Äitejä väsyttävät ennen kaikkea yksinäinen aikuisuus sekä jatkuvat keskeytykset. Kuva Matti Pikkujämsä.
Äitejä väsyttävät ennen kaikkea yksinäinen aikuisuus sekä jatkuvat keskeytykset. Kuva Matti Pikkujämsä.

Äidit odottavat uupuneina, että iltapäivän matelevat tunnit kuluisivat, kaipaavat aikuista juttuseuraa ja väsyvät sotkuisesta kodista. Välillä tekisi mieli vain karata.

Kysyimme Meidän Perheen kyselyssä, miten äidit voivat, ja saimme ennätysmäärän vastauksia. Noin 40 prosenttia äideistä kertoo olevansa väsyneitä tai todella väsyneitä ja ajattelevansa usein, että ”en jaksa enää mitään”. Äitien hyvinvointi, uupumus ja yksinäisyys ovat asioita, joita ei todellakaan kannata lakaista maton alle.

Vanhemmuuteen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Maiju Tokola vetää Nyyttiryhmiä, joissa ensisynnyttäjät ja synnytystä pelkäävät saavat valmennusta, ja hänellä on sama näppituntuma äitien uupumuksesta.

– Jo synnytyspelkoluennoilla näkee, että melkein puolilla äideistä puuttuu riittävä tukiverkko. Kyllähän kuka tahansa pari viikkoa jaksaa yksin, mutta kuukausi- tai vuositolkulla väsyneenä puurtaminen murtaa lopulta kenet tahansa, Tokola sanoo.

Uupumus ei ole aina univajetta

Ensimmäinen merkki uupumuksesta äitiydessä on ilottomuus. Synnytyksen jälkeen saattaa seurata pettymys siitä, ettei äitiys olekaan sellaista onnen auvoa kuin oli etukäteen kuvitellut.

– Äitiyden odotukset ovat nykyään suuret. Missään ei ole niin mustia hetkiä kun kotiäitiydessä, Tokola kertoo.

Paljon puhutaan univajeesta ja yöheräilystä, mutta Tokolan kokemuksen mukaan äitejä väsyttävät ennen kaikkea yksinäinen aikuisuus sekä jatkuvat keskeytykset.

– Silloin voi olla jopa loukkaavaa, että ehdotetaan, että lähde nukkumaan yhdeksi yöksi väsymystä pois, koska ei uupumus yhden yön unilla häviä.

Voi olla jopa loukkaavaa, että ehdotetaan, että lähde nukkumaan yhdeksi yöksi väsymystä pois, koska ei uupumus yhden yön unilla häviä.

Äitiyden uupumus on väsymystä, jota ei voi nukkua pois. Tyypillisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, ilottomuus, näköalattomuus ja yksinäisyyden tunne. Uupuminen näkyy masennuksena, keskittymisvaikeuksina, ilottomuutena, yksinäisyytenä, näköalattomuutena. Omaan äitiyteen liitetään paljon negatiivisia tunteita.

– Uupuneet äidit näkevät itsensä huonoina vanhempina. Tyypillistä on ajatella, että kukaan muu ei ajattele näin, en ansaitse näitä lapsia. Näistä tunteista voi olla todella vaikeaa kertoa kenellekään.

Äideistä tuntuu, etteivät he ehdi ajatella yhtään ajatusta loppuun. Usein kaikki tekemiset jäävät lapsen tarpeiden takia puolitiehen, eikä vierellä ole aina toista aikuista jakamassa kokemusta. Se toinen aikuinen, työssäkäyvä puoliso, saattaa jopa ihmetellä, että mikä ihme siinä kotona olemisessa muka väsyttää.

Äitiysloma, äitiysvapaa tai vanhempainvapaa ovat Tokolan mukaan täysin harhaanjohtavia käsitteitä.

– Ei se ole lomaa, kun jonglöörinä hoitaa kahdentoista tunnin työpäiviä ja yövuorot päälle vain lapset seuranaan, päivä toisensa jälkeen, ilman kahvitaukoa tai viikonloppua.

Vastuun luovuttaminen puolisolle voi olla äidille vaikeaa

Elämänvaiheessa, jossa juostaan läpi Bermudan kolmion eli kodin, työn ja lähikaupan, aivot ovat kovalla koetuksella. Jatkuvat keskeytykset ja muistettavien asioiden määrä, hälinä ja elämän ennakoimattomuus vaikeuttavat vanhemman aivojen prosessointia. Tuossa tilanteessa pieniltäkin tuntuvat asiat kuormittavat: Mihin kouluun lapsi pääsee? Voiko lapsi ylittää tästä turvallisesti tien? Muistinko neuvola-ajan? Vastasinko Wilma-viestiin?

Monet uuvuttavat itsensä laittamalla lapsen tarpeet jatkuvasti edelle. Vietetään lapsen kanssa laatuaikaa, ja siivotaan keittiötä sitten yöllä.

Jos äiti on tottunut vauvavaiheessa selviämään yksin, voi selviämisestä tulla tapa. Silloin avun pyytäminen olla koko ajan vaikeampaa. Jos lapsen ollessa vauva on tuntunut vaikealta laittaa häntä hoitoon, voi olla vaikea hyväksyä, että nyt lapsi pärjäisi hoidossa ihan mainiosti. Silti äitikin voisi jaksaa paremmin, jos lapsi olisi joskus jonkun toisen vastuulla.

