Shitty is the new black -bloggaaja kertoo blogissaan syöpään sairastuneen Sannin tarinan.

29-vuotias ja alle vuoden ikäisen pojan äiti Sanni oli vuosi sitten keväällä jatkuvasti väsynyt. Hänellä oli kuumeilua, huonovointisuutta ja turvonneet imusolmukkeet. Suu tuntui jatkuvasti siltä, kuin siellä olisi peruna. Lääkäri epäili vuorotellen mononukleoosia tai epämääräistä nielutulehdusta ja määräsi antibiootteja, jotka eivät kuitenkaan auttaneet.

Diagnoosit vaihtuivat, ja lopulta todettiin, että Sannilla on virusperäinen infektio, joka paranisi itsestään ajan kanssa. Olo kuitenkin huononi entisestään, ja Sanni laihtui rajusti. 

– Lääkärit eivät olleet huolissaan, miksi minunkaan olisi pitänyt olla? Kaikki pienten lasten vanhemmathan ovat väsyneitä, ja Voitto teki tuohon aikaan vielä hampaita, eli molemmat nukkuivat huonosti, Sanni kertoo Shitty is the new blackin blogissa.

Äkkiä sairaalaan!

Lapsen nukkumaanmenoaikaan Sannin äiti soitti ja kertoi Jyväskylän keskussairaalan päivystävän sisätautien lääkärin yrittäneen tavoitella Sannia. Sanni oli laittamassa Voittoa nukkumaan eikä voinut vastata puheluun, joten sairaalasta oli otettu yhteys lähiomaiseen.

Sannin soittaessa sairaalaan sisätautilääkäri vaati häntä lähtemään heti päivystykseen. 

– En mä nyt voi päivystykseen lähteä, kun laitan juuri lastani nukkumaan, Sanni oli hangoitellut vastaan.

”Pahinta hoitojaksoissa oli se, että joutui olemaan erossa Voitosta. Aika tuntui usein tosi pitkältä, olo oli välillä yksinäinen, ja oli kova huoli siitä, mitä tulee käymään.”

Lääkäri kertoi, että tuloksista oli luettavissa vahva verisyöpäepäily, ja Sannin olisi lähdettävä heti Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

– En ymmärtänyt yhtään, mitä tapahtui. Oli semmoinen suojakupla päällä. 

Tutkimuksissa selvisi, että koko Sannin luuydin oli täynnä blasti- eli syöpäsoluja. Syöpäsolut olivat edenneet 91-prosenttisesti verenkiertoon, ja kaulan imusolmukkeet olivat myös niitä täynnä. Syöpä oli edennyt jo niin pitkälle, että jos Sanni ei olisi lähtenyt sairaalaan, hän ei todennäköisesti olisi selvinnyt.

Hän ei voisi tuudittaa Voittoa uneen eikä edes koskea – ei saisi olla äiti. 

Ensimmäinen sairaalajakso kesti eristyksissä noin neljä ja puoli viikkoa. Sen jälkeen, pääsiäisestä kesään, Sanni vietti sairaalassa sytostaattihoidossa 2–4 viikkoa kerrallaan. Tauon sai viettää kotona.

Sannin keho kesti sytostaattien sivuoireet yllättävän hyvin. Vaikka solumyrkyt saivat olon kurjaksi hoitoaikana, lääkkeet purivat hienosti. Olo oli energisempi ja iloisempi, vaikka myrkyt polttivat jo ennestään kipeitä limakalvoja. Sanni sai onneksi tavata Voittoa ja muitakin ihmisiä, jos he olivat ehdottoman terveitä.

– Pahinta hoitojaksoissa oli, että joutui ollemaan erossa Voitosta. Aika tuntui usein tosi pitkältä, olo oli välillä yksinäinen, ja oli kova huoli siitä, mitä tulee käymään. 

Oma sisko luovutti kantasoluja

Jo heti sairauden paljastuttua Sannia alettiin valmistella mahdolliseen kantasolusiirtoon kahdesta syystä: syöpä oli ärhäkkä, ja lisäksi Sannilta löydettiin harvinainen kromosomipoikkeavuus. Toisen hoitosyklin aikana testattiin, sopisivatko biologisten sisarusten kudostyypit Sannille. Sannilla kävi mahtava tuuri, koska hänen siskolla Viivillä oli sama kudostyyppi, ja hän oli valmis luovuttamaan omia terveitään kantasolujaan Sannille. 

Veren kantasolujen siirtoa käytetään hoitona muun muassa leukemiassa ja verisyövässä. Kantasolusiirto on potilaan viimeinen toivo parantua sen jälkeen, kun kaikki muut keinot on käytetty, Veripalvelu kertoo.

