Oma äiti oli monelle synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuneelle tärkein tukipilari. Kuva: iStockphoto
Oma äiti oli monelle synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuneelle tärkein tukipilari. Kuva: iStockphoto

Moni kaipasi konkreettista apua arkisiin askareihin. Sekin auttoi, että ystävä tuli kylään ja keitti kahvit. Ja vain kuunteli.

Eräs vastaaja kertoi, että liian usein tilanne jää siihen, että kommentoidaan äidin olevan todella väsynyt, mutta apua ei uskalleta tai osata tarjota.

Monen äidin vastauksessa nousi esille myös ammattiavun tärkeys. Muun muassa vertaistukea masentuineille äideille tarjoava Äimä ry mainittiin. 

”Puoliso halasi ja oli lähellä”

Äidin toipumiselle on tärkeää, että puoliso ymmärtää äidin olevan masentunut ja tukee häntä. Tuki voi olla konkreettista apua vauvanhoidossa, mutta myös läsnäolo on tärkeää.

”Mies piti meidän perheen kasassa ja hoiti paljon asioita, jotka minulta väsymyksessä jäi hoitamatta. Lohdutti, ymmärsi ja jaksoi kuunnella loputtomasti minun itkuja.”

”Mieheni hoiti vauvan yösyötöt parin tunnin välein, vaikka nousi itse aamulla töihin.

Joskus oma kumppani on ainoa, joka oikeasti tajuaa millaista äidin arki on. 

”Koin, että puolisoni pystyi ymmärtämään minua, koska hän jakoi arjen itkuisen ja vaativan vauvan kanssa. Pystyimme jakamaan taakkaa.”

Puolisoa tarvitaan myös tsemppaamiseen: kyllä tästä selvitään, yhdessä.

”Mies vakuutti monta kertaa päivässä, että masennuksesta selvitään. Halasi ja oli lähellä.”

”Parasta oli, kun ystävät jaksoivat pitää yhteyttä”

Kun mieli on maassa, ei välttämättä itse jaksa olla yhteydessä kodin ulkopuolelle. Silloin ystävien tulee tarttua puhelimeen ja kysyä: mitä kuuluu?

”Paras ystäväni asuu 200 kilometrin päässä, mutta olemme tekemisissä päivittäin. Hän kuunteli minua aina, kun sitä tarvitsin – rohkaisi ja kannusti.”

”Kaksi ystävääni olivat yhteydessä säännöllisesti. Välillä olin niin pohjalla, etten osannut edes soittaa heille, mutta onneksi he soittivat ja tulivat käymään. Moni ystävä on kaikonnut elämästä, koska en ole jaksanut olla aktiivinen masennuksen takia.”

”Ystävät jaksoivat pitää yhteyttä, vaikka minä en aina jaksanut vastata puheluihin tai saapua paikalle. Muutama ystävyyssuhde kuoli pahimman aikana. Mutta ne ystävyyssuhteet jotka säilyivät, lujittuivat entisestään.”

”Parasta tukea sain muutamalta ystävältä, jotka olivat äitiyden myös kokeneet. He ymmärsivät ja tukivat: Kuuntelivat, mutta eivät tuputtaneet ohjeita tai apuja, vaan kyselivät usein kuulumisia. Lopulta, kun tulivat käymään, he varovasti ottivat vauvan syliin ja hoitaakseen, ja käskivät minun nauttia kahvista tai vaan olemisesta. Pieniä asioita mutta niin suuria itselle.”

”Äitini tuli avuksi vaikka yöllä, jos minua ahdisti”

Omat vanhemmat ovat niitä, jonka puoleen äiti voi kääntyä kaivatessaan itse hoivaa ja turvaa. 

”Omat vanhempani hoitivat vauvaani pullolla syöttäen, jotta sain nukkua silloin tällöin pitkään ja keskeytyksettä. He myös saattoivat täyttää jääkaapin ruualla ja helpottivat näin arkea.”

”Kun minä nukuin, äitini hoiti vauvan ja vietti kesälomansa apunani.”

”Oma äitini otti minut heille joka aamu, kun mieheni lähti töihin. Kun minä nukuin, äitini hoiti vauvan ja vietti kesälomansa apunani. Äiti tuli myös keskellä yötä avuksi, kun minua ahdisti.”

”Sisko tuli luokseni 550 kilometrin päästä”

Sisarukselle ei tarvitse esittää, että kaikki on hyvin. 

”Sisko kuunteli ja otti ahdistuksen vastaan sellaisena kuin se oli. Hän myös vei välillä kahville tai lenkille ja kyläili paljon. Niin jaksoin paremmin.”

”Kaksoissisko tuli luokseni 550 kilometrin päästä. Hän muun muassa hoiti vauvaa, että minä sain nukkua, pesi pyykkiä ja teki kaikkea konkreettista. Mutta mikä tärkeintä, hän kuunteli minua ja oli läsnä.”

”Neuvolapsykologi sanoi, että masennus ei määritä minua äitinä”

Masennuksesta ja alakulosta kannattaa kertoa neuvolassa, jotta saa oikeanlaista apua. Sekin auttaa, kun joku kertoo, että masennuksesta ei pidä kantaa syyllisyyttä.

”Sain neuvolan kautta vuodeksi terapeutin, joka oli erikoistunut varhaiseen vuorovaikutuksen. Hän kävi viikoittain tapaamassa minua ja vauvoja.”

”Ammatti-ihmiset sanoivat ääneen asioita, joita jo tiesin, mutta en välttämättä hyväksynyt: On ok syödä valmisaterioita ja ettei pidä syyllistyä. He kirjoittivat  minulle sairaslomaa: se tarkoitti, että on ok olla väsynyt. He sanoittivat omat pohdinnat ja tekivät niistä selkeämpiä käsitellä.”

”Ammatti-ihmiset sanoivat ääneen asioita, joita jo tiesin, mutta en välttämättä hyväksynyt: On ok syödä valmisaterioita ja ettei pidä syyllistyä.”

”Sain parhaan tuen neuvolapsykologilta, joka ei tuominnut ajatuksiani ja jaksoi kuunnella. Hän teki selväksi, ettei masennus määritä minua äitinä, eikä persoonana muutenkaan. Hän oli hyvin kannustava, eikä vähätellyt tai liioitellut tilannetta.”

Terveydenhoitajan kotikäynnit tuovat konkreettisen avun arkeen.

”Meillä kävi terveydenhoitaja noin kymmenen kertaa. Sain puhua huolista ja sain neuvoja, kuinka hoitaa vaativaa ja temperamentista poikaa.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Islannissa perhevapaauudistus muutti asenteita nopeasti. Myös suomalaiset vanhemmat olisivat valmiita muutokseen, tutkija sanoo.

Ennen isä oli elättäjä, nyt hän on huolehtiva vanhempi. Mutta siihen tarvittiin lainsäädäntöä, sanoi Islannin sosiaali- ja tasa-arvoministeri Ásmundur Einar Daðason vierailullaan Helsingissä tiistaina.

Islannissa on käytössä 3+3+3-perhevapaamalli, jossa sekä äidille että isälle on kiintiöity kolme vanhempainvapaakuukautta. Loput kolme kuukautta he voivat jakaa vapaasti. Vuonna 2001 käyttöön otettu perhevapaa on kokonaisuudessaan lyhyt ja tarkoittaa useassa perheessä arjen säätöä ja osa-aikatyön tekemistä, mutta sukupuolten väliselle tasa-arvolle se on tehnyt hyvää lyhyessä ajassa. Samoin se on nopeasti mukauttanut työelämän vastaamaan paremmin perheiden tarpeita. Ennen vuotta 2001 isillä oli mahdollisuus kahden viikon perhevapaaseen, jota käytettiin hyvin vähän. 