– Monet uuvuttavat itsensä laittamalla lapsen tarpeet jatkuvasti edelle. Vietetään lapsen kanssa laatuaikaa, ja siivotaan keittiötä sitten yöllä. Vanhempien pitäisi olla itsekkäämpiä, jos se vain on mahdollista, Tokola haastaa vanhempien ajattelutapaa.

Naiset luopuvat helpommin omasta ajasta

Kyselyn vastauksista selvisi, että äidit kokevat olevansa perheensä kapelimestareita puolison soitellessa patarumpuja pyydättäessä. Rooli jää helposti päälle, jos on aina hoitanut kaikki vanhempainvapaat. Tokolan mukaan miehet ovat myös parempia vetämään omia rajoja kuin naiset.

– Miehet lähtevät omaan harrastukseensa, vaikka jonkun perheenjäsenen nenä vähän vuotaisikin. Mutta naiset taas ovat alttiimpia joustamaan ja luopumaan omasta ajasta muiden tähden.

Miehet lähtevät omaan harrastukseensa, vaikka jonkun perheenjäsenen nenä vähän vuotaisikin.

Miehillä ei myöskään ole samanlaista pärjäämisen tarvetta kuin naisilla. Siinä missä nainen on lasten hoidon lisäksi puunannut päivittäin koko kodin, riittää miehelle se, että lapset on hoidettu ja syötetty.

Moni kyselyyn vastanneista äideistä kertoikin haluavansa karata pois perheensä luota, toiset haaveilivat lapsettomasta elämästä. Yksi vastaajista toivoi voivansa lähettää lapset raketilla kuuhun. Tokolan mukaan karkureissua parempi ratkaisu olisi vertaistuki.

Haali ympärillesi muita äitejä

Suurin osa uupuneista äideistä ei hae uupumukseensa apua, vaan pinnistelee kotona. Äidit kaipaisivat varsinkin pitkiin iltapäiviin seuraa. Olisi tärkeää, että vanhemmilla olisi kohtaamispaikkoja, joissa voisi jutella muiden vanhempien kanssa ja ennen kaikkea tuntea, ettei ole häiriöksi vauvan kanssa.

– Ihan pienten lasten vanhemmat eivät eksy puistoihin tai perhekahviloihin, mutta olisi erittäin tärkeää, että he löytäisivät toisensa. Vertaistuki on jaksamisen kannalta ykkösjuttu. Miksi ei järjestetä enemmän vauvatapahtumia? Tokola kysyy.

Ratkaisuna Tokola näkisi järjestettyä perhetoimintaa ja organisoitua vertaistukea. Äitien pitäisi haalia ympärilleen paljon muita äitejä tai tukihenkilöitä, joille voi soittaa ja kertoa negatiivisistakin ajatuksista. Äidit tarvitsevat konkreettisia apukäsiä, joille ei tarvitse olla kiitollisuudenvelassa. Ihmisiä, jotka tietävät, mitä äidit käyvät läpi, tulevat kotiin ja ryhtyvät heti auttamaan konkreettisesti. Olisi tärkeää, että äidillä olisi aidosti mahdollisuus istua hetki sohvalla täysin omissa ajatuksissaan.

Olisi tärkeää, että äidillä olisi aidosti mahdollisuus istua hetki sohvalla täysin omissa ajatuksissaan.

– Tottakai se työssäkäyvä puoliso on kotivanhemman tärkeä tukipilari, mutta ei aina se sopivin.

Kotona oleva vanhempi voi tuntea katkeruutta jopa siitä, että työssäkäyvä saa istua työmatkat yksin, omien ajatustensa kanssa. Siitäkin tunteesta olisi hyvä päästä puhumaan muiden samalla lailla tuntevien kanssa. Ja vaikka järjestettyä vertaistukea ei omassa kunnassa olisi, niin on hyvä pyrkiä tekemään niitä asioita, jotka tekevät itselle hyvää. Sen ei tarvitse aina olla savityökurssi tai salikortti.

– Kierrä kortteli ja soita kaverille. Juo kuppi kahvia parvekkeella. Jos on tarpeeksi väsynyt, voi olla vaikea miettiä mikä virkistäisi eniten. Kannattaa aloittaa pienillä jutuilla, vaikka ostosteeveetä tuijottaen. Tunnustele, miltä oma hetki tuntuu. Virkistyinkö yhtään?

Vierailija

Äiti, oletko uupunut? Eniten väsyttävät yksinäinen aikuisuus sekä jatkuvat keskeytykset

Minä olen kotona lasten kanssa, ja mies tekee pitkää päivää, myös työmatkoja on. Tukiverkkoa ei juurikaan ole. Itse varmistan jaksamiseni hölläämällä aina kun siltä tuntuu. Välillä jätän siivoamatta, välillä annan lasten viettää liikaa aikaa telkkarin edessä. Olen minimoinut kaiken itselleni vastenmielisen, emme esimerkiksi ulkoile huonolla ilmalla sillä tihkusateessa seisominen tekee minut huonotuuliseksi. En myöskään pidä leikkimisestä, joten sitä teen vain vähän. Toisaalta laulan, luen,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.