Kantasolusiirtohoidon aikana osastolla käyminen on ehdottomasti kiellettyä alle 12-vuotiailta. Tuolloin Sanni ei saisi ottaa lastansa syliin eikä halata häntä. Hän ei voisi tuudittaa Voittoa uneen eikä edes koskea – ei saisi olla äiti. 

”Suostut hoitoon, joka voi antaa sulle elämän tai viedä sen. ”

Alkuun lääkärit eivät tienneet, kuinka kauan eristysjakso kestäisi, koska se on aina yksilöllistä.

– Sitten kun sinne menee, niin seuraavan kerran pääsee kopista ulos vasta kotiutuessa.

Heinäkuun 9. päivänä 2018 Meilahden sairaalassa oltiin valmiita kantasolusiirtoon. Ennen siirtoa sekä Viivi-siskon että Sannin kaikki kehon toiminnot tutkittiin. Ammattilaisten pitää olla täysin vakuuttuneita siitä, että siirto voitiin toteuttaa. Molempien pitää olla myös täysin sitoutuneita operaatioon: Jos luovuttaja perääntyisi kesken kaiken, kävisi soluja tarvitsevalle todennäköisesti huonosti, sillä koko keho resetoidaan eli tapetaan sisältä vahvalla sytostaatilla. Kantasolusiirto on todella kallis hoito, ja siihen liittyviä riskejä kuvaa hyvin se, että siirto on ainoa hoito Suomessa, johon tarvitaan potilaan suostumus: 

– Suostut hoitoon, joka voi antaa sulle elämän tai viedä sen. 

Kun kantasolut oli tiputettu Sannin kehoon, alkoi eristys. Melkein joka päivä Sanni soitti videopuhelun Voitolle. Hän motivoi itseään ajatuksella, että joutuu käymään läpi tämän nyt, jotta voi nähdä tulevaisuuden ensihetket. Se tuntui vaikealta, koska Voiton ensisanat ja -askeleet tulivat tuona aikana. 

Jälleennäkemisen itku ja nauru

Viiden ja puolen eristyksessä vietetyn viikon jälkeen Sanni pääsi kotiin. Taksimatka Helsingistä Jyväskylään tuntui ikuisuudelta, koska hän näkisi Voiton pitkästä aikaa. 

– Jännitti ihan superpaljon, tuleeko Voitto vierastamaan, ja asiasta joutui itkemäänkin sairaalassa. Mitä jos oma lapsi on unohtanut minut? Jälleennäkeminen oli mieletön, Voitto räkätti ääneen ja minä itkin, joka nauratti Voittoa vielä enemmän, Sanni kertoo.

”On ollu myös pakko kohdata kuolema. Se on pelottava, mutta niin sen kuuluu ollakin.”

– Mutta tää matka on opettanut mulle paljon. Elämästä ja hetkestä nauttimisesta. On ollu myös pakko kohdata kuolema. Se on pelottava, mutta niin sen kuuluu ollakin. Se kuuluu osaksi tätä kaikkea. Kaikki myö ollaan kuolevaisia. Jokaisen aika on määrätty. Niin uskon. Mua ei kuolema pelota, mutta en halua jättää Voittoa ilman äitiä. Haluan nähdä kaikki hänen kasvunsa vaiheet ja olla läsnä.

Tällä hetkellä Sanni on kotona lapsensa kanssa. Luuydin ei ole vielä herännyt, mikä tarkoittaa että uusi luuydin ei ole alkanut tuottamaan vielä uusia terveitä punasoluja. Heräämiseen voi mennä 6–12 kuukauttakin, eikä kukaan tiedä kuinka kauan siihen menee Sannin kohdalla. Isoin takapakki tuli viimeisimmältä käynniltä Meilahden sairaalassa: suussa sekä maksassa on ilmennyt kroonista käänteishyljintää, ja suun limakalvot olivat todella rikkoutuneet maksa-arvojen korkeiden lukemien lisäksi.

– Niin kauan kun asiat pystytään hoitaa lääkkeillä ja saan olla kotona – kaikki on hyvin, Sanni sanoo.

Rili

Aggressiiviseen syöpään sairastunut äiti: ”Kuolema ei pelota, mutta en halua jättää Voittoa ilman äitiä”

Jaksamista Sanni, Voitto ja kaikki läheiset tähän rankkaan ajanjaksoon elämässänne. Toivon hartaasti, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Rukoillaan kaikki Sannin puolesta, että Voitto saa pitää äitinsä täällä luonaan vielä pitkään <3 Jos olet ateisti, ei haittaa, voit silti lähettää ajatuksiesi kautta universumiin toiveen Sannin paranemisen puolesta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.