– Kun vielä 20 vuotta sitten ihmeteltiin, eikö vaimosi hoida lapsia, nyt ihmetellään niitä isiä, jotka eivät hoida osuuttaan. Asennemuutos näkyy myös isoisissä, jotka pohtivat nyt, mikseivät jääneet kotiin aikanaan lastensa kanssa, Daðason sanoi.

Tyytyväisempiä vanhempia

Islannin malli on sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta edistyksellinen, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula. Hän on tutkinut perhevapaiden käyttöä ja vaikutuksia vuodesta 1994. Tutkimukset ovat osoittaneet, että perhevapaiden tasaisempi jakaminen vaikuttaisi vanhempien elämään monella tavalla: vähentäisi äitien kuormitusta, edistäisi parisuhteiden onnellisuutta, vahvistaisi lasten hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa alusta asti sekä vaikuttaisi väistämättä työelämän asenteisiin.  

– Vaikka Suomessa on tapahtunut pientä edistystä, pienten lasten isien ja äitien elämänpiirit ovat edelleen erilliset. Se on parisuhteelle riski, Lammi-Taskula sanoo.

– Isät tekevät pitkää työpäivää ja paljon ylitöitä juuri pikkulapsivaiheessa, ja äidit jäävät yksin kotiin. Äideillä kuitenkin on yleensä kokemusta työelämästä, joten he ymmärtävät stressin ja työn luonteen, mutta jos isällä ei ole mitään kokemusta siitä, millaista on kantaa päävastuuta pienen lapsen arjesta, voi hänen olla vaikea ymmärtää lastensa äitiä.

– Kun lapsen molemmilla vanhemmilla on samanlaiset kokemukset arjesta sekä tunne, että lapsi on meidän molempien vastuulla, se lisää molemminpuolista ymmärrystä. Jos tilanne on päinvastainen, tulee riitoja helpommin, tyytyväisyys heikkenee ja se on eroriski.

Kiintiöity vapaa muuttaisi elämänlaatua

Suomessa pitkään valmisteltu perhevapaauudistus kaatui helmikuussa, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko pysäytti hankkeen liian suuren hintalapun vuoksi.

Lammi-Taskulan mukaan monet suomalaiset isät ja äidit olisivat uudistukseen kyllä valmiita. Molemmille vanhemmille kiintiöity vapaa myös vapauttaisi vanhemmat toteuttamaan itseään monella elämänalueella.

– Tutkimuksissa olemme huomanneet, että nuorilla aikuisilla ei ole perinteisiä sukupuolirooleja. Kun lapsi syntyy, tapahtuu kuitenkin jotakin: äidille hoitovastuu tuntuu nousevan hyvin tärkeäksi asiaksi, ja isät ryhtyvät ajattelemaan nimenomaan perheen elatusta.

– Tavat kantaa vastuuta perinteisten sukupuoliroolien kautta kohdistuvat kuitenkin yleensä lähinnä pelkästään itseen, eivät toista vanhempaa kohtaan. Äiti ei odota isän elättävän perhettä, koska on mies, eikä isä odota, että äiti hoitaisi lapsen naiseutensa takia. Perinteiset sukupuoliroolit kummittelevat vain omien korvien välissä, kun yritetään olla kunnon isä tai hyvä äiti.

Avuksi syntyvyyslukuihin

Tasa-arvoisemmat perhevapaat parantaisivat monen perheen elämää yksilötasolla, mutta niillä voisi olla iso vaikutus myös laskeviin syntyvyyslukuihin. Lammi-Taskulan mukaan moni nuori nainen ajattelee, ettei halua päätyä kantamaan vastuuta lapsiarjesta yksin. 

Isien perhevapaiden käyttö on toki kasvanut Suomessakin. Silti kiintiötään käyttää vain puolet isistä, eikä se määrä vielä heilauta työelämän asenteita ainakaan perheitä suosivalla tavalla. Kustannukset perhevapaista kaatuvat edelleen naisten työnantajien niskaan.

