Isä ja vauva tarvitsevat omaa tilaa ja yhteisiä hetkiä. Vauvalle ne ovat tärkeitä kokemuksia siitä, että hän voi kääntyä turvallisesti myös muiden kuin äidin puoleen ja olla oma, äidistä erillinen persoonansa. Kuva iStockphoto
Isä ja vauva tarvitsevat omaa tilaa ja yhteisiä hetkiä. Vauvalle ne ovat tärkeitä kokemuksia siitä, että hän voi kääntyä turvallisesti myös muiden kuin äidin puoleen ja olla oma, äidistä erillinen persoonansa. Kuva iStockphoto

Jos isä on päivisin poissa vauvan luota tai asuu muualla, hänet on hyvä pitää vauvan mielessä juttelemalla hänestä vauvalle.

Kohta isä tulee kotiin. Kun kello lähenee töissä käyvän vanhemman kotiinpaluuta, se kannattaa kertoa vauvalle.

Jos arkea on, että äiti viettää vauvan kanssa enemmän aikaa, toisesta vanhemmasta puheleminen päivän aikana pitää hänet vauvan mielessä ja vahvistaa heidän suhdettaan. Sama pätee, jos toinen vanhempi asuu muualla tai vanhemmat ovat eronneet.

– Äiti voi tukea kohtaamisen hetkeä sanomalla vauvalle, että ’tässä on isä, ihanaa, että isä tuli kotiin’, havainnollistaa psykologi ja psykoterapeutti Helena Toppari.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun vauva sitten nauraa isän hassuttelulle tai rauhoittuu isän syliin, äiti saattaakin tuntea outoa haikeutta. Miksi?

Äidin ja vauvan symbioosi on vahvimmillaan vauvan ensikuukausina, ja kun vauvalla onkin oma juttu isän kanssa, äiti törmää uudenlaiseen ulkopuolisuuden tunteeseen, Toppari selittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä on luonnollista, ja tunteen hyväksymisessä voi auttaa ajatus, että kun perheessä nyt on kolme henkilöä, kukin joutuu välillä harjoittelemaan saman tunteen kohtaamista.

– Isälle ja vauvalle on tärkeää antaa omaa tilaa, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta. Näin tukee vauvan kasvua omanlaisekseen ihmiseksi, jolla on omat, äidistä erilliset tarpeet ja toiveet, Toppari rohkaisee.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla