Anni kysyy aina ennen nukkumaanmenoa, kumpi vanhemmista on aamulla kotona. Koko perhe on harvoin koolla. Kuva: Satu Kemppainen
Anni kysyy aina ennen nukkumaanmenoa, kumpi vanhemmista on aamulla kotona. Koko perhe on harvoin koolla. Kuva: Satu Kemppainen

Kun perheen molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä, hoitoremmi ja työnantajan joustavuus ovat kultaakin kalliimpia.

Helmi, 34, ja Matias Loukolan, 37, seinäkalenteri on täynnä merkintöjä: siihen on mahdutettu vanhempien aamu- ja iltavuorot, reissutyöt ja muut perheen tärkeimmät menot.

Matiaksen työ vihannesten ja hedelmien vastaanottajana ja laaduntarkastajana on aamu- ja iltavuoroissa. Helmi on lentoemäntänä usein öitäkin poissa kaukolentojen vuoksi. Se tarkoittaa, että koko perhe on yhtä aikaa kotona vain harvoin.

- Olen kotoa pois seitsemän tai kahdeksan yötä kuukaudessa. Viime kuussa meillä ei ollut yhtäänyhteistä vapaapäivää, Helmi kertoo.

Loukolat kiittelevät sekä työnantajan että lähipiirin joustavuutta. Jos Helmille osuu aamulento Matiaksen aamuvuoroviikolla, Matias yrittää vaihtaa iltavuoroon, jotta lastenhoito järjestyisi helpommin. Helmi taas siirtyy kesäksi osa-aikaiseen työhön.

Tilanne on ollut sama Annin, 9, syntymästä lähtien, joten sekä vanhemmat että lapset ovat ehtineet tottua siihen.

Lastenhoitoremmissä ovat molempien siskot ja vanhemmat.

Lapset ottavat äidin poissaolot ja yön yli kestävät hoitojärjestelyt rennosti. Lastenhoitoremmissä ovat molempien siskot ja vanhemmat. Jos Matiaksella on työviikonloppu ja Helmillä samaan aikaan lento kaukokohteeseen, lapset viettävät usein koko viikonlopun Helmin vanhempien luona.

Perhe pitää yhteyttä viesteillä ja videopuheluilla. Useimmiten vanhemmat sumplivat työvuorojaan ja lastenhoitovastuuta tekstiviestein. Vaikka arjen järjestely on välillä hankalaa, se toisaalta pakottaa pitämään yhteyttä tiiviisti - ehkä enemmän kuin muuten tulisi pidettyä.

- Viesteissä on sekä arkisia asioita että pusipusiviestejä, Helmi naurahtaa.

Kaiken säädön vastapainoksi on kuitenkin vapaita arkipäiviä, jolloin lapset ovat päiväkodissa ja koulussa ja vanhemmat saavat viettää hetken kahden. Joskus työmatkat tarjoavat Helmille myös kaivattua omaa aikaa.

- Lensin viime viikolla päivälennolla Ouluun, otin salikamat mukaan ja menin siellä salille.

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.