– Kun mies on muutaman viikon kotona perhevapaan takia, työpaikalle ei tarvitse palkata sijaista. Näin lyhyt poissaolo töistä ei vaikuta miehen uraan kuin korkeintaan tarjoamalla sädekehän pään päälle. Naisilla tilanne on edelleen aivan toinen, Lammi-Taskula toteaa.

Nannamiharu

Mallia Islannista? Tutkija: Perhevapaiden jakaminen pienentäisi eroriskiä ja parantaisi syntyvyyttä

Kyse ei oo suomessa siitä etteikö isät haluisi olla kotona tai etteikö äidit haluaisi heidän olevan. Kotiin jäävän vanhemman osa yleensä vaan päätetään yhteisymmärryksessä huomioiden monta asiaa. Suurin huomio yleensä on rahassa. Yleensä kotiin jää se, kenen palkan menettämisellä on vähiten vaikutusta talouteen. Ja valitettavan usein se on nainen, koska naisten työt ovat yleensä osa-aikaisia suht pienellä palkalla ja vähillä työtunneilla. Meillä esim mun kk palkka työssäkäydessä olisi ollut...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienet vauvat itkevät paljon, koska se on aluksi heidän ainoa keinonsa kommunikoida. Vauvan ilmeet ja eleet kertovat, mistä itkussa on kyse.

Mikähän pienellä tällä kertaa on hätänä?

Vauvan itkua oppii tulkitsemaan parhaiten, kun ei itse hermostu siitä liikaa.

– Vauvan ilmeet ja eleet näyttävät, mistä on kyse, psykologian lisensiaatti ja varhaislapsuuden vaativan erityistason vuorovaikutuspsyko­terapeutti Sinikka Mäkelä rohkaisee.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle.

Jos itkun syy on nälkä, vauva hamuilee suullaan ja kääntelee päätään odottavasti.

Kipuitku on kimeää eikä välttämättä lopu siihen, että vauvan ottaa syliin. Vauvan ilme voi olla tuskainen.

Hei, haluan seuraa -itku vaihtuu innostukseen, kun vauva saa huomiota.

Kun vauva yrittää kertoa, että nyt menoa on jo liikaakin, haluan rauhoittua, itku on välillä kovempaa, välillä hiljaisempaa.

Vuorovaikutus on aluksi opettelua niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Vaikka itkun syytä ei heti hoksaisikaan, tärkeintä on, että vauva voi aina luottaa siihen, että häntä autetaan eikä hän itke yksin.

Vauvalla on muutakin asiaa kuin nälkä.

Vauva harjoittelee jo ensimmäisen ikävuotensa aikana sitä, miten reagoida erilaisiin tunteisiinsa. Kun vanhempi tunnistaa vauvan itkut ja vastaa niihin, hän tukee vauvan tunteiden säätelyn kehittymistä.

– Sekin on tärkeää, että vauva oppii tunnistamaan hätänsä ja joskus jopa raivonsakin.

Jo pieni vauva hyötyy siitä, että tunteita nimetään hänelle. Jokaista itkua ei tarvitse kiirehtiä lopettamaan esimerkiksi tarjoamalla ruokaa.

– Se ei ole tunteiden säätelyä, vaan pikemminkin tukahduttamista, eikä tunnu vauvasta hyvältä. Hänellä on muutakin asiaa kuin nälkä, Mäkelä sanoo.

Kun asia tulee ymmärretyksi, vahvistuu vauvan tunne siitä, että yhdessä tästäkin selvitään.

Vauva-lehti on mukana Vauvan päivässä, jota vietetään 28. syyskuuta. Vauvan päivän teemana on muun muassa varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Päivän tarkoitus on edistää vauva- ja lapsimyönteisyyttä Suomessa.

Lisätietoa Vauvan päivästä