Kuva: Ville Kokkola
Kuva: Ville Kokkola

Pinjan ja Petruksen koulumatka vie joka päivä vähintään kaksi tuntia.

Eteisen valot leikkaavat hämärää, kun viidesluokkalainen Pinja Piirainen avaa kotinsa oven Kontiolahden Romppalassa. Kello on kymmentä yli seitsemän aamulla.

Pinja loikkii lammikoita väistellen pihalle odottamaan koulubussia. Kolmasluokkalainen pikkuveli Petrus tulee samaan bussiin. Sisarukset nahistelevat ja nauravat.

Pikkubussin valot vilkkuvat puiden takaa. Kuljettaja Kauko Leppänen saa reippaat huomenet. Pinja suuntaa takapenkkiin, se on paras paikka. Petrus asettuu etupenkkiin kaverinsa viereen.

Koululle on neljätoista kilometriä. Pinja ja Petrus ovat koululaisten pitkänmatkalaisia: niitä, jotka asuvat yli viiden kilometrin päässä koulustaan, ja jotka saavat kotikunnaltaan koulukyydin. Matkasta tekee pitkän sen viemä aika.

Se on ihan liki pisintä, jonka laki alakoululaiselle sallii. Pinjan ja Petruksen koulumatkat vievät joka päivä yli kaksi tuntia.

Jokaisen koulupäivänsä aloittaa bussissa 120 000 lasta. Eniten pitkiä koulumatkoja tekeviä lapsia asuu juuri täällä, Itä-Suomessa.

Kännykkä valaisee Pinjan kasvot, kun hän vilkaisee puhelimen ruutua.

Petrus yrittää tehdä ennätystään Angry Birdsissä. Lapset ovat hiljaa, ääntä pitävät vain kännykät. Kattovalot loistavat sinisinä. Matkaa on takana vartti, ja koulu alkaa tunnin päästä.

Pitkät koulumatkat yleistyvät, kun kunnat sulkevat kouluja. Viidessätoista vuodessa koulujen määrä on laskenut yli kolmanneksen. Se pidentää koululaisten päiviä. Moni viettää bussissa arkipäivinä kaksi tuntia, jopa kolme.

Matkat venyvät, kun kunnat yhdistävät kyytejä. Lasten koulumatkat kestävät helposti pidempään kuin aikuisten matka töihin.

Pinja laittaa päähänsä kuulokkeet ja alkaa kuunnella kännykällään musiikkia Deezeristä. Petruksen kännykkä toitottaa musiikkia vähä vähältä kovempaa. Pikkubussi kääntyy pikkutielle.

– Tuossa asuu mun paras kaveri. Niillä on lampaita ja hevosia, Pinja osoittaa.

Ulkona tulee valoisaa, niin valoisaa kuin pilvisenä alkutalven päivänä vain voi. Kahdeksan minuutin kuluttua nousee aurinko, ja lapset ovat olleet matkalla reilut puoli tuntia.

Bussissa on lämmin. T-paita riittäisi, mutta lapset eivät luovu takeistaan tai pipoistaan.

Koulukyytien yhdistäminen ja pitkät koulukyydit voivat olla kunnalle näennäisesti edullisempia kuin pienten koulujen ylläpitäminen. Mutta pitkien koulumatkojen vaikutuksista lapsiin ei ole tutkimuksia.

Ainakin pitkä bussimatka väsyttää lapsia, sanovat Pinjan ja Petruksen vanhemmat.

– Koulukyyti pidentää lasten päivää. Talvella lapset lähtevät ja palaavat kotiin pimeän aikaan, isä Risto Piirainen sanoo.

Koulu alkaa joka päivä samaan aikaan, mutta koulupäivän pituus vaihtelee.

Tänään, pitkänä päivänä, kyyti kotiin lähtee puoli kahdelta.

Lasten kotimatka menee aamukyytiä nopeammin, alle tunnissa. Kaikki lapset eivät tule kyydillä kotiin, joten lenkki on lyhyempi.

Kännykkäpeli jatkuu etupenkissä.

– Nyt on yksi possu enemmän!

Yksi matkalainen nojaa päätä ikkunaan. On yhä hiljaista, ja lasten silmät painuvat kiinni. Pitkiä räpäyksiä. Pidempiä.

Kauko laittaa vilkun vasempaan ja kääntää bussin taas pikkutielle. Taas kyytiläisiä. Huomenta! Huomenta!

Auto heijaa niljaisella pikkutiellä aavistuksen. Pikkutien lammikoista heijastuu jo enemmän valoa. Pinja laittaa puhelimen pois.

– Nyt on niin kova tärinä, että ei voi pelata. Oli 93 prosenttia ja piti lopettaa, etupenkki tiedottaa.

Oja tulee taas hetkeksi lähelle, ja kyytiin neljä lasta.

– Kuusi tai seitsemän tulee vielä, pojat laskevat.

Bussi ajaa jo läheltä koulua, mutta jatkaa taas kierrostaan. Kaikki on haettava ennen kuin ketään voi jättää kyydistä. Alakoululaiset eivät voi jäädä koululle ilman valvontaa.

Isommat lapset eivät tahdo enää bussiin. Pinjan ja Petruksen yhdeksäsluokkalainen isoveli Nikolai menee mieluummin vanhempien kyydillä ja odottaa koululla puolitoista tuntia.

Puheensorina yltyy, kello lähestyy kahdeksaa.

– Ootko ikinä katsonut sellaista ohjelmaa kuin Alligaattorin metsästäjät? Alligaattoria piti ampua neljästi, ennen kuin se kuoli. Se oli hyvä ohjelma! pojat puhuvat.

Pinja kurkottaa paikaltaan keskikäytävälle ja katsoo penkkien välistä horisonttiin. Se on vanha konsti matkapahoinvointiin.

Vapaat penkit vähenevät. Etupenkillä nahistellaan leikisti.

– Kerran kun tapeltiin, joku laittoi siitä kuvan nettiin!

Taas kaksi matkustajaa lisää.

Mäntymetsään, bussikyydin päähän lähimmästä koulusta, on noussut hienoja taloja.

Ja taas, stoppi. Kauko pysäyttää bussin yllättäen. Hän nousee paikaltaan ja kiertää bussin.

– Hyvä. Kaikilla on turvavyö kiinni.

Matka jatkuu. Auto kerää kierroksia ylämäkeen. Matkustajista nousee aina enemmän ääntä, naurua, kiljahtelua, hihkumista.

Bussi lähestyy koulua ja ääni nousee, sanat puuroutuvat melumassaksi.

Auto pysähtyy Varparannan koulun pihaan kaksitoista minuuttia yli kahdeksan. Pinjan ja Petruksen matka on kestänyt paria minuuttia vaille tunnin. Odotus purkautuu pulinaksi, lapset nousevat penkkien takaa käytävälle.

– Me mennään ekana ulos!

– Ei saa avata turvavöitä vielä!

– Böö!

Lapset rynnivät ulos, kiittävät loikatessaan kyydistä. On vartti aikaa leikkiä.

Pihalla on hyvä olla. Ulkoilma tuntuu bussin lämmön jälkeen hyvältä.

Pinja lähtee juoksemaan kavereidensa luo. Odota! Oliko tämä ihan tavallinen koulumatka?

– No ei!

Miten se oli erilainen?

– Oli vähemmän melua. Eikä kukaan kertonut pissakakkajuttuja!

Pinja katoaa leikkeihin.Lasten nauru ei meinaa mahtua koulun pihaan.

14 kilometriä tunnissa, Kari Ahokas, Meidän Perhe 1/2015

Kuva: Ville Kokkola

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?