"Yritän miettiä, että pienellä on vielä raskaampaa kuin vanhemmilla", kertoo Vauvan lukija. Kuva: iStockphoto
"Yritän miettiä, että pienellä on vielä raskaampaa kuin vanhemmilla", kertoo Vauvan lukija. Kuva: iStockphoto

Pieni ihminen ja iso tahto on räjähdysaltis yhdistelmä. Kysyimme lukijoilta, mikä uhmassa yllätti.

Uhmaa pukkaa

”1-vuotissynttäreiden jälkeen ihanasta tytöstä tuli kaikesta mariseva natiainen. Toisen lapsen odotus, raskauden aiheuttama väsymys ja kiukutteleva taapero eivät olleet ihanteellinen yhdistelmä.”

”Lapsi oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun hän ei yhtäkkiä suostunutkaan tekemään mitään: ei noin eikä näin. Asuimme hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa, ja portaissa tuli melkein aina uhmakohtaus. Taapero ei halunnut kävellä itse mutta ei myöskään, että kannetaan. Monesti vain kannoin hänet kotiin huutavana ja kiljuvana. Joskus jätin rappukäytävään, kun meni hermo.”

Taapero ei halunnut kävellä itse mutta ei myöskään, että kannetaan.

”Olimme kaukana kotoa, kun taapero yhtäkkiä päätti, ettei haluakaan potkupyöräillä. Olen viimeisilläni raskaana, joten ei todella naurattanut, kun taapero makasi maassa. Puhelinta ei tietenkään ollut mukana. Lopulta kannoin toisessa kainalossa pyörää, toisessa itkevää taaperoa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”3-vuotias ei saanut kaupasta herkkuja ja ilmoitti isoon ääneen pissaavansa housuun. En antanut periksi, ja niin oli pissit housussa. Nolona lapsi käveli kotiin. Ilmoitti kylläkin, ettei halua enää pissata housuun.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä uhmassa yllätti

"Uhman rajuus. Niin pieni, mutta silti niin jääräpäinen."

"Miten pieni ihminen voi olla niin sekaisin. Kaikesta saatiin uhmis päälle: söisikö puuron loppuun vai eikö? Tulisiko olohuoneeseen vai ei?”

”Se, ettei uhmaan tehoa mikään. Ei vaikka sadannen kerran sanot samasta asiasta, järkipuhe ei mene jakeluun.”

”Olin kuvitellut, että osaisin kasvattaa lapseni niin, että pahimmilta kohtauksilta säästyttäisiin. Nyt olen ymmärtänyt, että kasvatuksella ei ole uhman kanssa välttämättä mitään tekemistä. Kohtauksen tullessa KAIKKI on kurjaa pahimmillaan koko päivän.”

”Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä vain pahensi huutoa ja raivoa.”

”Kuinka pahasti uhma voi mennä omiin tunteisiin, vaikka on muka päättänyt, ettei mene.”

”Avuttomuuden tunne. Vaikka miten oli lukenut aiheesta, olin aivan sormi suussa raivareiden iskiessä. Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä vain pahensi huutoa ja raivoa.”

”Miten väsymys voikin vaikuttaa niin paljon omien hermojen hallintaan. Välillä tulee heittäydyttyä raivoon mukaan ja sorruttua lapsen tasolle.

Aikalisä auttaa aikuista

”Hoen itselleni, että lapsi luottaa minuun, koska uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. Tahtominen ja kieltäytyminen kasvattavat hänen omanarvontuntoaan ja edistävät itsenäistymistä.”

”Ihan rehellinen v***s-suklaa! Päiväunien aikaan aukeaa herkkukaappi, tai poikkean puistoreissulla ostamassa suklaapatukan, johon puran kiukkuni (pureskelemalla kovaa).”

”Se on vain vaihe. Niin ärsyttävä lause kuin tämä onkin, se on totta.”

”Menen parvekkeelle istumaan tai keskityn kokonaan toiseen asiaan, kuten tiskaamiseen.”

”Yritän muistaa, että pienellä on vielä raskaampaa kuin vanhemmilla. Millaista olisi, jos paha mieli tulisi kengän väärästä asennosta, hillitön itku siitä, ettei paita ole suorassa, tai elämältä lähtisi pohja, koska leipä on väärin päin. Rankkaa.”

”Se on vain vaihe. Niin ärsyttävä lause kuin tämä onkin, se on totta.”

Lähde: vauva.fin kysely

Vierailija

Never again. Ei koskaan enää.

Se on ajatus, joka minua auttaa.

Lapsiluku on täynnä - nuorin raivotar nelivuotias. Sterilisaatio tehty.

Kolme lohduttavaa ajatusta raivon keskellä on tuon "Ei koskaan enää" lisäksi:

- On terve lapsi, joka osaa raivota - tunnen syvästi vammaisen lapsen joka ei osaa

- Lapsi saa raivota kotonaan. Ei ole sijoitettu kotinsa ulkopuolelle satojen kilometrien päähän kuten veljeni lapset.

- Liian kiltit tytöt ei pärjää - on hyvä että tytöllä löytyy luonnetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla