaton huoli.

– Toisaalta nyt olo on suorastaan voitokas. Olemme selvinneet paljosta, ja koko ajan helpottaa. Asennoidumme niin, etteivät allergiat hallitse koko elämäämme.

Emilia on onnellinen siitä, että löysi jo Einon vauva-aikana vertaistukiryhmän, Suolioireiset Allergialapset -yhdistyksen.

Nyt perhe odottaa toista lasta, ja tuleva mietityttää. Entä jos hänkin on allerginen?

– Tuli mitä tuli, nyt osaamme ainakin hakea ja vaatia apua.