sport
Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä helpompi heidän kanssaan on harrastaa yhdessä. Kuva: iStockphoto
Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä helpompi heidän kanssaan on harrastaa yhdessä. Kuva: iStockphoto

Kuskaat lapsia liikkumaan, mutta omat liikuntaharrastukset ovat hautautuneet jonnekin perheenpyörityksen jalkoihin? Näin saat niistä uuden otteen!

1. ”Vapaa-aikani menee lasteni kuskaamiseen harrastuksesta toiseen ja jalkapallokentän laidalla odottelemiseen.”

Tämä aika kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Lähde kävelylle tai juoksemaan lapsen treenatessa. Jos liikkeelle lähtö yksin tuntuu haastavalta, sovi yhteislenkistä muiden vanhempien kanssa.

Kannattaa myös selvittää, onko lähellä esimerkiksi kuntosali tai uimahalli, jonne ehtisit. Urheilukenttien ympäristössä on usein myös kaikkien käyttöön tarkoitettuja kuntoilulaitteita, joissa ehdit tehdä oman treenin.

2. ”Puolisoni on usein poissa kotoa, enkä pääse lähtemään kotoa yksin.”

Voisitko ottaa lapset mukaan liikkumaan? Lähtekää yhdessä pyöräilemään tai hölkkää itse lasten pyöräillessä. Jos ulkoilet lasten kanssa muutenkin, hyödynnä piha tai puisto omaan liikuntahetkeen. Kuntopiiriin et tarvitse edes välineitä: kyykkää, punnerra tai hypi vaikka narua. 

Jos tuttavilla tai naapurustossa on lapsiperheitä, vuorotelkaa lasten hoitamisessa, jotta kotivastuilta vapautuu aikaa liikkumiselle.

Voisitko ottaa lapset mukaan liikkumaan? 

Varttikin on hyvä alku: ota esimerkiksi Pikku Kakkosen tai lasten iltapalan aikaan 15-minuuttinen, jonka aikana vaikka venyttelet tai teet keppijumpan kotona.

3. ”Olen jo pitkään suunnitellut aloittavani lenkkeilyn tai salitreenin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi...”

Polkaise liikuntaharrastus käyntiin ystävän tai työporukan kanssa. Kun olet sopinut treenipäivät jonkun toisen kanssa, lähtemisen kynnys madaltuu.

Jos aloitat salitreenin, kannattaa hankkia personal trainerin laatima saliohjelma. Opit heti oikean tekniikan, ja treenaamisesta tulee turvallista ja mukavaa. Motivaatiota voi kasvattaa sekin, että maksat saamastasi valmennuksesta.

Kun olet sopinut treenipäivät jonkun toisen kanssa, lähtemisen kynnys madaltuu.

Myös pienet välitavoitteet motivoivat: aseta itsellesi esimerkiksi puolen vuoden päähän tavoite osallistua juoksutapahtumaan tai keventää tietty kilomäärä. 

Kun omat liikuntaharrastukset merkkaa kalenteriin, niistä on myös helpompi pitää kiinni. Tärkeintä on, että aloitat tänään etkä huomenna!

4. ”Työmatkoihin menee kaksi tuntia joka päivä.”

Pyöräile kaukaisemmalle bussipysäkille ja jätä pyörä sinne. Näin yhdistät työmatkaasi kevyen hyötyliikunnan. Voit myös jäädä pois aiemmalla pysäkillä ja kävellä loppumatkan. Kaikki liikunta on plussaa.

5. ”Aikaa olisi vain aamuvarhain, mutta en ole aamuihminen.”

Kokeile muuttaa rytmiäsi keväällä, kun aamut ovat valoisia. Päätä jo illalla, että menet ajoissa nukkumaan ja heräät tavallista aikaisemmin. Valitse esimerkiksi pari aamua, joina nouset tavallista aikaisemmin. Laita treenivaatteet valmiiksi illalla, jotta niiden etsiminen ei hidasta aamulla.

Väsyneenä liikunnan hyvää tekevä vaikutus nollaantuu, joten yöunen määrä ei kuitenkaan saisi kärsiä aamuliikunnasta. Koeta nukkua noin kahdeksan tunnin yöunet.

Valitse pari aamua, joina nouset tavallista aikaisemmin.

Jatka aikaisempia herätyksiä sitkeästi noin kuukauden ajan, jotta niistä tulee tapa. Jos jaksat uutta rytmiä kolme kuukautta, huomaat aamuliikunnan hyödyt. Toisaalta, ole itsellesi armollinen. Ihmiset ovat luontaisesti aamu- tai illanvirkkuja, joten oman rytmin muuttaminen voi olla haasteellista.

6. ”Töiden jälkeen jaksan ainoastaan kaatua sohvalle loppuillaksi.”

Kokeile treenata heti aamusta ennen töitä tai lounasaikaan, jos mahdollista. Jos päiväsi eivät veny liian pitkiksi, mene salille suoraan töistä, jotta vältät nuupahduksen

Pienikin ponnistaminen ylös sohvan pohjalta tekee hyvää. Päätä lähteä vaikka vain 10–15 minuutin happihyppelylle illalla. Usein lenkki venähtääkin pidemmäksi, koska vaikeinta on itse lähteminen.

Jo vartin happihyppely on parempi kuin ei mitään ja virkistää paremmin kuin samanmittaiset torkut.

Vinkit antoi voimavaravalmentaja Iina Lempinen. Juttu on ilmestynyt Sport-lehdessä.

Vierailija

6 vinkkiä ruuhkavuosiin: näin otat aikaa liikunnalle

"Kokeile treenata heti aamusta ennen töitä tai lounasaikaan, jos mahdollista. Jos päiväsi eivät veny liian pitkiksi, mene salille suoraan töistä, jotta vältät nuupahduksen." Oikeasti?! Eiks ruuhkavuosiin kuulu ne lapset jotka pitää veivata sinne päivähoitoon ja hakea sieltä eikä haahuilla mennen tullen omille kuntosalireissuille? Ja lounastauolla - jos sellaista on aikaa pitää - ihmisen on tarkoitus syödä eikä mennä lenkille! Tää on taas näitä yhtä tyhjän kanssa vinkkilistoja.
Lue kommentti
Vierailija

6 vinkkiä ruuhkavuosiin: näin otat aikaa liikunnalle

Vierailija kirjoitti: Jep. Ja näille ihmisille on sitten mahdotonta ymmärtää, että jotkut tekee pidempää päivää kuin se 8h ja vielä epäsäännöllisillä työajoilla. Lähdepä yhden aikaan yöllä lenkille tai kuntosalille joo. Off topic mutta käyn itse usein kuntosalilla yhden aikoihin. Olen iltavirkku luonnostani ja ihanaa käydä tyhjällä salilla kun saa koko saunan ja laitteet itselleen. Siksi valitsinkin salin joka on 24/7 auki. Hyvin voi käydä vaikka aamu neljältä jos siltä tuntuu.
Lue kommentti

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.