Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Synnytyksen jälkeisiä kremppoja ei pidä vähätellä, vaan hakea niihin apua. 

Kun kuulen naisten naurahtavan, että trampoliinilla hyppiminen ei ole äitien laji, harmistun joka kerta. On surullista, että moni äiti hautaa tramppaa merkittävämpiäkin haaveita synnytyksen jälkeen – usein turhaan. Apua olisi saatavilla.

Kun huomio on vauvassa, omia kremppoja tulee helposti vähäteltyä. Selkävaivat nyt vain kuuluvat äidin elämään. Lirahdukset on helppo sivuuttaa, sillä eihän tässä ehtisikään trampalla pomppia.

Ehkä ei, mutta sama selkä on seurana vielä silloinkin, kun lapsi kasvaa sylistä ja pitäisi jaksaa ihan arkisia asioita vielä pitkään. Siksi huomio kannattaa kiinnittää myös omaan napaan.

Kukaan muu ei valitettavasti tule kysymään, kuinka synnytyksestä on palautunut, tai toimivatko paikat niin kuin aiemmin.

Onko keskivartalo kuin keitettyä makaronia, vai palaileeko tuttu tuntuma omaan kehoon pikku hiljaa? Kukaan muu ei valitettavasti tule kysymään, kuinka synnytyksestä on palautunut, tai toimivatko paikat niin kuin aiemmin.

Jokaisen synnyttäneen naisen pitäisi päästä automaattisesti äitiysfysioterapeutin pakeille ja saada opastusta esimerkiksi lantionpohjan vahvistamiseen. Jos tietoa ja ohjeita ei ole, kuntoutuminen jää liikaa oman havahtumisen varaan.

Raskaus ja synnytys on keholtamme upea saavutus, josta on syytä olla ylpeä. Harva selviää ilman mitään vaivoja, mutta niiden vangiksi ei tarvitse jäädä. Jaetaanhan siksi oivallukset ja tieto, joiden avulla olemme päässeet takaisin kuntoon.

Vauva-arkea helpottaa huimasti se, että saa ryhtinsä ja voimansa takaisin ja pystyy nauttimaan niistä asioista, joista ennenkin.

Kirjoitus on uusimman Vauva-lehden pääkirjoitus. Lue toukokuun Vauvasta, kuinka tunnistat ja kuntoutat vatsalihasten erkauman!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.