Nouseeko sinun kätesi vanhempainillassa, kun jaetaan talkoohommia?

Kuka leipoisi mokkapaloja myyjäisiin? Nyt kaupataan keksejä, kalaa, vessapaperia ja arpoja!

WhatsApp-ryhmät vanhemman puhelimessa huutavat punaisella pitkin koulun lukuvuotta ja lasten harrastuskautta. Tästä ei kukaan varoittanut.

Kun lapsi harrastaa, vanhempikin huomaa yhtäkkiä harrastavansa – paitsi kyyditsemistä ja huoltamista, myös leipomista ja erinäisten tarvikkeiden myymistä. 

Varoja keräävät jo pikku koululaiset, vaikka kuudennen luokan leirikoulu tuntuu häämöttävän yhtä kaukana kuin lapsen ylioppilasjuhlat.

Kun mokkapalanakki napsahtaa omalle kohdalle ja kalenteri on muutenkin tukossa, kysymys hiipii mieleen: voisiko tämän vain hoitaa antamalla rahaa?

Huono idea.

Sen sijaan on helppo perustella, miksi ne mokkapalat kannattaa leipoa:

1. Samat mahdollisuudet kaikille

Parinkymmenen euron siirtäminen retkikassaan on ehkä yhdelle perheelle helpotus mutta toiselle merkittävä lovi viikon ruokabudjettiin.

Kun rahaa kerätään yhdessä, haaveiden harrastus ei ole vanhempien varakkuudesta kiinni. Harrastusmaksuja kertyy toki vessapaperin myynnistä huolimatta, mutta reilua on, että kaikki maksavat saman verran. 

Aina ei edes tarvitse leipoa. Buffetiin tarvitaan myyjiä, koripallo-otteluun ajanottaja ja luokkadiskoon järjestysmies. Myös vanhemman työpanos merkitsee. Kun antaa aikaansa, lapsi saa kopin tärkeästä viestistä: sinun harrastuksellasi on väliä.

2. Tavoite hitsaa yhteen

Mokkapalat myyntipöydällä eivät ole vain mokkapaloja. Ne ovat palasia palapelistä, jonka kokoamalla näytämme lapsille, millaista on asettaa yhteinen tavoite ja ponnistella sen eteen. Maali voi olla esimerkiksi leirikoulu tai turnausmatka, ja sinne päästään, kun koko luokka ja vanhemmat työskentelevät yhdessä.

Jokainen mokkapala tuo esimerkiksi puolitoista euroa leirikoulukassaan, minkä voi ihan hyvin kertoa lapsellekin. Leirikoulu ei ilmesty tyhjästä kuudennella luokalla vaan on yhteisen ideoinnin ja tekemisen tulos. Osa odotusta on haaveilla siitä, mitä kivaa on tulossa ja seurata, paljonko rahaa on jo kerätty ja paljonko vielä tarvitaan.

Monta mukavaa asiaa elämässä saavuttaa oikeastaan vain pitkäjänteisesti rakentamalla.

Parasta olisikin, että leipominen ei jäisi marttyyrihommiksi yön pimeyteen, vaan pellillisen ehtisi pyöräyttää yhdessä lapsen kanssa. Lapsikin saisi tunteen osallistumisesta. Sitä paitsi jossain kohtaa hän oppii leipomaan ne mokkapalat itse.

3. Tärkeät tuttavuudet

Myyjäispöydän ääressä päivystäminen ei ole lainkaan hullumpi tapa tutustua lapsensa kavereiden vanhempiin. Ei lapsi heitä kotiinkaan kyläilemään tuo. Kun tietää, kuka on Onnin äiti tai Emilian iskä, tietää myös, kenen kotona oma jälkikasvu viihtyy. Tutuista vanhemmista syntyy yllättävän tärkeä verkosto vuosiksi.

Mokkapalatarjottimien takaa myös lapset saavat elämäänsä lisää tuttuja ja turvallisia aikuisia. Heitä, jotka koululla tai harrastuksissa nähdessä kysyvät, mitä kuuluu.

Vierailija

Älä pelkää mokkapalanakkia – kolme hyvää syytä antaa aikaansa luokan tai joukkueen varainhankintaan

Pitääkö tästäkin tehdä suorittamista? Kyräillään kuka kantaa kortensa kekoon? Joillakin perheillä on useampia lapsia, lapsilla useampia harrastuksia. Aina ei vaan voi joka paikkaan revetä. En ota kyllä stressiä mistään mokkapaloista. Tehkööt ne, jotka haluaa (ja paistatelkoon omahyväisyydessään). Joskus se rahalla asian kuittaaminen on vaan helpompaa. Siipeilijöitä en minäkään siedä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.