Joutuuko perheesi pärjäämään hektisessä arjessa liian yksin?

Lapset sairaana, työt sotkussa, koti kaaoksessa - ja oliko sitä parisuhdeaikaa? Tuntuuko sinusta, että perheesi joutuu pärjäämään hektisessä arjessa liian yksin? Monesta muusta tuntuu samalta.

Koko kylä kasvattaa on kaunis ajatus, ja sisustuslehdissä saa toisinaan ihmetellä idyllisiä sukuja, jotka asuvat vieri vieressä ja auttavat toisiaan. Tämä on kuitenkin todellisuutta vain harvoille. Yhä useamman suomalaisperheen on pärjättävä omillaan, sillä harva asuu enää lähellä sukulaisverkostoja. Elämme keskellä historiallisen suurta kuntien välistä muuttoliikettä, joka on kiihtynyt jopa vilkkaammaksi kuin suuren muuttoaallon vuosikymmeninä, 1960- ja 1970-luvulla.

Väestöliiton lastenhoitotoimen osastopäällikölle Mona Jonssonille pääkaupunkiseudun turvaverkottomat perheet ovat tuttuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Ne, joilla on lastenhoidosta innostuneet isovanhemmat, ovat hyvin etuoikeutetussa asemassa niihin verrattuna, joilla ei innostuneita isovanhempia ole. Isovanhempien mahdollisuudet osallistua lastenlasten hoitoon eivät ole aina vain halusta kiinni, vaan myös ajasta ja resursseista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähes kaikkien työelämän huipulle päässeiden perheellisten takana on rahalla tai isovanhempien avulla rakennettu turvaverkko. Turvaverkko tai turvaverkottomuus voi johtaa eriarvoistumiseen työelämässä etenkin tehtävissä, joissa vaaditaan joustavuutta työ-ajoissa. Lapsenlapsistaan kiinnostuneet ja auttavaiset isovanhemmat ovat lapsiperheelle edullisin apu. Jos ilmaista apua ei ole, sitä on lähes mahdotonta saada julkiselta puolelta.

- Jotta saisit pääkaupunkiseudulla maksuttoman kodinhoitajan, lapsen hyvinvoinnin on oltava vaarassa. Harva haluaa sellaista leimaa itselleen, Mona Jonsson kertoo.

Hän uskoo, että turvaverkkoja voi rakentaa itsekin. Jonsson kannustaa vanhempia verkostoitumaan toisien vanhempien kanssa vaikkapa leikkipuistossa tai kerhoissa:

- Voi vaikka ehdottaa, että katsotko lastani sen aikaa, kun juoksen postilaatikolle ja ehdottaa vastapalvelusta seuraavana päivänä. Vaikka konkreettista apua ei saisikaan, samassa tilanteessa oleville ystäville voi ainakin purkaa mieltään, mikä sekin on tärkeää.

Lastenhoitajan palkkaamisessa suurin ongelma ei aina ole raha vaan tietyn kynnyksen ylittäminen. Uskallanko luottaa vieraaseen ihmiseen? Pärjääköhän se meidän temperamenttisen riiviön kanssa?

Suomalainen sinnittelee sisulla liiankin pitkään ja käyttää ylimääräiset rahat aivan muihin asioihin kuin lastenhoitajaan. Meillä elää uskomus, että yksin pitää pärjätä.

- Apua lastenhoitoon pitäisi hakea tarpeeksi aikaisin, jo ennen omaa uupumista tai masentumista, Jonsson sanoo. Viimeistään sitten, kun vanhempi huomaa ilon tunteiden kadonneen elämästä, pitäisi hakea apua arjen pyörittämiseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla