Vähempään tyytyminen on downshiftauksen vaikein asia.

Meidän Perheen toimittaja Marikka Bergman päätti hidastaa hektistä elämäänsä. Vuoden kokeilun jälkeen, hän kirjoitti aiheesta kirjan.

"Olin lukenut kaikki löytämäni slow-kirjat ja olin kypsä aloittamaan uuden elämäntavan, kun jäin äitiyslomalle vuonna 2008. Päätin, että pakenisin kaupungin shoppailuapajia, rupeaisin säästäväiseksi, kierrättäisin, viljelisin oman ruokani enkä stressaisi enää mistään. En mistään.

1. teesi:  Älä stressaa lasten perässä

Minä aioin lojua äitiyslomani riippumatossa. Lapset hoitakoot itse itsensä! En muistanut sitä tosiasiaa, että ”jätä lapset rauhaan ja relaa” -koulukunnan gurut (Tom Hodgkinson ja Carl Honoré) eivät kirjoittaneet kirjoissaan vauvoista tai taaperoista, vaan paljon vanhemmista lapsista. Jokainen neljästä lapsestani on ensimmäisenä vuonnaan vaatinut jatkuvaa kanniskelua. Toinen vuosi on kulunut itsetuhoisen terminaattorin perässä juostessa. Vasta lapsen kolmantena vuonna aloin pikku hetkisiksi päästä kohti joutilasta vanhemmuutta. Tällöinkin piti tietysti olla silmät selässä ja kuudes aisti valppaana.
Johtopäätös: ”Jätä lapset rauhaan” on sellaisten isien keksimä myytti, joilla ei ole ensi käden kokemusta vauva- tai taaperovuosista.

2. teesi: Älä kuluta

Uskomukseni oli, etten itse ole mikään shoppailija. Minun heikkouteni eivät ole koskaan olleet perinteiset vaatekaupat, vaan esimerkiksi luomukaupat.

Vasta kun en enää pystynyt ostelemaan entiseen tahtiin ”ekotuotteitani”, huomasin pohtivani, yllättävän ahdistuneena, oliko elämä elämisen arvoista ilman Weledan suihkugeeliä tai sitä ihan tiettyä amerikkalaista biodynaamista mysliä, jota olin syönyt jo kymmenen vuotta. Olinkin brändikoukussa.

Johtopäätös: Ihminen etsii myös paremman ihmisen ekoshoppailulla niitä samoja asioita kuin sillä halveksittavammalla kerskakulutuksella: oman arvonsa pönkitystä ja identiteettinsä vahvistusta.

3. teesi: Älä suorita

Suorittaja raivaa elämäänsä tyhjää tilaa jättämällä esimerkiksi palkkatyön. Mutta ennen kuin hän ehtii nauttia vapaastaan viikonkaan vertaa, on samainen aika täyttynyt uudella Projektilla. Yhtäkkiä huomaakin olevansa erittäin aktiivista varainkeruutyötä tekevässä vanhempainyhdistyksessä tai jonkin megaluokan rakennusprojektin kimpussa.
Minulta kesti kaksi vuotta raivata elämääni oikeasti tyhjemmäksi, koska keksin tilalle uusia aktiviteetteja. Nyt kalenteri on hetken verran tyhjempi, mutta toisaalta… otimme juuri koiranpennun.

Johtopäätös: Jos haluat oikeasti hidastaa, katso aivan kaikkea tekemistä vain ja ainoastaan aikaasi ryöstävästä näkökulmasta.  Ihminen voi olla arvokas myös silloin, kun hän ei puuhaa.

4. teesi: Viljele oma ravintosi, hah!

Eräs slow-gurujen lempiteesejä on ollut omavarainen elämä Systeemin ulkopuolella. Hodgkinson hehkuttaa permakulttuuri-tyyppisen (permanent agriculture, pysyvä maanviljely) elämän vapauttavuutta, ja jopa tv-kokki Jamie Oliver on hurahtanut  laajan keittiöpuutarhan pitoon. Omavaraisista perheistä kirjoitetut lehtijutut antavat ymmärtää, että homma hoituu ihan tuosta vaan: siemenet vaan maahan ja pian jo sitten satoa keräämään.

Kolmen vuoden kasvimaakokemuksella pidän suurta osaa viljele ravintosi -uskomuksesta romanttisena haihatteluna. Otetaan nyt vaikkapa härkäpapujen kasvatus. Kitket kaksi kuukautta rikkaruohoja ja kastelet taimia, ja lopulta perkaat härkäpapuja kuoristaan kaksi päivää. Lopputulokseksi saat lasipurkillisen papuja, jotka olisit paljon pienemmällä ajan ja rahan menolla voinut ostaa kaupasta. Luomujahan ne kieltämättä ovat, ja itse kasvatettuja, mutta…

Johtopäätös: Viljele vain, jos aidosti pidät viljelyä mielekkäänä puuhana, mutta älä erehdy kuvittelemaan, että säästäisit sillä merkittävästi rahaa. Ota viljely aikaavievänä erityisharrastuksena.

5. teesi:Tänään(kään) en tee mitään

Downshifting tarkoittaa vaatimattomampaa elämäntyyliä. Siis: luopumista monista niistä asioista, joilla ennen hoiti tylsyyden- ja tyhjyydentunteitaan. Shoppailusta, matkustelusta.

Mutta miten kokea mielekkääksi sellainen elämä, jossa pitää vuodesta toiseen vastata muiden ihmisten tiedusteluihin kesälomasuunnitelmista: ”En tee mitään”? Miten pysyä iloisena ja tyytyväisenä oman, päivästä toiseen samanlaisen arkensa keskellä, vaikka naapurit lentelevät jatkuvasti ympäri maailmaa?

Vanhempien kohdalla kysymystä voi terävöittää: miten pysyä niinkin iloisena ja tyytyväisenä, ettei enää tunne omantunnon pistoja, kun lapset kertoilevat, miten ne ja nekin tekevät sitä ja sitä, ja miks me ei koskaan…?

Kohtuullistamisen suurin haaste piilee siinä, että pitäisi yhtäkkiä muuttua askeesia rakastavaksi pyhimykseksi. Downshiftingin pohjana pitäisi siis olla sitoutuminen jonkin tyyppiseen mielenhallintaan tai henkiseen kasvuun. Tai ainakin luottamus siihen, että elämässä on myös sellaisia ulottuvuuksia, jotka eivät suoraan näy ulospäin.
Jotta tapahtumaköyhempi elämä olisi onnellista elämää, täytyy suhde arkeen ajatella uusiksi. Arvoa pitää opetella näkemään myös arkisissa, mitättöminä pidetyissä puuhissa. Muuten alkaa aivan takuulla vähän ajan päästä kiukutella mielessään ja joutuu taas pistämään vauhdin päälle, jotta elämä tuntuisi edes joltain.

Johtopäätös: Vähempään tyytyminen on downshiftaamisen vaikein puoli. Ihminen nyt vain on kamaa ja elämyksiä itselleen kahmiva laji ja haluaa siksi itselleen kaikenlaista.

Marikka Bergmanilta ilmestyi syksyllä 2010 perhe-elämästä ja downshiftingistä kertova kirja Pientä elämää etsimässä (Basam Books).

Kuva: Lauri Mannermaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.